Tieto tarkentuu viemärisuojauksesta

Pari viikkoa sitten kirjoitamani Kaksi hyvää kysymystä –blogi sai aikaan keskustelua korsujen viemärijärjestelmästä Facebookin Salpavaeltajat-ryhmässä. Kyseinen erikoisfoorumi (mukaan pääsee kun vain pyrkii) osoitti jälleen voimansa tiedonhankinnassa ja tiedon täydentäjänä. Ryhmän muutaman erikoistuntijan, Harri Ukkonen, Juha Kilpeläinen ja Elina Lyijynen, erinomaisilla tiedoilla täydennän aihetta.

Salpalinjassa on pallokorsut mukaan lukien noin 700 teräsbetonikorsua tai -pesäkettä. Vesi- ja viemärihuollossa niitä kaikkia yhdistää vähintään salaojitus, suurimpia myös viemäröinti. Kun Salpalinjan laitteista puhutaan, kaikkien korsujen erikoisratkaisuja ei pysty ottamaan huomioon, enkä minä edes niitä tiedä. Siksi tässäkin kirjoitussarjassa on pakko yleistää ja tarkoittaa suurimmassa osassa laitteita olevia yhtäläisyyksiä. Reino Arimo Suomen linnoittamishistoria-kirjassaan käyttää esimerkiksi korsukaivojen rakentamisessa ilmaisua ”nyrkkisääntönä oli”, jne.

Edelleen uskallan väittää, että teräsbetonikorsujen viemäröinti päättyy salakaivoon, joka useimmiten on kivipesä. Ja se on siksi, näin minulle on opetettu, että vihollinen ei pääsisi työntämään poistoviemäriputkesta taistelukaasua sisään. Poikkeus vahvistaa säännön. Salpalinjasta löytyy myös sellaisia korsuja, joiden viemäriputken pää on näkyvissä. On selvää, että korsuille ei ole ollut kahta samanlaista rakennuspaikkaa ja siksi myös poikkeusratkaisuja on ollut pakko tehdä tilanteen mukaan.

Uutta tietoa korsunviemäröinnistä sain eilen, kun minulle lukuisin valokuvin ja sitten ohjesääntötekstein todistettiin, että korsun kokoajakaivossa on kaksi kantta.

Pääesikunta, Pioneeriosasto 1963, Korsujen erikoislaitteiden käyttö- ja kunnostamisohjeita: ”Lattiasiilissä on hajulukko, mikä estää hajun nousemasta putkistosta korsuun ja toimii samalla kaasusulkuna. Kokooja- ja tarkastuskaivoissa on päällekkäin kahdet kannet. Välitilaan laitetaan lämpöeristys, vuori- tai lasivillaa tai heinäsäkkiä. Alimmainen kansi puinen ja ylimmäinen metallinen. Huom. Vedenheitto lattiasiiliin on ehdottomasti kielletty.”

Se ei nyt täysin käy ilmi, mutta arvelen kaksoiskannella (päällimmäinen on ritilä) haettavan paitsi lämpöeristystä putkista tulevaa kylmää vastaan, myös viemärihajuja vastaan. On muistettava, että viemäriin ei saanut kaataa kuin harmaita vesiä, ts. pesuvesiä. Samalla kaksoiskansi olisi tietenkin estänyt taistelukaasun sisäänpääsyn. Lattiakaivossahan haju- tai toiselta nimeltään vesilukko hoiti saman asian.

Tarkastuskaivojen kaksoiskansi on rakenteena hieman ristiriitainen, kun alla oleva kansi on tiivis. Miksi sitten päällimmäinen on metalliritilä, ikään kuin siitä voisi laskea vettä läpi. En varmuudella tiedä, olisiko esim. kevään lumien sulamisvedet voineet nousta korsuun käytön aikana, tuskin. Mutta joka tapauksessa käytön ulkopuolella niin varmasti joissakin korsuissa tapahtuu ja siksi sodan jälkeen tiiviit välikannet ja niiden päältä lämpöeristeet on luonnollisesti poistettu.

Korsujen viemäröinnissä yleisänä periaatteena oli, että maaperän vesi (salaojat) ja korsun likavedet (viemärit) johdetaan eri teitä korsun ulkopuolelle, jossa ne yhdistetään ja johdetaan yhteiseen päätekaivoon.

Korsujen kaasutiiveys vaatii tietysti muitakin toimia. Kahden kaasutiiviin teräsoven avulla on korsujen sisäänkäynnin yhteyteen erotettu pieni huonetila, ns. kaasusulku (opastuksissa olemme käyttäneet siitä nimeä sulkuhuone). Sen tarkoituksena on mahdollistaa liikkuminen ulos ja sisään kaasutuksen aikana. Korsun ilmanvaihtokoneen avulla kaasutilanteessahan hoidetaan ilman suodatus ja ylipaineen synnyttäminen sisään, jotta ilma virtaa ampuma- ja tähystysaukoista aina ulospäin. Käytetty ilma poistuu myös ovien läheisyyteen asetettujen säädettävien poistoilmaventtiilien kautta.

Ainakin sodanaikaisissa valokuvissa ja varsinkin fiktiivisissa elokuvissa linnoitustaisteluissa näytetään käytettävän liekinheittimiä. Minulle on toistaiseksi arvoitus, millä tavalla niitä vastaan suojauduttiin muutoin kuin pitämällä liekinheitinpartiot tarpeeksi kaukana omista korsukohteista. Ainakaan minun hataramuistini ei ole rekisteröinyt Salpalinja-kirjallisuudesta siitä merkintöjä.

Jospa facebook-keskustelu Salpavaeltajat-ryhmässä tuo liekinheitinproblematiikkaan lisävalaistusta. Minä kiitän ryhmän jäseniä tämän kirjoituksen tiedoista.