Puolustukseen uudelle rajalle
Talvisodan päätyttyä
suomalaiset joukot ryhmittyivät puolustukseen uudelle rajalle. Uuden
rakennettavan pääpuolustusaseman suunnitelmien valmistuttua joukko-osastojen
sijoittelu sovitettiin puolustusaseman kannalta tarkoituksenmukaiseksi.
Miehikkälän suunnasta vastasi 3. Divisioona, joka 10.5.1940 annetun käskyn
mukaan ryhmittyi uudelleen, sen joukko-osastojen majoittuessa Pyhällön,
Lapjärven, Suur-Miehikkälän, Miehikkälän ja Muurolan varuskunta-alueille (Perus-6650/2).
Pyhältö oli Vehkalahdella ja muut
varuskunta-alueet Miehikkälässä.
Suur-Miehikkälän varuskunnan
18.6.1940 antaman varuskuntakäskyn mukaan 3. D:n komentaja määräsi varuskunnan
päälliköksi everstiluutnantti G. Snellmanin. Varuskunnan komendantin toimisto
sijaitsi Kalliokosken lasitehtaalla. Varuskuntaan kuuluivat tuolloin JR 67,
I/KTR 3, Er.Psto 4, Rask.Psto 7, 3. Pst.Tyk.K ja 2./ViestiP 3. (T-4176/3)
Kesällä 1940 joukkojen
sijoituspaikkoja määritettiin uudelleen. 3. DE käski 4.7.1940 tiedustella
majoitusalueen yhtä pataljoonaa varten Suur-Miehikkälästä. Pataljoonan
kokoonpano: esikunta ja esikuntakomppania, kolme kiväärikomppaniaa,
konekiväärikomppania ja kranaatinheitinkomppania. Tiedustelussa oli otettava
huomioon sotavalmiusnäkökohdat, kenttävarustustöiden suorittamismahdollisuudet,
koulutusmahdollisuudet, terveydelliset ja viihtyvyysnäkökohdat (vesistö), tie-
ja vesiyhteydet sekä huolto (Perus-6661-6662). Tämä tiedustelukäsky liittyi jo seuraavaan uudelleen
järjestelyyn.
Siirtyminen prikaatikokoonpanoon
3. Divisioona siirtyi
11.8.1940 prikaatikokoonpanoon muodostaen 3. Prikaatin (prikaatin päiväkäsky 13.8.1940, T-4181). Lääkintähuollon tarkastuskertomuksesta ajalta
21.-22.8.1940 (T-4176/6) nähdään pataljoonien silloinen sijoittelu:
I/3. Pr Kalliokoskella,
sisämajoitus siisti, tykistöleiri kylän laidassa siisti.
II/3.Pr sisämajoitus
Miehikkälän kirkonkylässä, telttamajoitus kylän etelälaidassa. Järjestys
puutteellinen, pienet käymälätilat, ruuantähteitä teltta-alueella.
III/3. Pr Ulkomajoitus,
siistit leirialueet, Parkon kylässä muona-, ase- ym. varastot samassa vajassa,
järjestys puutteellinen. Ruoka Parkossa hyvää. ”Lottala” Muurolassa siisti.
Parakkimajoitukseen
Syksyn mittaan pataljoonat
pääsivät sisämajoitukseen. Alimmaisenjärvelle ja Savanjärvelle rakennettiin
parakkikylät ja Kalliokosken rakennuskantaa täydennettiin tarvittavilla
parakeilla. Pataljoonien sijoituspaikat: I/3. Pr Kalliokoski, II/3. Pr
Alimmainen, III/3. Pr Savanjärvi.
II Pataljoona muutti
Alimmaisen parakkialueelle 18.11.1940 ja samaan aikaan 3. Prikaatin
tykkikomppania majoittui lähistölle Kummikorpeen pystytettyihin parakkeihin (Perus-6663/8).
Yksi pataljoonan komppanioista (4. K) sekä yksi kk-joukkue sijoittui Tyllin
järven rannalle pystytettyihin parakkeihin, koska yleisohjeistuksen mukaan 1/3
– 1/4 joukoista tuli pitää pääaseman edessä.
Piirros Alimmaisen
parakkialueesta (Perus-6663/11). Piirroksen numeroinnin selitykset:
1 upseeriasunto, 2
aliupseeriasunto, 3
asuinparakki, 4
tstoparakki ja varasto, 5
tstoparakki ,6 upseerikerho, 7 aliupseerikerho,8 korjaamoparakki, 9 varastoparakki,10 ruokalaparakki,11 keittiö, 12 talli,13 kengityspaja,14 sauna,15
autovaja,16
sotilaskoti,17 käymälä,18 muuntaja,19 vartioparakki, 20 JSp. parakki, 21 perunakellari, 22 kuormastovaja
II Pataljoonan 3.1.1941
antaman ilmoituksen mukaan pataljoona oli pystyttänyt 63 parakkia. Parakkeja
oli saapunut: Enso Gutzeit Oy:ltä 8 kpl, Enso Gutzeit Oy:n
Laatikkotehtaalta 10, Kylmäkoski Oy:ltä 20, Kymin Oy Hallalta 8, Lahden
Pyörä ja Puuteollisuus Oy:ltä 6 ja Lahden
Saha Oy:ltä 11 kappaletta.
Ilmiselvästi
valmistaloteollisuudella on tuolloin ollut kiirettä kun otetaan huomioon samaan
aikaan perustetut korpivaruskunnat pitkin itärajaa sekä linnoitustyövoiman
tarvitsemat majoitus- ja huoltotilat. Kantahenkilökunnan käyttämistä asunnoista
perittiin luonnollisesti vuokraa. Upseeriasuntojen hyötypinta-ala oli 96
neliötä, mistä vuokra oli 250 mk/kk. Aliupseerit maksoivat 53 neliön
asunnostaan 65 mk/kk. Hintatiedot ovat 3. Prikaatin esikunnan kirjelmästä
7.4.1941.
Väliasemien tiedustelua
3. Prikaatin komentaja antoi
28.11.1940 käskyn (Perus-6663/8) tiedustella väliasemia päävastarinta-aseman takana
vihollisen mahdollisen menestyksen rajoittamiseksi. Käskyn liitteenä oli peitepiirros
asemien ylimalkainen kulku, joka pataljoonien oli tiedusteltava ja korjattava
sellaiseksi, että ne ovat maastossa edullisimmat. II Pataljoonan komentaja
totesi vastauksessaan 7.12.1940, että aseman kulku Virojoen varressa
Kotijärvestä pohjoiseen on sangen edullinen. I ja II pataljoonan sauma on
edullisesti tulitettavissa kummaltakin lohkolta. Virojoki on 6-7 m leveä, pohja
pehmeätä savea ja veden syvyys noin 2 m (korkean veden aikana). Vastauksen
liitteenä on peitepiirros Vesanenjärvi – Savanjärvi väliseltä alueelta. Kaikki
varuskunnat – Kalliokosken, Alimmaisen ja Savanjärven varuskunnat – sijaitsivat
tämän suunnitellun taaemman aseman tuntumassa.
3. Prikaatin yksiköiden sijoitus keväällä 1941
3. Pr:n päiväkäskyjen
perusteella yksiköiden sijoituspaikat olivat keväällä 1941: E/3. Pr Pyhältö,
I/3. Pr Savanjärvi, II/3. Pr Alimmainen, III/3. Pr Kalliokoski, Psto/3. Pr Turkia, 3. Tyk.K/II AK Kummikorpi, VK/3. Pr Pyhältö.
I/3. Pr Savanjärvi, II/3. Pr Alimmainen, III/3. Pr Kalliokoski, Psto/3. Pr Turkia, 3. Tyk.K/II AK Kummikorpi, VK/3. Pr Pyhältö.
Varuskuntia käytettiin
luonnollisesti myös suojajoukkojen perustamispaikkoina lkp:ssa 10.6.1941.
Linnoituspataljoona 3:n perustamispaikat olivat: 1. K Kalliokoskella, 2. K Alimmaisella ja 3. K
Savanjärvellä. Esikunta ja jääkäripuolijoukkue perustettiin Alimmaisella.
Lisäksi Kylmälässä, Miehikkälän pappilassa ja Hauhiankoskella oli alaperustamispaikat,
missä vastaanotettiin pääaseman itäpuolella asuvat reserviläiset ja
perustettiin komppanioiden osia.
Alimmaisen ja Savanjärven varuskunta-alueet sodan
jälkeen
Alimmaisella sijaitsi vuosina
1945 – 1947 Miehikkälän varavankila, missä säilytettiin liittotuneiden
valvontakomission käskystä välirauhan sopimuksen 13. artiklan nojalla
pidätettyjä lista n:o 1:n vankeja. Vankilasta kertova muistolaatta on kiveen
kiinnitettynä pihan keskellä. Sen jälkeen alue oli Lasten Kesä ry:n
omistuksessa. Alueen uusi omistaja on venäläistaustainen K-Vizit Oy, joka on
hakenut yleiskaavan muuttamista ja ranta-asemakaavaa leirikeskuksen alueen
muuttamiseksi matkailupalvelujen alueeksi. Kaavaluonnoksessa mainitaan pihalla
oleva muistolaatta ja todetaan, että se tullaan säilyttämään. Tämä on tietysti
hyvä asia ja Lista nro 1 vangit ovat varmasti muistolaatan ansainneet.
Savanjärven alue oli sodan
jälkeen pitkään Rajavartioston käytössä. Sen jälkeen alue oli A-klinikkasäätiön
omistuksessa ja nykyiset omistajat ovat EBC Oy ja Niemelän Ranta Oy.
Kehityskulku muistuttaa Alimmaisen alueen kehitystä. Savan aluetta koskeva
rantayleiskaavan muutos on hyväksytty. Osayleiskaavan muutoksen tavoitteena on
mahdollistaa alueen kehittäminen palvelu- ja matkailutoimintojen lähtökohdista.
Kaavaselostuksessa on todettu Kymenlaakson museon katsoneen alueen
rakennuksilla olevan sekä historiallisia että rakennushistoriallisia
merkityksiä ja pitäneen tärkeänä, että rajavartiolaitoksen rakennukset
hahmottuvat kaavassa kokonaisuudeksi. Savalla on seinään kiinnitetty
muistolaatta, jossa todetaan: Tässä rakennuksessa toimi Miehikkälän
rajajääkärikomppanian komentopaikka vuosina 1954 – 1997. Alueella on myös JR
3:n ehtoolliskivi. Kaavassa ei ole muistomerkkien säilyttämistä koskevia
mainintoja.
Vaikka välirauhan aikaisten
varuskuntien toiminta-aika jäi lyhyeksi, niissä tehtiin työtä, joka osaltaan
auttoi selviämään ylivoimaisista vaikeuksista. Silloin maata puolustettiin myös
varuskunnista. Miehikkälän varuskunnat Kalliokoski, Alimmainen ja Savanjärvi
ansaitsisivat omat muistolaattansa.
Osmo Kimmo
Helsinki
7 kommenttia:
Erinomainen selvitys, jään kuitenkin kaipaamaan talvisodan aikaa. Oliko silloin varuskuntia ja missä, koska ainakin yksi varuskunta lienee Miehikkälässäkin ollut silloin?
Juha K, käsitykseni mukaan Miehikkälässä ei talvisodan aikana ollut varsinaisia varuskuntia, mutta kolme asiakokonaisuutta tulee mieleen. Ne kaikki liittyvät talvisodan loppuvaiheisiin:
1. Kymenlaaksossa oli muodostettu seitsemän uojeluskuntapataljoonaa vapaaehtoisista yli-ikäisistä miehistä ja nuorista pojista. Vihollisen hyökätessä 4.3.1940 kohti Virolahden rannikkoa, jossa ei rannikkotykistön linnakkeita lukuun ottamatta ollut omia joukkoja, neljä sk-pataljoonaa sai taistelutehtävän ja liitettiin puolustusvoimiin. Ensimmäisenä Virolahden ja Miehikkälän suojeluskuntien muodostama pataljoona oli perillä ja asemissa rantaviivalla klo 19. Pataljoonat lähtivät tehtävään siviilitöistään. Myös varusteet ja kuljetusvälineet oli hankittu vapaaehtoista tietä.
2. Päämaja huolestui tilanteen kehityksestä Viipurinlahdella ja Kotkan lohkolla. Ylipäällikön käskyllä 7.3.40 muodostettiin suoraan ylipäällikön alainen Haminan ryhmä (HR) komentajanaan kenraalimajuri Hanell. HR:ään kuuluivat Kotkan lohko ja Viipurin lohkosta Vilajoen länsipuolella taistelevat joukot, jotka nimettiin tst.osasto Paaluksi. Ryhmän täydennykseksi oli tulossa Ratsuväkiprikaati Laatokan Karjalasta. Prikaatin esikunnasta tuli Haminan ryhmän esikunta, joka sijoittui Miehikkälän pappilaan. Mitään ennakkovalmisteluja tällaisen armeijakuntatasoisen yhtymän perustamiseksi ei ollut tehty, joten kaikki viestiverkosta alkaen piti improvisoida kriittisessä tilanteessa. Haminan ryhmän toiminta päättyi 20.3.1940.
3. Jalkaväen koulutuskeskuksissa eri puolilla maata muodostettiin 14. erillistä pataljoonaa. Nämä olivat Mannerheimin ilmauksen mukaan ”viimeiset voimavaramme”, jotka keskitettiin rintaman taakse. Seitsemän tällaista koulutuspataljoonaa keskitettiin 9.3.40 Kymenlaaksoon ja niistä neljä ensimmäistä saapuivat hiihtomarssilla Taavetista Miehikkälään 11.3.40. Pataljoonien vahvuus oli noin 850 miestä. Komppanian päälliköt olivat reservin vänrikkejä tai kokelaita, joukkueenjohtajat kokelaita, nostoväen aliupseereita tai tammikuun ikäluokkaa ja ryhmänjohtajat tammikuussa tai helmikuussa palvelukseen astuneita. Koulutuspataljoonat ryhmitettiin Miehikkälän ja Virolahden itäosiin kuuluen osasto Nordenswaniin, jonka tehtävänä oli varustaa ja miehittää puolustusasemat. Pataljoonat siirtyivät niille määrätyille alueille 12.3.40 kuluessa ja aloittivat varustustyönsä Vaalimaa – Luumäki linjalla yhteistyössä alueelle jo siirretyn siviilityövoiman kanssa. Koulutuspataljoonien keskitys oli varautumista mahdolliseen vetäytymiseen Kannakselta.
Kiitos Osmo! Erinomaista paikallishistoriaa. Taas uutta minulle syystä, että Miehikkälän historiaa käsittelevissä kirjoista näitä tietoja ei löydy.
Nimenomaan tälläinen L-linjaa rakentaneen työryhmän varuskunta on jäänyt muistiin. Sen nimeä en kyllä äkkisältään muista.
Hei!
Olen tutkinut isäni Tauno Hakanpään sotajäämistöä. Sain selville, että hän siirtyi keväällä tai alkukesästä 1940 3.Pr viestimieheksi. Kenttäpostiosoite oli Pyhältö ja viestiasema, missä hän työskenteli oli nimeltään "Väli" ja sijaitsi Lapjärvellä. Onkohan nämä paikat vielä löydettävissä?
Yst. Hannu Hakanpää
Hei!
Pyhältö ja Lapjärvi ovat olemassa.Pyhältö Haminaa nykyisin, pohjoiosassa Taavetin tie halkoo kylää. Lapjärvelle lähtee tie Pyhällöstä.
Tässä jotain Pyhällöstä voiime sotien ajalta , mutta ei sinua auta.
Miehikkälän Salpalinja-museo armi.oinonen@miehikkala.fi voinee auttaa ainakin Lapjärven osalta.
https://salpalinjansalat.blogspot.com/2012/07/pyhallon-kylan-sota-ajan-historiaa.html?m=1
Kiitos tiedoista.Ensi kesänä tulen tutustumaan paikkoihin.
T.Hannu Hakanpää
Lähetä kommentti