RUK-opastukset Salpalinjassa huomion kohteena

Olen ollut jo parisen vuotta sitä mieltä, että Salpavaellus-tapahtuman itseään suuremmaksi kasvanut RUK-ulottuvuus on jotain isoa, jotain merkittävää. Vaikka kirjoitin tässä blogissa vasta äsken, 10.11.2014 (http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2014/11/upseerioppilaat-salpalinjalla.html ), upseerioppilaiden perehdytyksestä Salpalinjaan varsin perusteellisesti, katson tarpeelliseksi työn tekijöiden, vapaaehtoisoppaiden, kiittämiseksi palata aiheeseen. Olemme saaneet ansaittua tunnustusta, viimeksi viime perjantaina RUK:n palkitsemis- ja muistamistilaisuudessa.

Todettakoon, että marraskuussa 2011 aloitettuihin opastuksiin on osallistunut 4418 upseerioppilasta! Heidän perehdyttämiseensä Salpa-asemaan on tarvittu 443 vähintään kolmen tunnin vapaaehtoista opasvuoroa! Ahkerimmille oppaille se on tarkoittanut talkootyötä liki 40 viikonlopun päivänä, reilussa kolmessa vuodessa! Suurin joukko yhdellä opastuskerralla on ollut 203 upseerioppilasta. Sen pyörittämiseen ruuhkautumatta vajaan viiden kilometrin kierroksella on tarvittu 17 ryhmäopasta. Se tarkoittaa, että lenkillä etenee yhtä aikaa ryhmä keskimäärin vajaan 300 metrin välein!

Kerrataanpa vähän kenties jo aiemmin sanottua.

RUK:n reserviupseerikurssien Salpalinja-opastukset olivat jo vahva peruste, kun Suomen Reserviupseeriliitto (RUL) palkitsi Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerikerhon vuoden 2013 maanpuolustusteko-palkinnolla työstään Salpalinjalla.

Samaa jatkumoa oli, kun Sotavahinkosäätiö päätti viime alkukesästä myöntää RUL:n ehdotuksesta 2000 euron tunnustuspalkinnon samalle kerholle Salpalinjan tunnettavuuden hyväksi tehdystä työstä. Kerhon puheenjohtaja Petri Rajajärvi kävi pokkaamassa palkinnon Helsingissä reilut kaksi viikkoa sitten.

Sotavahinkosäätiön tunnustuspalkintoja olivat vastaanottamassa Helsingissä  29.11.2014 Petri Rajajärvi (Virolahti-Miehikkälä), Jukka Anttonen (Lahti) ja Sampo Puoskari (Pohjois-Pohjanmaa). Tunnustukset luovutti kenrl Ilkka Aspara. Kuva ja kuvateksti RUL-sivusto.

Virolahden ja Miehikkälän reserviupseereilla on vahva osa Salpavaelluksen järjestämisessä, mutta ilman Luumäen Reserviupseerikerhoa sekä Luumäen Reserviläisiä ja Kaakonkulman Reserviläisiä hommasta ei tulisi kerta kaikkiaan mitään. Sama on RUK-opastusten kanssa, jota myös hyvin monet em. yhdistyksiin kuulumattomat vapaaehtoisoppaat Helsinkiä, Lahtea, Lappeenrantaa ja Haminaa myöten täydentävät.

Korkean luokan huomionosoituksena RUK-opastuksille on ilman muuta otettava YLE:n TV2:n kuuden minuutin juttu aiheesta paraatipaikalla 4.6.2014. Nimittäin olimme nuo minuutit keskellä Puolustusvoimain lippujuhlapäivän valtakunnallista paraatitaltiointia maanpuolustushenkisen katsojajoukon edessä. Paraati oli Lappeenrannassa.

Ja mieltä lämmittää erityisesti viime perjantain palkitsemistilaisuus RUK:n maneesissa, jossa Reserviupseerikoulu palkitsi henkilökuntaansa ja yhteistyökumppaneitaan arvovaltaisen yleisön silmien edessä. Tähän joukkoon oli nostettu myös Salpavaellus-tapahtuman tuottamat reserviupseerikurssien Salpalinja-opastukset Virolahden Harjussa. Se on minusta merkittävä tunnustus työllemme ja kenties viesti toiminnan jatkumisesta.

Tässä kurssin 245 PIONK:n yksi ryhmä tutustumassa Sami Forsströmin johdolla kk-korsun ampumasektorin rakenteisiin talvisodan syttymisen muistopäivänä 2014. Kuva Terho Ahonen

Kun, sen ymmärrän, kaikkia vapaaehtoisoppaita, joita on noin 25 henkeä, ei voitu tilaisuuteen kutsua, tapahtui palkitseminen tällä kertaa minun henkilöni kautta. Opastusoperaation johtajana ja siten ”suurimpana rosmona” Salpavaellus-tapahtuman puolelta kutsuttiin minut maneesin esiintymislavalle ottamaan vastaan RUK:n pöytälippu numero 201. Mainittakoon, että samassa rivissä seisoi omilla ansioillaan muun muassa RUL:n toiminnanjohtaja Janne Kosonen Helsingistä ja RUK:n ”hoviliikennöitsijä” Raimo Vuorela koti-Miehikkälästä. Olin kovassa seurassa.

Huono kuuloni ja maneesin lavan akustiikka suojeli minua punastumasta yleisön edessä, kun koulunjohtaja, eversti Timo Pöysti perusteli vuorollaan kunkin huomionosoituksen. Olin hämilläni, kun en kerta kaikkiaan kuullut, kehuttiinko vai moitittiinko meitä siinä kohdassa kun nimeni mainittiin?

Asia vaivasi minua sen verran, että kun näin koulunjohtajan lukevan perusteita paperilta, että pyysin hänen sihteeriään viestittämään Salpalinja-osuuden minulle. Tämä siksi, että osaisin jakaa palkinnon perusteet oikein varsinaisen kenttätyön tehneille Salpalinjan vapaaehtoisoppaille. No, eilen illansuussa viestin sain ja hetken mietin sen luettuani, että kehtaanko sitä julkaista. Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta vapaasti lainaten ajattelin, että kun kerran koulunjohtaja kehtasi sen ääneen sanoa yleisön edessä, niin miksi en sitten minäkin tässä voi tekstin kopioida:

”Maj reservissä Terho Ahonen on vastannut Salpalinja-oppaiden avulla reserviupseerikurssin oppilaiden tutustumisesta Salpalinjaan jo seitsemän kurssin ajan. Terho Ahosen valtava Salpalinjan ja linnoitteiden tuntemus sekä hänen innostunut mukaansatempaava esitystapansa ovat olleet vertaansa vailla. Moni upseerioppilas on vienyt mukanaan aimo annoksen Salpalinja-tietämystä Terho Ahosen järjestämien tutustumisten kautta.”

Kuten sanottu, perusteet näyttävät varsin henkilökohtaisilta ja punastuttavilta. Otan tietysti palkinnosta itselleni sen osan, mikä minulle on käteen annettu. Tuntien erittäin motivoituneen ja osaavan opasjoukkoni uskallan sanoa, että nimeni paikalla opastustilanteessa voisi olla kuka tahansa heistä kukin omalla persoonallisella esitystavallaan!

Ottakaamme koko opasjoukko kehut ja työmme esiinnosto vastaan nöyränä ja valmistautukaamme ensi huhti-/toukokuun vaihteessa taas uuteen urakkaan kurssilla 246. Ja mikä on valmistautuessa, sillä olemmehan saaneet reilun vuoden aikana viisi uutta pätevää opasta riveihimme. Ja lisää sopii ja on tulossakin täydentämään oppaidemme komeaa kirjoa, joka reserviarvoltaan osuu haarukkaan sotamiehestä prikaatikenraaliin!


Kiitos!

 

Tässä sitä posmitetaan yleiskatsausta Salpa-asemaan ties monennenko kymmenennen kerran! Vuorossa standyllä Petri Rajajärven ryhmä. Kuva Emilia Ristola. RUK-standaarikuva TA

Upseerioppilaat Salpalinjalla

Reserviupseerikoulun oppilaat ovat kolmessa vuodessa nouseet yhdeksi merkittävimmäksi ”asiakasryhmäksi” Salpalinjalla. Ensi sunnuntaina menee 4000 upseerioppilaan raja rikki, kun Kärkikomppania perehtyy Salpalinjaan Virolahden Ravijoella Harjun ja Ventonvuoren maisemissa.

Upseerioppilaiden koko kurssia kattavat opastukset Salpalinjaan alkoivat 13.11.2011. Kurssi 239 oli ensimmäinen, joka tutustui kokonaisuudessaan itärajamme puolustuslinnoitukseen. Nyt on menossa kurssi 245. Sen perehdyttäminen alkoi eilen, jolloin tarkistuslaskennan mukaan 203 upseerioppilasta 17 opastusryhmässä tutustui kolmen tunnin ajan linnoitukseen.

Salpalinjaan tutustuminen on  osa ru-kurssin sotahistoriallista pakettia ja nimenomaan sen käytännön osuutta. Aiemminhan osa kurssista teki sotahistoriallisen matkan Karjalan kannakselle, mutta eri syistä siitä luovuttiin. Tilalle tuli Salpalinja, johon nyt vakiintuneen käytännön mukaan RUK:n kurssiyksiköt tutustuvat ns. kiinnioloviikonloppuina.

Vaikkakin Salpalinja on nykysodankäyntiä ajatellen vanhentunut, ei upseerioppilaiden käynnin peruste jää vain historian varaan.

- Linnoituksesta löytyy loistavia esimerkkejä tähän päivään. Maaston käyttö, suojautuminen, naamiointi ja tulenkäyttö ovat asioita, joita voidaan mainiosti soveltaa nykypäivän taistelussa. Näin linnoitteesta on opiksi otettavaa historian ohella myös sotataidollisesti, sanoi joulukuussa 2011 ilmestyneessä Kymen Salpa –lehdessä silloinen kurssinjohtaja Saku Muona.

Upseerioppilaiden opastukset toteuttaa Salpavaellus-organisaatio vapaaehtoisena maanpuolustustyönä. RUK ja sen oppilaskunnan kannatusyhdistys maksaa pienen opastuspalkkion Salpavaellukselle. Varat on käytetty viikko jälkeen juhannuksen vuosittain järjestetyn suurelle yleisölle tarkoitetun vaellustapahtuman kuluvajeen kattamiseen ja opastusmateriaalin tuottamiseen. Nyt eilen otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön oppaille hankitut yhtenäiset tunnukset, opastusliivi ja päähineet.

Opastukseen sitoutuneet vapaaehtoiset maanpuolustusharrastajat tulevat laajalta alueelta. Opastusoperaation johtajana Salpavaelluksen puolelta tämän blogin kirjoittaja ei voi kuin hattua nostaa sille uskollisuudelle, velvollisuuden tunnolle ja ammattitaidolle, jota oppaat työssään osoittavat. Kaiken aikaa joukkoon koulutetaan uutta verta helpottamaan mukana olevien työtaakkaa. Nyt RUK:n yksikköjärjestelyjen jälkeen enimmillään oppaat käyttävät opastukseen kymmenen viikonlopun päivää vuoden aikana. Edellisvuosina käytettiin opastuksiin kaksi päivää enemmän.

Vapaaehtoistyön näkökulmasta yksi merkittävä motiivi oppaiden työlle on iskostaa nuoriin miehiin ja naisiin Salpalinjan kautta sitä valtavaa maanpuolustustahtoa, jota se sotavuosilta yhä heijastaa. Salpalinja-opastukset upseerioppilaille ovat myös aatteellista maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Tätä tukee Salpalinjan perinneyhdistys, jonka painattamaa kahta eri Salpalinja-esitettä jaetaan oppilaille muistin tueksi.

On myös nähtävä upseerioppilaiden perehdyttäminen Salpalinjaan myös linnoituksen pitkän tähtäimen markkinointityönä. Kun aikanaan vuosien kuluttua varusmiesikäluokkiensa parhaimmistoa edustavat reserviupseerit omissa työtehtävissään esimiesasemissa etsivät alaisilleen sopivaa tyky- tai muun virkistysmispäivän ohjelmaa, ei ole kaukaa haettu, että kohteeksi juolahtaisi Salpalinja mieleen. Se merkitsisi asiakkaita Salpalinjaa esitteleville museoille ja ohjelmapalveluyrityksille. Sillä taas on yhteiskuntataloudellista merkitystä.

Kaikesta edellä kerrotusta voi vetää johtopäätöksen, että RUK, sen oppilaskunnan kannatusyhdistys ja Salpavaellus tukijoineen, erikseen mainiten Harjun Oppimiskeskus tekevät merkittävää yhteiskunnallista työtä. Siinä on etuoikeus olla mukana niin tämän kirjoittajalla kuin kuvassa olevilla oppailla ja nimeltä mainiten myös niillä, jotka eivät kuvauspäivänä opasvuorossa olleet.

Kuvateksti: Salpavaelluksen RUK-oppaat isänpäivänä 2014 Virolahdella. Vasemmalta opaskokelaat Sirpa Huttunen LPR ja Heikki Rongas Miehikkälä sekä ryhmäoppaat Hannu Ilves ja Kari Tahvanainen Luumäki, Heikki Savolainen, Jukka Lappi ja Erkki Rikkola Virolahti, Kari Suoknuuti Miehikkälä, Esa Punkkinen Virolahti, Antti Vanhoja ja Hannu Lavonen Miehikkälä, Antti Katainen Lahti, Kauko Tykkyläinen Hamina, Osmo Kimmo Helsinki / Miehikkälä, Jorma Mänttäri ja Matti Kuukka Luumäki, Mauno Sirén LPR, Jarkko Tawast Hamina ja Juha Huttunen LPR . Opastusvuorossa kuvauspäivänä eivät olleet ryhmäoppaat Petri Rajajärvi Virolahti, Sami Forsström Hamina, Antti Lankinen Luumäki ja Juha Kilpeläinen Lahti. Kuva Terho Ahonen.

Puolustusvoimat heräämässä Salpalinjaan!

Opastustilanteissa meiltä oppailta usein kysytään, perehdyttääkö puolustusvoimat varusmiehiään Salpa-asemaan. Näihin saakka on jouduttu vastaamaan, että emme tiedä, ainakaan heitä ei juuri ole näillä museokohteilla nähty. Vastaus on herättänyt vastakysymyksen, eikö sotilaidenkin tulisi tuntea oman maansa puolustushistoriasta myös Salpalinjan osuus. Kysymys on oikeutettu. Vastaanvanlainen keskustelu käydään koululaisten käyttämisestä Salpalinjassa.

Puolustusvoimista Reserviupseerikoulun pioneerikomppania on joitakin kertoja käynyt Miehikkälässä Salpalinja-museolla. Muutamia muitakin yksikköjä pv:sta on vieraillut, mutta harvakseltaan ja epäsäännöllisesti.

Uskollisin Salpalinjaan perehdyttäjä on ollut Maasotakoulu, joka on ottanut ohjelmaansa ensimmäisen vuosikurssin jalkaväkikadettien tutustuttamisen Salpalinjaan kahden päivän marssilla. Salpalinja-museo on ollut yksi heidän vakituinen kohteensa 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Tulevien ammattisotilaiden on luonnollisesti tunnettava Salpa-asema ja sen salat.

Mutta tämä vuosi tuo tai on jo tuonut varusmiesten osalta asiaan myönteistä käännettä. Tammikuussa RUK:n pioneerikomppania pahrusi lumessa Salpalinja-museolla, elokuussa kävi mainitut kadetit, ja viikko sitten piipahti Satakunnan pioneeripataljoonan sata varusmiestä. Tämä on jo enemmän kuin ilmeisesti koskaan aikaisemmin.

Kruunu tulee tässä. Reserviupseerikoulu Haminasta käyttää tulevan kahden viikon sisällä koko yli 700 oppilaan vahvuisen kurssinsa Salpalinjassa Virolahden Harjun maisemissa. Yksiköistä yksi hoitaa perehdyttämisen itse, loput noin 650 upseerioppilasta tutustuvat Salpalinjaan kolmen tunnin ajan Salpavaellus-oppaiden johdolla. Onneksi eivät kaikki tule samana päivänä.

Opastusurakka merkitsee osalle oppaita viisi päivää vapaaehtoista maanpuolustustyötä, osalle 1-4 opastusta. Oppaita rivissä on parikymmentä. Operaatio RUK on myös meille oppaille uusi kokemus, osin uusissa kohteissa. Oppaat ovat tarttuneet tehtävään innostuneesti. Homma käy oppaille pienestä kertausharjoituksesta. Isänpäivänä nähdään ensimmäisen kerran, kuinka aikataulut ja suunnitelmat pelaavat.

Kaikkinensa RUK:n avaus on erinomainen idea. Jos ja kun operaatio onnistuu, on hyvä syy toivoa, että RUK:kin ottaisi Salpalinjan kurssiohjelmaansa vakituisesti. Jos näin kävisi, Salpavaellus-tapahtuma saisi noin 1500 uutta mainosmiestä ja –naista joka vuosi. On ihme, jos osa heistä ei innostuisi ja osallistuisi siviilissä ollessaan varsinaiselle Salpavaelluksellekin, joka järjestetään vuosittain viikko jälkeen juhannuksen. Hyvä.

Ihan hykerryttää ajatuskin siitä, mitä vaellusjohtajamme Risto Sivula vastaisi esimerkiksi Karjalan Prikaatin komentajalle, jos hän RUK-palautteen kuultuaan sattuisi kysymään, voisitteko perehdyttää prikaatin Salpalinjaan? Se voisi olla positiivinen ongelma! (aforismi: Jos on ongelma, on ratkaisu.) No, jalat maahan ja keskittymään sunnuntain opastukseen.