Pieni yllätys minulle oli, kun hän alussa kertoi käyttävänsä
ensimmäisen tunnin talvisodan syiden taustoittamiseen. Hyvä että käytti. Hän
aloitti niinkin kaukaa kuin Tarton rauhasta saakka.
Suomen ja Neuvostoliiton välejä hiersivät raja- ja
turvallisuuskysymykset siis käytännöllisesti katsoen Suomen itsenäistymisestä
lähtien. Kaikenlaisia neuvotteluja käytiin, muun muassa 1922 syntyi rajarauha,
kymmenen vuotta myöhemmin jopa hyökkäämättömyyssopimus, ilman mitään
merkitystä. Suomi pyrki etsimään tukea myös ulkomailta, mutta jäi aina yksin.
Suomen orastava kanssakäyminen ”fasistisen” Saksan kanssa
1930-luvulla oli NL:lle myrkkyä. Se ilmaisikin sen sanoin, että jos Suomen ja
Saksan yhteistyö näyttää vähänkään sodalta, NL ei jää sitä omalle puolelle
rajaa odottamaan. Neuvostoliitossa oli jo1930-luvun alussa luotu suunnitelma
kuukauden sodasta, siis Suomen valtaamisesta.
1930-luvun lopun alueluovutusvaatimukset Leningradin
turvaksi ja provokaatio Mainilan laukauksista olivat kulissia yhtä kaikki.
Taustalla oli Neuvostoliiton yksiselitteinen tavoite vuosina 1938-39 pyyhkiä
Suomi Euroopan kartalta. Suomen valtaaminen oli Neuvostoliiton valmistautumista
sotaan Saksaa vastaan.
Kun Suomi ei taipunut NL:n vaatimuksien edessä, sota oli
väistämätön. Kuukauden sodan piti huipentua jo 21.12.1939 puna-armeijan
paraatiin Helsingissä Isä aurinkoisen, Josif Stalinin syntymäpäivälahjana.
Talvisota kesti 105 päivää. Raja siirtyi, mutta Suomi säilyi.
En käy erittelemään niitä syitä, miksi huikean mies- ja
vielä suuremman aseylivoiman edessä Suomi säilytti itsenäisyytensä. No ehkä sen
verran selitystä, että suomalaisilla sotilailla oli taito, tahto ja kovaan
talveen sopivat henkilökohtaiset varusteet, kun vastapuolella ei ollut mitään
niistä!
Näin siis joitakin poimintoja otettuna eilisestä
esitelmästä. Esityksestä voi vetää vain yhden ja ainoan johtopäätöksen:
Suomella ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin taistella itsenäisyytensä
puolesta.
Edellä kerrottuun perustuen oli myös erittäin
johdonmukaista, että Suomi aloitti heti Moskovan rauhan 13.3.1940 jälkeen valmistautumisen
uuteen sotaan tekemällä nopeasti päätöksen itärajan linnoittamisesta! Oli
täysin selvää, että supervalta ei loputtomiin nieleksi kolhittua ylpeyttään,
kun se saattaa tavoitteensa loppuun. Neuvostoliitto ”päivitti” Suomen
valtaamissuunnitelmansa ajan tasalle hyvin pian, muutamassa kuukaudessa. Se ei
kuitenkaan voinut lähteä sitä heti toteuttamaan; ensin oli saatava puna-armeija
uuteen iskuun. Se veisi aikansa.
Pääosin välirauhan aikana rakennettu Salpalinja oli selkeä
viesti itänaapurille suomalaisten maanpuolustustahdosta. Salpalinjassa ei
koskaan taisteltu. Se on suomalaisten puolustustahdon symboli edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti