Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehikkälän sotaveteraanit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miehikkälän sotaveteraanit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kiitos sotiemme veteraaneille tänäkin jouluna!

Tämä kirjoittamani teksti julkaistiin kesäkuussa 2014 ilmestyneessä Miehikkälän Sotaveteraanien historiikkikirjassa Kotikontujen sota ja rauha.  Vaikka tekstissä ei ole sanaakaan Salpalinjasta, katson kirjoituksen sanoman olevan aina ajankohtainen ja sopivan myös tähän blogiin näin jouluna.

Kiitos sotiemme veteraaneille!

Sota on ihmiskunnan suurimpia onnettomuuksia. Sitä tulee välttää viimeiseen asti, mutta ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Suomen kannalta olisi ollut vielä suurempi onnettomuus, jos maamme ei olisi taistellut toisen maailman sodan aikana. Kukaan ei voi tietää, olisiko käsien ylös nostaminen säästänyt yhtään enempää ihmishenkiä, mitä sodassa menetettiin. Se on varmaa, että Neuvostoliiton tahtoon taipuminen olisi merkinnyt Suomelle ja suomalaisille ainakin 50 vuoden suunnatonta kurjuutta ja alisteista elämää viime sotien jälkeen.

Tämä Miehikkälän Sotaveteraanien historiikki tulee ihan liian myöhään kertoakseen myös sotiemme veteraaneille itselleen heidän työnsä arvon ja merkittävyyden niin Miehikkälälle kuin koko Suomelle. Osa kansastamme suorastaan syyllisti 1960 - 1970 –luvuilla veteraanejamme siitä työstä, jolla Suomi ja sen kansalaisten vapaus ja hyvinvointi pelastettiin. Onneksi valtaosa suomalaisista ajatteli ja ajattelee toisin; he ottavat nöyränä vastaan kaiken sen, minkä veteraanisukupolviemme taistelu meille on antanut. Me olemme sitä tulevaisuutta, jonka takia he taistelivat. Meidän on ymmärrettävä arvostaa sitä ja viedä veteraanien perintöä eteenpäin.

Vaikkakin tämä kirja pystyy kertomaan vain osan sota-ajan tapahtumista, osan veteraaniemme tarinaa ja heidän vertaistoimintaansa, on se ja sen tekeminen sotien jälkeen syntyneiden sukupolvien kiitos sotiemme veteraaneille Miehikkälässä. Kirja ei tavoita enää kaikkia sen sankareita, mutta viestittäköön se heidän suvuilleen nykypolven kiitollisuuden kaikkien veteraanien teoille.

Maan ja paikkakunnan tulevaisuus ja selviytyminen lähtee historian tuntemisesta. Niin kauan kuin miehikkäläläiset jaksavat käydä sankarihaudalla ja kirkkomaalla muistamassa kaatuneitaan ja sota-ajan eläneitä omaisiaan, meillä on pohja ponnistaa eteenpäin.

Olen rauhanturvaajana nähnyt maailmalla sodan tuoreet jäljet ja jopa sotaa. Osaan arvostaa rauhaa. Siksi annan erityisen arvon sotiemme veteraaneille, jotka taistelivat meille suomalaisille ja miehikkäläläisille elämisen arvoisen rauhan. Minäkin saan muistaa läheisiäni ja sukuani oman syntymäseurakuntani ja asuinkuntani kirkkomaalla Miehikkälässä.

Kiitos sotiemme veteraaneille!
TERHO AHONEN

                                                                                                              

maanantai 23. kesäkuuta 2014

”Kotikontujen sota ja rauha” kurkistaa Miehikkälän sota-aikaan

Miehikkälän Sotaveteraanit ry julkisti maanantaina historiikkiteoksensa Kotikontujen sota ja rauha. Kirjan alaotsikko on Miehikkälän Sotaveteraanit ry – veljes- ja sisarapua vuodesta 1967.



Kirja on paljon enemmän kuin tavallinen yhdistyshistoriikki, vaikka sitäkin se tietysti on.

Teoksen sisällöstä hieman yli puolet käsittelee sota-aikaa tavalla tai toisella. Talvisodan jälkeen rajapitäjäksi jääneen Miehikkälän sota-ajan tapahtumat antavat lukemista ja katselemista 30 sivun verran. Lisäksi teoksessa hyödynnetään Suomen Sotaveteraaniliiton kannustuksella vuonna 1998 Miehikkälässä tehtyjä sotaveteraanien haastattelunauhoja. Niistä on lyhennetty ja muokattu kirjaan yhdeksän veteraanin muistelukuvaus heidän sotatiestään.

Myös Salpalinja on vahvasti esillä. Siihen ”törmätään” edellä mainitussa Armi Oinosen laajassa  Miehikkälän sota-aikakatsauksessa useaan otteeseen samoin kuin monen veteraanin muisteluissa. Tämän blogin kirjoittaja käsittelee omassa yli kymmenen sivun kuvallisessa jutussa Salpalinjaa yleisesti, mutta myös nimenomaan Miehikkälän näkökulmasta. Ja ei linnoitusta voida sivuuttaa myöskään yhdistyksen historiikkiosassa, johon Salpalinja on oman vahvan mausteensa jättänyt.

Teoksen historiikkiosassa ei ole lähdetty kopioimaan toimintakertomuksia. Tietysti niistäkin on asioita nostettu esille. Kulloistakin ajan kuvaa yhdistyksen toiminnasta tuodaan esiin tasavuosijuhlien muutamassa puheessa sekä varsin monessa toiminnan yksityiskohtia kuvaavassa lehtileikkeessä vuosien varrelta. Lukuisat valokuvat osaltaan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tosin kahden ensimmäisen vuosikymmenen osalta yhdistyksen kuva-arkisto huokuu tyhjyyttään.

Merkittävä havainto kirjaprosessissa oli se, että Miehikkälässä olisi ainesta pelkkään sota-ajan tapahtumia kuvaavaan kirjaan yllin kyllin. Nyt mukaan saatiin vain osa ja siitäkin osa vain pintaa raapien. Tämä ilmaisena vihjeenä esimerkiksi historian opinnäytetöiden aiheita tuskaileville opiskelijoille tai paikallishistorian tutkijoille.

Kirjan toimituskunnassa ovat puhtaasti vapaaehtoispohjalta työskennelleet Terho Ahonen, Armi Oinonen, Reino Pietikäinen ja Virpi Pietikäinen. Kirjan painokustannuksia tukee Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön myöntämä merkittävä apuraha.
Kotikontujen sota ja rauha –teos on myynnissä muu muassa Salpavaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan yhteydessä. Sotaveteraanien myyntipöydältä kirja lähtee 20 eurolla. Kirja tulee tietysti myyntiin juhlan jälkeen museolle ja sitä voi tilata reino.pietikainen@pp.inet.fi -osoitteesta. Jällenmyyntihinta museolla ja kirjepostina (postimaksu mukana) on 25 euroa. Kirjan painokustannuksien ylittävä osa tuotosta menee sellaisenaan yhdistyksen rintamatunnuksen omaavien jäsenten kuntoutus- ja tukitoimintaan.
Itse kirjan teossa mukanaolleena en tietenkään lähde sen sisältöä arvostelemaan, en kehumaan, en moittimaan. Sen sijaan mielelläni julkaisen tällä palstalla kirja-arvion, jos joku sellaisen haluaa tehdä. Niin tai en julkaise, jos arviossa ei nähdä kirjassa yhtään mitään hyvää, kun sitäkin siinä varmasti on!