Virolahden kunta teki kulttuuriteon keskiviikkona 3.5.2017
siirtämällä E18 moottoritien Lappeenrannan uuden liittymätien varresta
Vaalimaan oikaisuaseman pallokorsun numero 1423 Virolahden Bunkkerimuseolle. Arvelluttavan
lähellä tietä sijainnut korsu sai nyt arvoisensa paikan museolta pallokorsun
muotin vierestä. Siellä se on Salpalinjasta kiinnostuneiden nähtävissä.
Nyt siirretty korsu on Salpalinjan 257 pallokorsusta toinen,
joka on löytänyt uuden paikan. Se ensimmäinen on siirretty Iitiän
pallokorsulinjasta Lemille Säräravintola Kippurasarven pihaan jo vuosia sitten.
Vaalimaalla Häkälänjärven metsäautotien rakentamisen yhteydessä on yksi
pallokorsu tuhottu tielinjalta vuonna 1982. Kaikki muut pallo- eli imubetonikorsut
ovat rakentamispaikoillaan.
Ihan helppo operaatio korsun siirtäminen ei ollut. Järeän
nosturin vaaka pysähtyi siirretyn korsun ollessa ilmassa lukemaan 51 000
kiloa, 51 tonnia! Korsun laskennallinen betonimäärä ilman lattiaa on 20
kuutiometriä.
Mittasin korsun sisämitan ennen lavettille nostoa. Alkuperäisissä "Amerikan ohjeissa" sen pitäisi olla 10 jalkaa eli noin kolme metriä, Tolmunen&Länsivaara -kirjassa sisämitaksi sanotaan 3,25 metriä, metrimitta näytti tässä korsussa sisähalkaisijaksi 3,20 metriä. Ulkomitta
muotin alareunasta mitattuna oli 4,60 senttimetriä, valurönsyt päälle. Luku on
täsmälleen em. kirjatiedon mukainen. Toisin sanoen ainakin korsun helmassa
seinävahvuudet ovat siten 70 senttimetriä, kirjojen mukaan 60 senttiä. Ehkä
helma on tarkoituksella paksumpi kuin seinäosa. Korsun kattovahvuus on kirjojen
mukaan 80 senttimetriä. Sitä en käynyt mittailemaan.
Itse korsun siirto asemapaikaltaan Bunkkerimuseolle oli
normaali ”leveä kuljetus”. Paitsi Bunkkerimuseon yleisöparkilta alkaen
tarvittiin moottorisahaa ja ajoväylän leventämistä. Museon pihaan pitkä
lavetti, kiitos kääntyvien pyörien, sujahti noin kolmen sentin varoetäisyydeltä
museorakennuksen nurkasta.
Korsulle varattu monttu pohja- ja sulamisveden nousun
varalta ja yleisön helpomman hahmottamisen viereiseen valumuottiin verrattuna
oli kaivettu ”vain” reilun metrin syvyiseksi. Pääosa pallokorsun kuvusta jää
maanpinnan yläpuolelle, siis osin tarkoituksellisesti.
Siirretty pallokorsu museolla on oikealla paikallaan, kun
museo muistaa esittelytauluissa ja opastuksissaan kertoa, miksi yksinäinen
pallokorsu sijaitsee erillään kahdesta Vaalimaan pallokorsulinjasta. Ja sen
Virolahden museoammattilaiset varmasti muistavat kertoa! Pallokorsu on
erinomainen täydennys Virolahden Bunkkerimuseon tarjontaan.
Ja niin kuin tämän jutun otsikossa ja alussa mainitsin,
Virolahden kunta teki kulttuuriteon yhteisymmärryksessä moottoritien rakentajan
YIT:n kanssa siirtäessään korsun paikkaan, jossa sen sanoma tulee kuulluksi ja
nähdyksi.
Lisäksi sen voin kertoa, että nyt siirretyn korsun lähin
naapurikorsu jäi aivan lähelle tien toiselle puolelle, äskettäin kaatuneen
kuusen juurakon alla, jossa sitä ei koskaan ohikulkija näe, vaikka korsun
betonikatto on osin paljastunut. Mutta korsu on edelleen täydessä
käyttövalmiudessa ja uutena tehtävänä se ensi vuodesta alkaen laskee moottoritien
ja Lappeenrannan välistä liikennettä. Kun taas sen sisarkorsu museolla alkaa
laskemaan museokävijöiden määrää heti kun museo kesäkuun alussa avautuu.
TERHO AHONEN
3 kommenttia:
"Kaikki muut pallo-eli imubetonikorsut ovat rakentamispaikoillaan" on hieman kaunistellen sanottu. Iitiän sorakuopan pohjalla on kaksi pallokorsua ylösalaisin ja Lappeenrannan Skinnarilassa yksi vinossa sorakuopan penkalla. No joo, ovathan ne rakentamispaikoillaan tai ainakin hyvin lähellä niitä...;)
Kyllä syyhysi sormet päästä räjäyttämääm tuo motaria rakennettaessa, itse asiassa se olisi kyllä jäänyt nätisti luiskaan esille. Lähin korsu on muuten samalla puolen tietä alle 50 m päässä motarille päin, ihmeen tiuhaan niitä on siroteltu mokomalle nyppylälle, maastossa näkyy vielä viidettä varten kaivettu kuoppa 50 m edellä mainitusta. Häkälänjärventie on pallokorsubongarin unelmapaikka, parikymmentä korsua löytyy autosta nousematta.
Itse asiassa lähin pallokorsu on tien toisella puolella himpun verran LPR-suuntaan, kaatuneen kuusen juurakon alla, betoni paljastunut. Jos korsu olisi jäänyt paikoilleen luiskassa kolmisen metriä (?) tienpinnan yläpuolelle, olisi sen varmaan joku siitä nähnytkin, mutta mihin suuntaan auto sillä hetkellä olisi ohjautunut? Virolahden kunta oli aloitteellinen ja "pelasti" pallokorsun omalle nähtävyysalueelleen kertomaan, että Virolahdella on jäljellä 138 muuta pallokorsua; yksi on tuhottu mainitsemasi Häkälänjärven metsäautotietä tehdessä. Ko. tie on todella pallokorsubongarin unelma.Tämän tiehankkeen osalta minäkin pääsin paikkaan tutustumaan, kun kannoimme huolta tietyön alle jäävistä korsuista. Pallokorsujen osalta pääsimme säikähdyksellä; Saarasjärven liittymärampin alle jäänyt ja räjäytetty 30 miehen majoituskorsu jäi tappioksi, mutta Salpalinjan esillenosto tiesuunnitelmassa paikassa, jossa se oli tähän saakka metsien kätköissä, on minun mielestäni voitto Salpalinjalle ja sen heijastamalle suomalaiselle maanpuolustustahdolle!
Lähetä kommentti