Kirjoitin tämän kannanoton 20.5.2022 ja tarjosin lukijan mielipiteenä lehdistölle. Juttua on julkaistu reilusti yli kymmenessä erikokoisessa lehdessä. Se on hyvä. Näkökulmani on varmasti hengästyttävä ja uusi valtaosalle suomalaisia, yhtä tuntematon kuin Salpalinja on vieläkin. Yhtäkään poikkipuolista sanaa en ole vielä jutusta saanut, siis etteikö asia noin voisi olla.
Minusta Salpalinja on täysin verrattavissa Suomen turvallisuushankkeena ja päätöksen suuruusluokkana Natoon. Nyt Nato-hakemus on jätetty "ajallaan" ennen mahdollista sotaa. Sodan ennakointi Karjalankannaksella Mannerheim-linjan rakentamisella 1930-luvulla ei ollut riittävä pelote. Mutta kun Suomen armeijan taistelutahtoon liitettiin talvisodan jälkeen rakennettu, selkeästi vahvempi Salpalinja, niin myös sen pelotevaikutus alkoi toimia. (TA)
Suomen puolustus on koko itsenäisyytemme ajan perustunut
omiin puolustusvoimiin. Talvisota osoitti, että se ei riittänyt estämään sotaa,
jota Neuvostoliitto tekaistuine syineen halusi. Moskovan rauhasta 13.3.1940 huolimatta
vahva ja välitön sodan uhka jäi päälle. Neuvostoliitolta Suomen valloitus jäi
kesken.
Koska tuolloin ei ollut heti saatavissa sopivaa
liittolaista, apua tai minkäänlaista puolustusliittoa, johon liittyä, Suomi
rakensi Salpalinjan. Se oli ylipäällikkö C.G. Mannerheimin yhden miehen päätös.
Linnoitustyömaa kosketti Suomen itärajaa ja Hankoniemeä. Töissä oli välirauhan
ajan koko suuren kenttäarmeijan sotilaat ja kymmenet tuhannet suomalaiset siviilit.
Työmaa oli Suomen suurin siihen mennessä ja on osin vieläkin.
Salpalinjasta piti tulla ja tuli Suomen itärajalle
ennaltaehkäisevä pelote. Sitä vastaan ei Neuvostoliitto hyökännyt sotavuosina
eikä kylmän sodankaan aikana.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 avasi historiaa
tuntevien ja ainakin evakkoajan kokeneiden suomalaisten silmät. Sama koskee
tietysti myös sodissamme kaatuneiden, sotainvalidien ja sotiemme veteraanien
omaisia ja sukuja.
Suomi oli tullut samaan tilanteeseen kuin syksyllä 1939. Talvisodan
oppi oli muistissa. Yksin ei pärjätä. Salpalinja puolustuksellista suoja-arvoaan
lukuun ottamatta oli vanhentunut. Tarvittiin uusi ennaltaehkäisevä pelote, Nato.
Sitä oli pohjustettu jo Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alusta lähtien.
Kansan tukea se ei ennen viime talvea vielä saanut. Puhuttiin vain Naton
haitoista, mitään hyötyä suuri enemmistö ei siinä nähnyt.
Aivan samoin kuin Salpalinjaa perusteltiin aikanaan ennaltaehkäisevänä
pelotteena, niin myös nyt Natoa. Näin Salpalinja oli yli 80 vuotta sitten
raivannut suomalaisten mielentilaan Naton mentävän aukon. Nyt se on
täyttymässä. Kiitos kansan paineen ja valtiojohdon ymmärryksen, Suomi saa jo
nyt Naton turvaa.
Suomen armeija on saamassa tuekseen puolustusliiton voiman.
Parempaa turvaa ja rauhan takeita ei maailmalta ole saatavissa, jos haluamme
säilyttää Suomeen rakennetun hyvinvoinnin ja länsimaisen elämäntavan. Ja mehän
haluamme. Sotiemme veteraanien hankkimaa ja rakentamaa saavutettua etua ei pois
anneta.
Salpalinjan rakentamispäätös talvisodan jälkeen oli helppo,
mutta työ oli vaikea, hankala ja kallis. Se maksoi silloin noin viisi
prosenttia koko valtion talousarviomenoista. Se on samaa suuruusluokkaa kuin
koko puolustusbudjetti on nyt.
Suomen Nato-päätös vuosikymmenten kiellettynä puheenaiheena
oli vaikea aina menossa olevaan Venäjän käynnistämään Ukrainan sotaan saakka.
Päätöksen toimeenpano on helppo; puolustusvoimien yhteensopivuus ja kyky ovat
yhteistyön aloituskäskyä vaille valmiit.
Nato on nyt Suomen suoja. Salpalinja voi jäädä siitä tehtävästä ansaitulle ”eläkkeelle”. Salpalinjan rooli ja perintö suomalaisen huikean maanpuolustustahdon symbolina jatkuu. Siinä on tehtävää kyllikseen.
TERHO AHONEN
