Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kaksi hyvää kysymystä!

Nykyisessä puhekielessä on tuttu ja jo kulunutkin ilmaisu: hyvä kysymys. Se sanotaan silloin kun kysymykseen ei osata vastata. Pikemminkin oikeampi sanonta olisi, olipa vaikea kysymys tai paha kysymys!

Minulta kysyttiin viime viikonvaihteessa opastustilanteessa kaksi hyvää kysymystä, joihin en siinä hetkessä pystynyt vääntämään hyvää vastausta. Sanoin suoraan: en tiedä. No, nyt hieman mietittyäni jonkinlaista vastausta osaisin kysymyksiin antaa.

Silakkakalliolla puolitoista kilometriä Salpalinja-museolta linjaa ylöspäin on 24 miehen majoituskorsu, johon on poikkeuksellisen syvä ja pitkä sisäänkäyntikuilu. Korsu on rakennettu kallioon. Syvää käytävää olen perustellut sillä, että korsun viemäröinti on vaatinut laskua, siis kaltevuutta poispäin. Tämä siksi, että vihollisen puoleista kalliorintaa ei ole haluttu rikkoa ja siten turvallisuutta heikentää puhkaisemalla viemärille aukko lyhyemmän kaavan mukaan.

Korsun poistoviemärointihän yleensä hoidettiin maaston salliessa joko sisäänmenokäytävän kautta tai rakentamalla putki ampuma-aukon alle ja johtamalla vesi ampumasektorin suuntaan. Muistettava on, että viemäriputken päätä tuskin kukaan nykykorsunkoluajista on löytänyt. Viemäröintihän päättyy salakaivoon, yleensä kivipesään, jottei sitä kautta vihollinen pääsisi operoimaan korsun sisälle epäterveellisiä tuotteita.

Kyseiseen Silakkakallion korsuun johtaa siis parikymmentä metriä pitkä paikoin viisi metriä syvä kuilu.

Se hyvä kysymys oli, miksi majoituskorsu piti sitten rakentaa niin lähelle kalliorinnettä, että jouduttiin louhimaan pitkä sisäänmenokäytävä? Miksi korsua ei voinut rakentaa lähemmäs vieressä olevaa tulenjohtokorsua tai lähemmäs käytävän suuta?

Etäisyys tj-korsuun on luokkaa 30-40 metriä. No maastollisesti se ei olisi viemäriongelmaa helpottanut senkään vertaa.

Yritin mongertaa, että yleensä kestolinnoitettujakaan korsuja ei rakennettu lähelle toisiaan. Hajasijoittamisella tietenkin yritetään välttää, ettei kenties sama pommi tuhoa kuin korkeintaan yhden rakenteen. Toisaalta Hurtanmaalla kaksi korsua (ne peittämättömät korsut) ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan. Vaikka korsu sinällään kestäisikin tuhannen kilon lentopommin täysosuman, lähellä olevien korsujen sisäänmenokäytävät saattaisivat tukkeutua samasta räjähteestä ja molemmat olisivat pois pelistä. Siksi hajasijoitus teräsbetonikorsuissakin on puollettavissa.

Toisaalta mieleen tuli, että korsun tuli olla mahdollisimman lähellä sen asujien työpaikkoja eli ampumapoteroita taisteluhaudassa. Mutta sekään selitys ei käy, koska korsusta ei pääse ulos kuin ao pitkää käytävää myöten ja matka taisteluhautaan sen kuin pitenee.

Ainoa jäljelle jäävä johtopäätös on, että silloisen käsityksen mukaan lähimaastossa ei ollut parempaa paikkaa ao. korsulle. Muut vaihtoehdot olisivat olleet vieläkin työläämpiä ja kalliimpia kuin tehty pitkän sisäänmenokäytävän ratkaisu.

Joko ajatuksenjuoksuni pätkii yhä tavallista enemmän, mutta en keksi muuta selitystä saatikka hyvää vastausta esitettyyn vaikeaan kysymykseen. Salpalinjassa on tietysti monta muutakin yksityiskohtaa, joihin on vaikea loogista vastausta löytää.

Ja se toinen hyvä kysymys tuli silmille Härkämäen alaluolassa. ”Onko tuo koukku luolan katossa luolan tuhoamiseksi (jos asema olisi pitänyt jättää) tarkoitettua räjähdyspanosta varten?”

Sanoin, että en muista edes nähneeni (tai kiinnittäneeni huomiota) koko koukkua ennen, vaikka olen kymmeniä kertoja luolassa käynyt. No ihan hyvinhän se räjähdekoukkunankin olisi pelannut. Tarpeeksi tavaraa roikkumaan lähelle kattoa ja pum, luola olisi romahtanut umpeen.

Nyt asiaa tarkemmin mietittyäni, kyseinen koukku saattoi kuitenkin liittyä alla olevaan joko viemäri- tai vesikaivorakennelmaan, johon neliönmuotoinen betonikansi ao. kohdalla viittaa. Kaivo on joka tapauksessa jäänyt keskeneräiseksi ja sitä on kenties osin täytettykin. Katon teräskoukussa on voinut olla väkipyörä, jonka avulla kaivosta louhittua kiveä olisi nostettu ylös tai kenties raskasta betonikantta olisi liikuteltu. Paremman puutteessa tyydyn tähän.

Nuo hyvät kysymykset, vaikka en osannut niihin kysyttäessä vastata, otin kuitenkin hyvin myönteisessä mielessä vastaan. Ne osoittivat, että opastukseni oli saanut ryhmän jäsenet miettimään linnoituksen yksityiskohtia ja tekemään niistä havaintoja. Kaiketi muu osa opastusta oli vastannut riittävän hyvin jokaisen kuulijan ja näkijän päässä heränneisiin kysymyksiin. Siis lisää hyvin kysymyksiä!

6 kommenttia:

Juha K Lahdesta kirjoitti...

Pikaisena kommenttina niin ei lentopommeja nähty juurikaan uhkana 1940 linjaa suunniteltaessa. Nähtiin ettei lentoaseen tarkkuus vielä riitä yksittäisten korsujen tuhoamiseen. Loppu blogia täytyy vähän pureskella ennenkuin niitä asioita kommentoi.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Juha! Hyvä tieto, mutta rohkenen ajatella, että hyökkäyksen tulivalmisteluun olisi melko varmasti kuulunut myös ilmapommituksia. Ja kun paljon ampuu, joku osuu kohdalleen.

Harri Ukkonen kirjoitti...

Asiaa en ole huomannut tutkia,mutta onko tuo 378:n "rintamanpuoleinen" kallioseinä todellakin ulkopuolelta ehjä? Kaikki seinät tässä ovat valettuja,toisin kuin 379:ssä jossa vain suojaisemalla puolella oleva seinä on kalliota.
Näistä salakaivojen ja kivipesien käytöstä olen kahta mieltä. Ainakin Luumäellä Suo-Anttilassa A303-4:n viemärinpää on toisesta aukkoseinästä noin 30 metrin päässä noin 50 cm syvyisen kuopan pohjalla näkyvisssä ja ainakaan tässä ei ole näitä kaivoja ja pesiä käytetty. Myöskin Ravijoella 42:n todella pitkä viemärikaivanto on vielä selvästi nähtävissä ja Luumäellä Junttolassa F44:n kaivanto jopa alittaa taisteluhaudan,jatkuen sen toisella puolella.

Juha K Lahdesta kirjoitti...

Linnoitustoimiston ohjeiden mukaan viemäri oli yleensä johdettava lyhintä ja helpointa tietä lähimpään alempana olevaan maastonkohtaan. Yleensä oli edullisinta viedä viemäri yhteyshautaan tai asekorsujen sektorileikkaukseen. En ole törmännyt vielä kaasuvaaraan, korsuissahan oli taistelutilanteessa ylipaine ja varmaan aika pitkälti sitä odotellessakin oltiin ylipaineen puolella.

Juha K Lahdesta kirjoitti...

Pommituksista todetaan 1940 marraskuussa seuraavaa: "Ilmapommituksilla ei linnoituslaitteita ole vielä sanottavasti tuhottu. Aseelta puuttuu vielä tarkkuus.".

Harri Ukkonen kirjoitti...

Ainakin osassa laitteiden viemärikaivoissa on olake välikannelle.