Salpalinjan saumat ja nykypäivä

Salpalinjan yksi talvisodan opeista oli se, että puolustavien yksiköiden, puolustuskeskusten väliin ei saanut jäädä heikkoja saumoja. Niitä talvisodassa vihollinen käytti hyväkseen.

Ylipäällikkö Mannerheim näki talvisodan jälkeen Suomen puolustuksen kannalta kaikkein vaarallisimpana alueena Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven välisen kannaksen. Sehän oli Karjalan kannaksen jatkeella ja samalla lyhin tie rantamaan suunnassa Helsinkiin.

Jotta kyseiselle alueelle ei jäisi saumoja, käskettiin se tehdä täysin yhtenäiseksi. Tällä Salpa-aseman vahvimmin linnoitetulla osuudella yhtenäisyys näkyy yhtenäisenä kiviesteenä ja taisteluhautaverkostona Suomenlahdelta Salpausselälle. Kivieste puuttuu vain saman tehtävän tekevien luonnonjyrkänteiden edestä. Panssarieste on siten käytännössä yhtenäinen.

Samalle alueelle tuli luoda myös yhtenäinen konetuliaseiden sivustatuliverkko. Se olisi toteutunut teräsbetonikorsuista ja –pesäkkeistä ampuvien konekivääreiden ja kenttälinnoitettujen kk-pesäkkeiden avulla. Ainakin se oli tavoite.

Nykypäivän sodankäynti on muuttunut viime sodistamme paljon. Pitkiä yhtenäisiä rintamalinjoja ei syntyisi. Taistelua käytäisiin alueellisesti ja syvyydessä sekä hyökkääjän että puolustajan ehdoilla. Hyökkääjä valitsee kohteensa ja puolustaja paikan, jossa se vihollisen lyö. Jotenkin näin.

Rauhanaikaiseen maanpuolustukseen kuuluu rajojemme vartiointi sekä ilmatilan ja merialueen valvonta. Ne ovat luonteeltaan sellaisia, että heikkoja saumakohtia ei kyseisten tehtävien hoidossa edelleenkään sallita.

En malta olla puuttumatta täällä kaakonkulmalla syntyneeseen huutoon tuulivoimaloista. Puolustusvoimat tehtävänsä mukaisesti näkee tuulimyllyjen vaarantavan ilma- ja merivalvonnan ja siksi se tyrmää Haminan ja Kotkan seudun tuulivoimahankkeet. Liki kahden sadan metrin korkeudelle ulottuvien lapojen katsotaan häiritsevän tutkavalvontaa, siis sitä laitteistoa, jolla puolustusvoimat tehtäväänsä tekee.

Huom! Nyt puhutaan samasta alueesta, johon Mannerheim käski rakentaa Salpalinjan vahvimmat osat!

Yksiselitteisesti tämä kaakonkulma ei vain kerta kaikkiaan ole se paikka, jossa tuulivoimaa tehdään. Jos on pakko ja se on kannattavaa, tehtäköön Ruotsin rajalla!

Asiantuntijoiden mukaan tuulivoima kannattaa energiayhtiöille ainoastaan erittäin vahvalla valtion tuella. Sitä valtio on luvannut. Siitä innostuneena kermanvuolentana energiayhtiöt ainakin Haminassa ja Kotkassa omalla riskillään, ennen edes lupaprosessin alkamista, alkoivat suunnitella voimaloita ja maksaa tulevien myllyjen maanomistajille jo etumaksua, ”voitelurahaksikin” sitä voisi kutsua. Näin saatiin paikalliset ihmiset riitelemään keskenään, osa saa hyödyt ja osa haitat. Yhtenäinen vastustusrintama hajoaa.

Hulluuden huipentuma oli 15.12.2013, kun paikallinen sanomalehti (Kymen Sanomat), mukamas tämän alueen pää-äänenkannattaja, vaatii poliitikkoja näyttämään puolustusvoimille kaapin paikan. Toisin sanoen poliitikkojen pitäisi päästä ratkaisemaan, kuinka puolustusvoimat ja osaltaan varmasti myös rajavartiolaitos hoitaa tehtäväänsä! Se tarkoittaisi tahallisen aukon jättämistä ilma- ja meritilan valvontaan! Täällä etulinjassa, sanon minä!

Salpalinjan suunnittelijat ja rakentajat eivät sitä varmasti ymmärtäisi. Maan puolustaminen paukkupatruunoin tai rajojen vartioiminen huppu silmillä ei ainakaan 70 vuotta sitten tullut kuuloonkaan.

Salpalinjasta saarnaamisellani on myös nykypäivän ulottuvuus. Olen monia monia kertoja sanonut Salpalinjan heijastavan sen rakentamisajan ihmisten maanpuolustustahtoa ja kykyä. Mitä enemmän ihmiset tuntevat Salpalinjaa, sen paremmin he ymmärtävät myös nykypäivän maanpuolustuksen merkitystä ja tarpeellisuutta.

Kaakonkulman tuulimyllyulina viestittää vain siitä, että meillä Salpalinja-toimijoilla on vielä valtavasti tekemätöntä työtä, vielä valtavasti kerrottavaa.