Aina ajankohtainen analyysi miehikkälän miehestä

Sattui vanhoja kirjoituksiani silmäillessäni käsiin seuraava historiallinen pakina ”miehikkälän miehestä”. Toivottavasti tämä liian pitkä juttu auttaa ymmärtämään minua, tämän blogin kirjoittajaa, ja kenties laajemminkin Miehikkälän meininkiä. Juttu on kirjoitettu vuonna 2007 ja sitä ei ole julkaistu ennen tätä missään. Salpalinjaan jutulla ei ole suoraa yhteyttä. Toivottavasti viihdearvoa on.

***

Olipa kerran mies, joka asui Haminasta itään, juuri murrerajan karjalaisella puolella. Miehen hevosmatka Viipuriin markkinoille oli venähtänyt pitkäksi. Kun hän vihdoin tuli kotiin ja avasi tuvan oven, vastassa oli kaulimen kanssa päällekäyvä, hyvin kiukkuinen vaimo.

Mies alkoi hädissään selitellä tekemisiään: Mie, mie … hikk! … älä, älä! Ja niin oli paikkakunta saanut nimen ja isäntä komean kuhmun kalloonsa!

Patti päässä suli vähitellen. Isku oli tehnyt tehtävänsä ja teki miehestä nöyrän erityisesti vaimon, mutta samalla myös muun esivallan edessä. Tuohon aikaan esivaltaa olivat lähinnä vain vallesmanni ja rovasti; Virolahden takametsistä kruunu sai harvoin täydennystä sotaväkeensä. Miehikkälän mies sai elää omissa pienissä, hyvin pienissä ympyröissään.

Osalla Miehikkälän miehistä oli kohtalona asuttaa myös sitä seutua Virolahden pohjoiskulmilla, jonka Venäjän keisarinna Katariina Suuri lahjoitti ikuisiksi ajoiksi tiloineen ja sieluineen päivineen ”sänkypalvelijalleen” majuri Matvei Olsujeville. Lahjoitusmaatalonpojat, lampuodit, olivat kuuliaisia alamaisia tiheästi vaihtuneille isännilleen. Verot lahjoitusmaaherralle, siis päivätyöt ja maataloustuotteet,  pitivät liikkeessä ja myös huolen siitä, että omaan rikastumiseen ei jäänyt aikaa eikä mahdollisuutta.

Toisaalta myös ainainen valtakunnan rajaseudulla asuminen vuoroin Ruotsin, vuoroin Venäjän vallan alla turrutti ihmiset muutoksiin. Moinen teki passiiviseksi ja välinpitämättömäksi. Edes suuret elämää vaikeuttaneet asiat eivät synnyttäneet tai antaneet mahdollisuutta vastarintaan. Hyvä tai paha sai tulla, siihen tyydyttiin.

Oli syntynyt nöyrä, alistuvainen, vähään tyytyväinen, myös hyväntahtoinen ja auttavainen, aina sen suuren joukon mukana kulkeva alamaislaji: miehikkälän mies, nimenomaan pienellä m-kirjaimella kirjoitettuna.

Miehikkälän mies on yksikkömuodostaan huolimatta monikko. Se on suuri joukko samanmielisiä ihmisiä, käytännössä yli puolet pitäjän asukkaista. Se on myös elämäntapa. Miehikkälän mies elää päivän kerrallaan hyvin tavallista, vähällä toimeentulevaa työteliästä elämää.

Kunnianhimo ja menestyminen, varsinkaan vaurastuminen eivät ole miehikkälän miehen päällimmäisiä tavoitteita.

Olennaista miehikkälän mies –ihmistyypille on se, että se tuottaa joukostaan korkeintaan etumieheksi luokiteltavia johtajia. Miehikkälän miehet valitsevat keskuudestaan pikemminkin vertaisjohtajia, jotka eivät luontaisina johtajina edes erotu joukosta. Valintakin on harvoin aito. Miehikkälän mies ei asetu ehdolle. Hänet yksinkertaisesti suostutetaan kulloiseenkin tehtävään. Ja hän suostuu, kun luulee että kukaan muu ei suostu.

Miehikkälän mies ei tuhlaa johtajiaan, vaan käyttää heitä kauan ja säästeliäästi. Lajin valtaenemmistö alistuu aina  suosiolla johtajansa vietäväksi. Enemmistö siis käytännössä antaa vallan pienelle vähemmistölle. Ja kun valta on kerran annettu, miehikkälän mies ei sitä ota tai ei pysty ottamaan takaisin.

On selvää, että miehikkälän miehellä on asioista myös oma mielipide: se on aina se sama, mikä johtajallakin on. Jos yleensä on. Sillä ei ole väliä, mitä mieltä ollaan, kunhan ollaan samaa mieltä. Kyseenalaistaminen ei ole hyve lainkaan.

Miehikkälän mies on uskollinen johtajalleen, mutta vain kun johtaja tekee aina niin kuin ennen on tehty. Yleensä ennen ei ole tehty yhtään mitään. Siihen on totuttu. Siihen ei ole totuttu, että miehikkälän miestä todella johdetaan. Miehikkälässä eivät oma-aloitteiset ja uusia ajatuksia tuottavat ihmiset menesty. He ovat uhka miehikkälän miehelle; toimeliaisuus paljastaa saamattomuuden. Muiden yläpuolelle noussut pää tallataan hyvin pian pohjamutaan.

Vain kerran on miehikkälän mies osoittanut miehuutensa ja tehnyt ratkaisunsa oman päänsä mukaan. Ja tämäkin tapahtui jo silloin, kun puheena olevaa alamaislajia ei vielä varsinaisesti ollut. Nimittäin eroaminen Virolahdesta. Se alkoi liian pienestä kirkosta.

Virolahden kirkkoon ei 1800-luvun puolivälissä mahtunut istumaan kuin vain 1150 henkeä! Laajan seurakunnan väkiluku oli liki 9000 henkeä. Tämä ristiriita oli liikaa miehikkäläläisille. He halusivat lähelleen oman kirkon.

Kun kirkko oli saatu, oli luonteva seuraus, että myös kunnalliselämä itsenäistyi. Näin syntyi Miehikkälän kunta, lähes tarkalleen 120 vuotta sitten (1887). Virolahti sai jäädä oman onnensa nojaan.

Paikallishallinnon pani seurakunnassa käyntiin silloinen Miehikkälän lahjoitusmaan omistaja Apollon Alftan ja kunnalliselämässä kirkkoherra Johan Efraim Snellman. Jo nimet paljastavat, että miehet olivat muualta tulleita. Heidän jälkeensä johto jäi jo sitten omille miehille.

Esimerkkiä ja mallia paikallishallinnon rakentamiseen miehikkälän miehet saivat muualta Suomesta. Samalla tavalla on eletty aina näihin päiviin saakka. Lakisääteiset asiat ovat hoituneet ja tulleet hoidetuksi paljolti omalla painollaan. Se on pitkälle riittänytkin; miehikkälän mies on vähään tyytyväinen.

Myös paikallinen, omaehtoisen kehittämisen toimintalinja on ollut selvä: kun ei tee mitään, ei tee virhettä! Joku pahansuopa saattaisi sanoa, että siinähän se virhe onkin. Mutta sitä pahansuopa ei Miehikkälässä sano, sillä hän tietää, että niin ei saa sanoa. Miehikkälän miestä ei saa arvostella.

Asioiden hoitamistapa Miehikkälässä on yksinkertaista. Tehdään vain sellaista, mikä itse ymmärretään. Ja taas joku voisi sanoa, että se ei ole paljon. Esimerkiksi kunnan vaakunan aiheeksi valittiin 1950-luvulla M-kirjainta muistuttava murtoviiva. Silloiset päättäjät valitsivat heraldisella kielellä ilmaistuna kaksoispolviorren juuri siksi, ”koska se niin selvästi näytti ämmältä” ja johti ajatuksen Miehikkälä-sanan etukirjaimeen.

Onko sitten miehikkälän mies –lajityyppi  tuonut paikkakunnalleen mitään hyvää? Kyllä. Tämän ihmisryhmän avuliaisuus ja pyyteettömyys ovat olleet valtava voima talkootyössä. Sitä Miehikkälässä on tehty kaikilla elämän aloilla paljon, todella paljon aina naapuriavusta kansakouluihin ja urheilukentistä kyläjuhliin, sanalla sanoen kaikessa.  Talkoot ovat olleet Miehikkälälle siunaus ja pelastus. Talkootyössä miehikkälän mies on omimmillaan: tekee vain mitä käsketään ja vastuu loppuu siihen.

Edellä kerrottu selittääkin miehikkäläläisten suuren talkooalttiuden. Ei se ole erityistä innostusta. Se on yksinkertaisesti vanha elämäntapa, osa avuliasta luonteenlaatua. Miehikkälässä on tehty aina paljon työtä ilman palkkaa. Miehikkäläläiselle on edelleen paljon helpompi sanoa tehdystä työstä vaatimattomasti ”mitäpä tuosta”, kuin määrätä siitä käypä hinta.

Toinen tämän kertomuksen johtopäätös syntyy miehikkäläläisten kyvystä vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kun aina on oltu samaa mieltä asioista, joista ei omilla vertaisjohtajillakaan ole mielipidettä, niin kuinka olisi voinut kyseenalaistamisen kautta syntyä tervettä kehitystä ja elinvoimaa! Pelkästä talkootyöstä ei kuitenkaan kerry yhteiskunnalle palveluja rahoittavaa verotuloa. On oltu liian nöyriä alamaisia.

Edelliseen kappaleeseen viitaten tämän jutun lopussa oleva viiva on luettelo merkittävistä miehikkäläläisistä yhteiskunnallisista vaikuttajista!

Juuri nyt (jälleen kerran) on Miehikkälässä mielenkiintoinen kehitysvaihe. Kenties pitäjän historian tärkeimmät ja viisaimmat ratkaisut odottavat tekijöitään. Kunta täyttää 120 vuotta, mutta jatkuuko kunnan itsenäisyys? Jos jatkuu, säilyvätkö saavutetut palvelut? Mitä halutaan?

Seurakunta on jo sulautunut Virolahden emäseurakuntaan kappeliseurakunnaksi. Kunta puolestaan hakee avoimesti apua naapureista kauniiden yhteistyömallien avulla täysin tietoisena, että kova ratkaisu kuntaliitoksena on edessä hyvin pian, muutamassa vuodessa.

Nyt on miehikkälän miehellä tiukka päätöksen paikka. Vaativien ratkaisujen tekoon eivät enää pienet kirjaimet riitä. Tämän ajan historia tulevaisuudessa kertoo, oliko Miehikkälässä MIEHIÄ vuonna 2007 (2013).

Jos oli vain miehikkälän miehiä, sitä historiaa ei kukaan kirjoita. Eli se oli sitten sen pituinen se Miehikkälä.
_

Terho Ahonen
miehikkälän mies