Oliko Salpalinjalla vaihtoehtoa?

Talvisota päättyi 75 vuotta sitten Moskovan rauhaan 13.3.1940. Neuvostoliitto taipui Suomen kanssa rauhaan tilanteessa, jossa se oli sotilaallisesti vahvoilla. Länsivaltojen avun pelko sai kuitenkin Stalinin toistaiseksi luopumaan sodan tavoitteesta, Suomen valtaamisesta ja miehittämisestä. Näin tältä osin sota jäi Neuvostoliiton näkökulmasta pahasti kesken.

Rauhanehtoja määrätessään Neuvostoliitto toimi kuten voittaja. Se määräsi uuden valtakunnan rajan monin paikoin kymmeniä kilometrejä kauemmas siitä, mihin puna-armeijan joukot olivat edenneet! Hankoniemen vuokraaminen, käytännössä haltuunotto oli selvää sanelua sekin.

Suomessakin talvisodan rauha ymmärrettiin varsin pian välirauhana. Monelle suomalaisille välirauha oli aika, jolloin valmistauduttiin hankkimaan takaisin menetty maa-alue. Neuvostoliitolle sama aika oli valmistautumista lopulliseen Suomen ratkaisuun. Intressit olivat vastakkaiset.

Ylipäällikkö Mannerheim ryhmitti Suomen armeijan puolustukseen uudelle itärajalle. Se oli selvä. Talvisodan taisteluissa suuria mies- ja kalustomenetyksiä, sanalla sanoen tappioita kärsinyt armeija ei ollut vahvimmillaan. Sillä oli kuitenkin valmistauduttava kenties hyvinkin pian eteen tulevaan Neuvostoliiton uuteen Suomen valtausyritykseen.

Mannerheimille ei riittänyt pelkkä armeijan ryhmittäminen puolustukseen, ei maahan kaivautuminen, kenttälinnoittaminen. Hän päätti yksinvaltiaasti sen enempää poliitikkoja tai kansalaismielipidettä kuuntelematta itärajan linnoittamisesta. Se oli paitsi valtava työmäärä myös huikea taloudellinen investointi. Silti päätös syntyi nopeasti ja toimeenpano lähti käyntiin heti. Salpalinja omasi huomattavaa taisteluarvoa jo reilun vuoden kuluttua töiden alkamisesta, jatkosodan alussa.

Suomessa on poltettu henkistä pääomaa paljonkin sen miettimiseen, olivatko kaikki sotaa edeltäneet, sen aikana ja jälkeen tehdyt johtopäätökset ja ratkaisut oikeita. On puhuttu ajopuuteoriasta Suomen ajautumisena Saksan syliin ja sitä kautta jatkosotaan jne.

Yhtä kaikki, mutta siitä en ainakaan minä ole nähnyt juurikaan keskusteltavan, oliko Suomella ja käytännössä Mannerheimillä ylipäällikkönä muita vaihtoehtoja, kuin rakentaa myöhemmin Salpalinjaksi nimetty itärajan puolustusasema? Siis panna käyntiin siihen asti koko maan suurin rakennushanke?

Mietitäänpä tätä samalla, kun ajatuksemme siirtyvät huomisen perjantain talvisodan päättymisen 75-vuotismuistojuhliin ympäri Suomen.