Tämä kirjoittamani teksti julkaistiin kesäkuussa 2014
ilmestyneessä Miehikkälän Sotaveteraanien historiikkikirjassa Kotikontujen sota
ja rauha. Vaikka tekstissä ei ole
sanaakaan Salpalinjasta, katson kirjoituksen sanoman olevan aina ajankohtainen
ja sopivan myös tähän blogiin näin jouluna.
Kiitos sotiemme veteraaneille!
Sota on ihmiskunnan suurimpia onnettomuuksia. Sitä tulee
välttää viimeiseen asti, mutta ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Suomen
kannalta olisi ollut vielä suurempi onnettomuus, jos maamme ei olisi taistellut
toisen maailman sodan aikana. Kukaan ei voi tietää, olisiko käsien ylös
nostaminen säästänyt yhtään enempää ihmishenkiä, mitä sodassa menetettiin. Se
on varmaa, että Neuvostoliiton tahtoon taipuminen olisi merkinnyt Suomelle ja suomalaisille
ainakin 50 vuoden suunnatonta kurjuutta ja alisteista elämää viime sotien
jälkeen.
Tämä Miehikkälän Sotaveteraanien historiikki tulee ihan
liian myöhään kertoakseen myös sotiemme veteraaneille itselleen heidän työnsä
arvon ja merkittävyyden niin Miehikkälälle kuin koko Suomelle. Osa kansastamme
suorastaan syyllisti 1960 - 1970 –luvuilla veteraanejamme siitä työstä, jolla
Suomi ja sen kansalaisten vapaus ja hyvinvointi pelastettiin. Onneksi valtaosa
suomalaisista ajatteli ja ajattelee toisin; he ottavat nöyränä vastaan kaiken
sen, minkä veteraanisukupolviemme taistelu meille on antanut. Me olemme sitä
tulevaisuutta, jonka takia he taistelivat. Meidän on ymmärrettävä arvostaa sitä
ja viedä veteraanien perintöä eteenpäin.
Vaikkakin tämä kirja pystyy kertomaan vain osan sota-ajan
tapahtumista, osan veteraaniemme tarinaa ja heidän vertaistoimintaansa, on se
ja sen tekeminen sotien jälkeen syntyneiden sukupolvien kiitos sotiemme
veteraaneille Miehikkälässä. Kirja ei tavoita enää kaikkia sen sankareita,
mutta viestittäköön se heidän suvuilleen nykypolven kiitollisuuden kaikkien
veteraanien teoille.
Maan ja paikkakunnan tulevaisuus ja selviytyminen lähtee
historian tuntemisesta. Niin kauan kuin miehikkäläläiset jaksavat käydä
sankarihaudalla ja kirkkomaalla muistamassa kaatuneitaan ja sota-ajan eläneitä
omaisiaan, meillä on pohja ponnistaa eteenpäin.
Olen rauhanturvaajana nähnyt maailmalla sodan tuoreet jäljet
ja jopa sotaa. Osaan arvostaa rauhaa. Siksi annan erityisen arvon sotiemme
veteraaneille, jotka taistelivat meille suomalaisille ja miehikkäläläisille
elämisen arvoisen rauhan. Minäkin saan muistaa läheisiäni ja sukuani oman
syntymäseurakuntani ja asuinkuntani kirkkomaalla Miehikkälässä.
Kiitos sotiemme veteraaneille!
TERHO AHONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti