Tekstin kirjoittaja Elina Lyijynen on kulttuurituottannon
opiskelija, joka ihmettelee miksi sanat kulttuuri ja sotahistoria eivät sovi
samaan lauseeseen. Onko syynä se, että sotahistoria on pääsääntöisesti miesten
harrastus ja vahvasti sidoksissa maanpuolustukselliseen toimintaan? Eikö
vakiokävijöiden ikääntyessä olisi syytä saada sotahistorian luennoille ja
tapahtumiin uusia kävijäryhmiä?
Markkinoidaan jatkossa tapahtumia myös kulttuuritapahtumina, joita ne
oikeasti ovat. Esimerkkitapahtuman
esittely alla uudesta näkökulmasta. Tervetuloa kukkahattutädit!
Kuvitellaan raavas suomalainen mies, olkoon hänen nimensä
vaikka Juhani. Pituutta lähes 190 cm, painoa reipas 110 kiloa ja ikää kohta
viisikymmentä. Isoluinen roteva tyyppi, jonka keskivartalon kohdalle on
kehittynyt kumpu. Ei niin iso ettei varpaitaan näkisi, vaan osoitus
kirjoituspyödän takana työskentelystä ja hyvästä ruokahalusta. Juhani on
tyypillinen aikakautensa tuote, mies, joka ei tunteistaan puhu. Mutta pussaa,
jos sopiva nainen osuu kohdalle. Luonto on hänelle läheinen ympärivuoden,
ruokapöytään hakee lisuketta metsästäen ja kalastaen. Kulttuurin harrastaminen
on Juhanille jäänyt vähän vieraammaksi. Teatterissa on tullut käytyä viimeksi kymmenen vuotta sitten ex-vaimon pakottamana.
Kesäkuun lopulla Juhani ottaa osaa kolmipäiväiseen
kulttuuritapahtumaan, vaikka hän ei sitä vielä tiedä. ”Höh”, sanoisi hän sille,
joka tuollaista väittäisi. Raavasta miestä ei saisi mihinkään kukkahattutätien
juttuun osallistumaan vaikka maksettaisiin. Tai jos tarpeeksi paljon luvataan,
voisihan sitä tietysti harkita. Nyt Juhani erehtyy, hän on jo maksanut
ilmoittautumismaksun ja aivan oma-aloitteisesti. Hän ei kuitenkaan tiedä tapahtuman olevan kultturitapahtuma,
koska järjestäjä ei ole sitä tapahtumaa markkinoidessaan kertonut. Miksi näin?
Tutustutaanpa kesäkuun viimeisenä viikonloppuma olevaan
tapahtumaan tarkemmin. Tapahtumalla pitää olla kuvaava ja kiinnostava nimi,
miten olisi ”Salaisen mansikkapaikan metsästys”, ”Kohtalokkaat hetket”,
”Kesäillan kimallus” tai ”Maistuvaa maastossa”. Kyseessä taitaa olla puutarhatapahtuma vai oliskohan se
kesäteatteriesitys tai hieno illallinen kristallilaseineen, ehkäpä
retkiruokakurssi. Ei aivan, mutta luontoon ja Suomen kesään siinä voi tutustua,
tehdä aikamatkan 1940-luvun kohtalokkaisiin hetkiin, tutustua suomalaisen
jalokiven löytymiseen sekä syödä mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa.
Lisäksi tapahtumasta löytyy seuraavia elementtejä:
kulttuuriperintöön tutustumista, isovanhempien työhön perehtymistä, luonnossa
liikkumista ilman pelkoa eksymisestä, soitannollista ohjelmaa,
yhteisöllisyyttä, yhdessä kokemista ja oppimista sekä hyvää seuraa. Bonuksena
on salskeita vihreäpukuisia miehiä oppaina, kantoapua tarvittaessa ja lisäksi
lämmitettävä teltta nukkumista varten. Vaihtoehtoisesti voi osallistua yhden,
kahden tai kolmen päivän mittaiseen tapahtumaan. Luulisi tämän helpotetun
luontoretken kukkahattutätejä kiinnostavan, jos heille vain tapahtumaa
markkinoitaisiin.
Tuollaiseen tapahtumaan ei ehkä Juhania saisi
vapaaehtoisesti osallistumaan. Mutta jos tapahtumaa markkinoitaisiin kahdelle
eri kohderyhmälle eli raavaille miehille ja historiasta kiinnostuneille
tädeille, niin mitä tapahtuisi. Löytäisikö Juhani lopulta oman Venlansa, jonka kanssa
jakaa hetket maastossa ja kotona. Mikä olisi sen ihanampaa kuin bongailla
korsuja ja metsämansikkapaikkoja yhdessä metsän siimeksessä tai keskustella
läheisten hetkien jälkeen Suomen kohtalon ajoista. Tuskin Juhanilla tätä
vastaan mitään olisi. Syntyisikö tapahtuman sivutuotteeksi jopa uusi
maajussille morsian tai napakymppi? Voisiko joku muu syy aiheuttaa ihon kananlihalle menemisen kuin luolien ja korsujen koleus
kauniina kesäpäivänä.
Kysytäänpä asiaa eräältä tapahtuman pitkäaikaiselta
järjestäjältä Terho Ahoselta: ”Voitaisiinko tapahtuman markkinointia suunnata
myös uusille kohderyhmille perinteisestä kohderyhmäajattelusta poiketen?”
Terho Ahonen vastaa:
”Kyllä voitaisiin, ehdottomasti!
Minkähänlaisen suosion Salpavaellus saisikaan, kun jo perinteisellä
kohderyhmäajattelulla tapahtuma on saanut joka vuosi osallistujikseen
huomattavan suuren joukon hehkeitä ja ennakkoluulottomia naisia? Maanpuolustus
ja maanpuolustushistoria on ollut ja on
koko kansan, naisten ja miesten, asia!”
--------------
Tutustu Salpavaellus-tapahtumaan osoitteessa: www.salpavaellus.net
ja ota osaa! Jo 22. kerta.
Ps. Selitykset tapahtuma nimille:
”Salaisen mansikkapaikan metsästys” - Maahan kaivettujen korsujen päältä löytyy
parhaimmat metsämansikkapaikat.
”Kohtalokkaat hetket” - Puolustuslinjan eli Salpalinjan
rakentaminen tehtii välirauhan aikana ja varauduttiin uuden sodan alkamiseen.
”Kesäillan kimallus” - Kotimainen jalokivi eli spektroliitti
löydettiin estekivien louhinnan yhteydessä Ylämaalta.
”Maistuvaa maastossa” - Paikalliset Martat ja muut lähiruoan
valmistajat vastaavat muonituksessa eri kohteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti