Ohje ja perustelut MPK-ilmoittautumiseen

Tämä blogi on osaksi myös Salpavaellus-tapahtuman pää-äänenkannattaja. Siksi julkaisen myös tässä ohjeen ja perustelut, miksi Salpavaellukselle 2018 ilmoittaudutaan MPK-järjestelmän kautta. (TA)

Ohje ja perustelut MPK-ilmoittautumiseen

Ilmoittautuminen MPK:n Salpavaellus-kursseille (reiteille) ja rekisteröityminen tietojärjestelmään:

Mene www.salpavaellus.net -sivustolle. Etusivulla ylhäällä heti logokuvan alla on painikerivi, vie kursori SALPAVAELLUS 2018 –painikkeen päälle. Tuolloin avautuu joukko alavalikkoja, valitse Reitit ja tapahtumat, klikkaa sitä tai riippuen laitteesta voit jo suoraankin valita jonkin kolmesta reitistä: Tähtäimessä Salpalinja tai Lappeen Lukko tai Salpalinja Salpausselällä –reitti. Pelkkään maanpuolustusjuhlaan voi osallistua yleisönä ilman kirjautumista; ulkoilmajuhla on avoin kaikille ja siihen on vapaa pääsy. Reittien ohjelmaan se sisältyy automaattisesti.

Kunkin vaellusreitin reittikuvauksen alkupäästä löytyy teksti:

Ilmoittautuminen MPK-järjestelmään: ja tässä kohtaa on suora linkki ko reitille ilmoittautumiseen,

klikkaa kyseistä linkkiä.

Avautuvan reittisivun (kuva yllä, klikkaa kuvaa isommaksi) yläosassa kuvan alla, otsikon vieressä on sininen laatikko: Ilmoittaudu, klikkaa sitä.

1. Jos olet jo ollut mukana MPK:n toiminnassa, olet mitä todennäköisemmin rekisteröitynyt MPK:hon ja sinulla on kirjautumiseen tarvittavat tunnukset, käyttäjätunnus ja salasana. Ei muuta kuin kirjaudu ja seuraa ohjeita, ensin on henkilötietojen tarkistus, sivun alalaidassa on seuraava-painike, klikkaa sitä. Jos jotakin puuttuu, järjestelmä kysyy ja pyytää täyttämään esim. henkilötunnuksen. Siitä vain sitten seuraava-painikkeen kautta eteenpäin sivulle tulevia ohjeita noudattaen ja homma hoituu.

2. Jos et ole ennen osallistunut MPK:n kursseille, klikattuasi sinistä Ilmoittaudu-laatikkoa avautuvassa näkymässä on Käyttäjän tunnistaminen -otsakkeen alla teksti: Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia, tai käyttäjätunnus ja salasana ovat unohtuneet, PAINA TÄSTÄ, tee niin eli klikkaa PAINA TÄSTÄ –linkkiä.
Avautuvassa näkymässä, kuva yllä klikkaa kuvaa isommaksi, vasemmalla on kysymys Oletko uusi käyttäjä? Klikkaa sen alla sinistä Luo tunnukset –painiketta. Seuraa ohjeita ja homma hoituu. Jos jotain meni vikaan ao. sivulla on Ongelmia kirjautumisessa –otsikon alla sähköpostiosoite palaute at mpk.fi, klikkaa sitä ja odota vastausta.

Sitten kun olet saanut tunnukset, kirjaudu ja toimi kuten kohdassa 1. selostettiin.

Ja jos jostain syytä näilläkään ohjeilla et ole päässyt ilmoittautumaan, ota yhteyttä sähköpostilla ao. reittipäällikköön tai tiedottajaan, yritetään etsiä ongelmaan ratkaisu. Jos on ongelma, on ratkaisu!

Ja jos vielä herää kysymyksiä, miksi tänä vuonna näin, miksi ei voida toimia, niin kuin ennen, lue seuraava:

Miksi Salpavaellukselle pitää kirjautua MPK:n kautta?

1. Ensimmäinen syy on se, että 24 kertaa aikaisemmin järjestetty Salpavaellus samoissa maisemissa, osin samoin vanhenevin ihmisin tarvitsee uusiutumista, niin sisällön kuin vetovastuussa olevien vapaaehtoisten toimitsijoiden osalta. Salpavaellus-tapahtuma kaipaa leveämpiä hartioita jatkuakseen. Siihen luonteva vastaus on MPK. Osanottomaksujen korotukseen on tullut painetta, kun on yritetty keksiä uutta nähtävää ja se on vaatinut mm. lisää kuljetuksia. Ja tähän suuntaan, uusien kohteiden tavoittamiseksi, tarvitsemme yhä enemmän kuljetuksia ja huoltomatkatkin pitenevät. Jo nyt vuonna 2018 pystyimme osaksi MPK- yhteistyön kautta pitämään osallistujamaksut ainakin vielä entisellään.

2. Toinen syy on tavoittaa MPK:n kautta teoriassa kymmeniä tuhansia uusia Salpalinjasta kiinnostuneita ihmisiä. Emme tarvitse kerrallaan (vuosittain) kuin noin 200 vaeltajaa, osa on aina vanhoja kävijöitä, mutta syystä tai toisesta välivuoden pitävien tilalle tarvitaan tietenkin uusia vaeltajia. Tiedotustoiminnan nollabudjetilla uusien vaeltajien tavoittaminen on vaivalloista. Tässäkin MPK-yhteistyö voi olla avuksi.

3. Kolmas syy Salpavaelluksen MPK-yhteistyöhön on tarjota 1-2 vuorokauden mittaisilla reiteillä asevelvollisuusiässä oleville vastaava määrä kertausharjoituspäiviä.  Se toisaalta osoittaa, että Salpavaelluksella on monia sotilaallista valmiutta ylläpitäviä ja jopa kohottavia ulottuvuuksia. Ne tulevat siinä reissussa huomaamatta, vaeltamisen sivussa ilman sen kummempaa äksiisiä tai harjoitusta, sanalla sanoen helposti!

Entäpäs ne, jotka eivät ole vielä varttuneet asevelvollisuusikään tai ovat sen ylittäneet? Ei mitään, mitäpä teemme asioilla, joilla ei ole vielä tai enää käyttöä! Saamme joka tapauksessa Salpavaelluksella samat laadukkaat palvelut kuin asevelvollisuusiässä olevatkin!

4. Neljäs syy on vakuutusturva ja huolto. Osallistujien vakuutus on voimassa vain MPK-järjestelmän kautta ilmoittauneille. Sama koskee muonitus-, majoitus- ja kuljetushuoltoa. Ei ole mitään mieltä vanhan organisaation rinnalle luoda toista vakuutus-, muonitus-, majoitus- ja kuljetusjärejstelmää. Se lisäisi kustannuksia entisestään, MPK-hyödyt ja kustannussäästöt valuisivat hukkaan. Sitä paitsi, mistä noille tuplatehtäville löytyisi tekijät, kun nyt MPK:n kurssina toimitsijoiden ja tukiorganisaatiossa mukana olevat asevelvollisetkin saavat työstään palkioksi kh-vuorokausia käytetyn ajan suhteessa. Sekin on reilua. Tekijöilleen Salpavaellus on ollut alusta asti kova kertausharjoitus ilman mm. ylennyksiin vaikuttavia kh-päiviä! Nyt vihdoin hekin pääsevät niistä osallisiksi.

5. Viides syy MPK-järjestelmään rekisteröitymiseen on tunnistaminen ja kommunikaatio, yhteydenpito. Osallistujien osallistumiskelpoisuuden tunnistaminen ja osallistumistietojen ylläpito vaatii rekisteröitymistä. Se taas mahdollistaa kurssitietojen ja ohjeiden lähettämisen osallistujien sähköpostiosoitteisiin.

6. Kuudes syy on yksilön tietosuojan ja henkilötietojen turvaaminen ja käsittely valvotussa MPK-järjestelmässä. EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan noudattamaan toukokuussa 2018. Tämänkin takia rekisteröitymisestä ei ole pelkoa, että sitä käytettäisiin väärin. Kaiken järjen mukaan MPK-rekisteröitymisestä ei ole mitään haittaa, vaikka tarvetta asiointiin MPK:n suuntaan ei vaelluksen jälkeen olisikaan.

Näistä ja muista pelisäännöistä löytyy yksilöityä tietoa MPK:n sivuilta:

https://www.mpk.fi/Pelis%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t

7. Ja lopuksi vielä seitsemäs syy. Se on tehdä yhteistyössä MPK:n kanssa tapahtumasta kaikille osallistujille viihtyisä, turvallinen, ja kun Salpavaelluksesta on kysymys, myös elämyksellinen retki viime sotien aikaisten sukupolvien rakentamaan itsenäisyytemme monumenttiin.

Tervetuloa!

Salpavaellus 2018 / Terho Ahonen

Tsekkoslovakian kriisi ja Salpalinja

Olen tätä aihetta sivunnut aiemmissa kirjoituksissani, mutta ehkä jotakin uutta näkökulmaa tässä omakohtaisessa jutussa on. Huomenna tulee tasan kahdeksan vuotta, kun ensimmäisen Salpalinjan salat –blogikirjoitukseni tein. (TA)

Varsovan liiton maiden sotajoukot Neuvostoliiton johdolla ylittivät 20.8.1968 myöhään illalla Tsekkoslovakian rajan ja aloittivat maan miehityksen. Operaatiolla haluttiin tukahduttaa Tsekkoslovakiassa virinneen ”Prahan kevään” pyrkimys ainakin lieventää Moskovasta johdetun kommunismin otetta. Maassa haluttiin rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia. Sitä Moskova ei suvainnut. Se otti kovat keinot käyttöön ja miehitti maan.

On tunnettu tosiasia, että Tsekkoslovakian kriisi näkyi myös Suomen maa- ja merirajoilla. NL:n panssarivaunujen kolinaa kuultiin rajanpinnassa ja laivasto-osastot härnäsivät rannikkopuolustusta ainakin Kotkan edustalla aluevesien tuntumassa.  Suomen armeijan joukot, ainakin osa, olivat hälytystilassa. Ei voinut olla sattumaa, että esimerkiksi kotikulmillani Miehikkälän länsireunalla miehityksen alkamista seuraavana yönä Haminassa tuolloin sijainnut Kymen Jääkäripaljoona oli liikekannalla; osa sen joukkoja liikkui kotiani sivunneella kylätiellä.

Nyt tiedetään, että Hankoniemellä sijaitseva Harparskog-linja, Salpalinjan kanssa samalla käskyllä ja samanlaiseksi rakennettu, puolustuslinja aseistettiin elokuun 1968 tapahtumien jälkeen. Korsutykit ja konekiväärit asennettiin paikoilleen. Ne poistettiin vasta 1980-luvun lopulla.

Vajaa neljä vuotta Tsekkoslovakian kriisistä minut kutsuttiin ensimmäisiin kertausharjoituksiin Haminan varuskuntaan, kesäkuun alussa 1972. Sinne mentyäni havaitsin kuuluvani Haminan sotilasalueella olevaan yhteen torjuntakomppaniaan. Niitä oli muitakin. Ne tukeutuivat puolustuksessa tiukasti Salpalinjaan.

Torjuntakomppania oli paikallisjoukko, alueen vanhemmasta reservistä koottu. Minulla oli ikää tuolloin 20 ½ vuotta. Olin mennyt varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena ja kotiutunut reserviin syyskuussa 1970. Miehikkälässä silloin, niin kuin vieläkin, reserviupseereja ei monta ollut. Minut oli sijoitettu torjuntakomppanian sissijoukkueen johtajaksi rannikkotykistön tulenjohtajan koulutuksella!

Kertausharjoituksessa torjuntakomppanian upseerit pantiin tiedustelemaan omat vastuualueensa Salpalinjassa ja laatimaan niille taistelusuunnitelmia. Tiedustelu tehtiin pareittain, minun parini kulpavolkkari-partiossa oli torjuntajoukkueenjohtaja Jorma Tulikoura Haminasta, taisi olla silloista Vehkalahtea, minua muutaman vuoden vanhempi vänrikki. Hänen joukkueensa tuliasemia olivat Salpalinjan korsut ja pesäkkeet. Jorma esiintyy lyhyesti SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvassa.

Tiedustelussa, kun samalla autolla liikuimme, minä pääsin tutustumaan hänen asemiinsa ja hän näki, minne minä ylläkköjä ja sissikätköjä suunnittelin. Samassa harjoituksessa me kaikki joukkueenjohtajat saimme koulutuksen korsutykin ja korsukonekiväärien käyttöön.

Samassa harjoituksessa iltakotiläksyinä saimme tehtäväksi käydä läpi omiin joukkueisiimme varatun henkilöstön kantakortit. Sen tarkoitus lienee ollut, sikäli kuin tunsimme, poistaa sopimattomat varaukset ja toisaalta tulla tietoiseksi keitä alaisuuteemme kuului. Voin sanoa, että  silloin nuoresta iästäni huolimatta kolmanneksen joukkueeni miehistä tunsin ainakin nimeltä. He olivat isäni ikäluokkaa (synt 1928), joka myös kuului samaan komppaniaan. Eli Salpalinjan puolustajat olivat 35 – 45 -vuotiaita ehkä joku vähän vanhempikin! 

Nyt alan olla täysin vakuuttunut, viitaten muun muassa em. kantakorttisulkeisiin, että joukkomme oli vasta luotu. Se oli osa Tsekkoslovakian kriisin jälkimaininkeja, itärajamme puolustuksen vahvistamista, YYA-sopimuksen vastaisesti! Minulla ei ole hajuakaan, millä joukoilla Salpalinjaa olisi puolustettu ennen em kriisiä ja jokunen vuosi sen jälkeen. Virallisestihan noihin aikoihin Suomi valmistautui puolustamaan vain lännestä tulevaa vihollista.

Nyt harmittaa tavattomasti, että muistini on kehno. Voi kun ne dokumentit, jotka olivat käytössämme (en ole varma edes oliko niitä), olisi saanut omaksi tai kun muistaisi, mitä meille Salpalinjasta kerrottiin, kerrottiinko juuri mitään! Sen muistan varmasti, että suunnitelmamme, käsinkirjoitetut paperit ja karttamerkinnät, olivat salaisia ja ne kerättiin visusti pois. Ne sanottiin vietävän silloisen Kouvolan sotilaspiirin kassakaappeihin.

Sitten seuraavassa kertausharjoituksessa vuosi ja kolme kuukautta myöhemmin Pahkajärvellä noita papereita ei nähty. Siellä minä ja joukkueeni ryhmänjohtajat koulutettiin ja harjoitettiin sissitaitojen ja niihin kuuluvien räjähteiden käyttöön. Tulikouran Jorma ryhmänjohtajineen kuljetettiin Luumäelle harjoittelemaan korsuaseiden asentamista teräsbetonikorsuihin.

Kylmän sodan fakta on, että Salpalinjalla oli puolustusmerkitystä siis vielä 1970-luvulla. On puhuttu, että Salpalinja oli vanhentunut jo jatkosodan viimeisenä kesänä 1944! Kuinka vanhentunut se oli sitten 1970-luvulla, jolloin mm. minua koulutettiin sen käyttöön taistelussa?  No, en itsekään usko, että Salpalinjassa kylmän sodan aikana olisi ratkaisutaisteluja käyty, ainakaan noilla huru-ukkojoukoilla. Mutta vahvana viivytysasemana se olisi saattanut antaa aikaa puolustuksen järjestämiseen siihen sopivissa maastonkohdissa jossakin lännempänä.

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvassa käsitellään mielenkiintoisesti asiantuntijavoimin Salpalinjan merkitystä kylmän sodan aikana. Tämä omakohtainen kertomus on linjassa sen kanssa, mitä kenraalit ja tutkijat elokuvassa puhuvat!

TERHO AHONEN

25. Salpavaellus Ukko-Pekan kotimaisemissa

Tässä muun vapaaehtoistoimen ohessa olen myös edelleen Salpavaelluksen "tiedotusosaston" palveluksessa. Siksi voin ihan hyvin julkaista myös blogina 5.3.2018 laatimani lehdistötiedotteen. TA

Vuodesta 1994 lähtien järjestetty Salpavaellus on pitänyt pintansa Suomen itsenäisyyteen ennaltaehkäisevänä pelotteena vaikuttaneen Salpalinjan yhtenä esittelymuotona. Vaikka Salpalinja ei ole muuksi muuttunut, eri näkökulmat ja reittien ulottaminen uusiin linnoitusmaisemiin ovat suosion avaimia. Vaeltajien määrä on vaihdellut viime vuosina 200 hengen kahta puolen.

Viikko jälkeen juhannuksen järjestettävä 25. Salpavaellus keskittyy ensimmäistä kertaa Etelä-Karjalaan. Tapahtuma päättyy kaikille avoimeen maanpuolustusjuhlaan Luumäellä presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen pihapiirissä. Se avataan kunnostettuna yleisölle toukokuussa. Salpavaelluksen kolmesta reitistä kaksi liikkuu Etelä-Karjalassa.

Virolahdelta alkava kolmen päivän Tähtäimessä Salpalinja -reitti päättyy sekin Ukko-Pekan jalanjäljille. Presidentti Svinhufvudin suojeluskuntahenkisyys ja ammuntaharrastus tuodaan reitillä esiin ”Ukko-Pekka”-ammuntana perinnekivääreillä Miehikkälässä Multasillan ampumaradalla.

Muilla reiteillä ”Ukko-Pekka”-ammunta toteutetaan nykyaikaisilla eko-harjoitusaseilla. Kahden päivän Lappeen lukko -reitti kiertelee Luumäki-Lappeenranta-Lemi alueella. Sunnuntain aamupäivän Salpalinja Salpausselällä –reitti pyöräytetään Luumäen Askolassa, lähellä Kotkaniemeä. Sekin päättyy maanpuolustusjuhlaan.

Salpavaelluksen järjestelyissä on ensimmäistä kertaa mukana Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK. Viime mainittu on myös Salpavaelluksen suojelija 2018. MPK:n toiminnanjohtaja, prikaatikenraali evp Pertti Laatikainen ottaa vaeltajat vastaan mp-juhlassa Kotkaniemessä ja pitää puheen.

Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden res.ups. ja  res. –kerhojen lisäksi Salpavaelluksen järjestelijäjoukkoon on liittynyt Lappeenrannassa kotipaikkaa pitävä Salpalinjan Oppaat ry. Puolustusvoimat tukee tapahtumaa, niin kuin se on tehnyt alusta lähtien.

Suomi100-juhlavuosi 2017 toi kaksi merkittävää lisää Salpalinjaan tutustumiseen. Salpalinjan perinneyhdistyksen kirja Salpalinja – itsenäisyyden monumentti ja storyTV films Oy:n elokuva SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta ovat toisiaan täydentävä uusi taistelijapari tiedotussodassa Salpalinjan tuntemattomuutta vastaan. Elokuva nähdään seuraavan kerran Lappeenrannan yliopiston Viipuri-salissa 16.3. illalla.

Lisätietoja Salpavaelluksesta: www.salpavaellus.net, vaelluskuvia sen kuvagalleriassa

Tietoa ja kuvia Salpalinjasta: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2016/01/salpalinja-lyhyesti-ja-valokuvia.html

Yhteistyöterveisin              Terho Ahonen

Salpavaellus 2018 tiedottaja

terho.ahonen@haminetti.net
040 504 0293