Harparskog-linja

Talvisodan jälkeen tehtyyn linnoittamisohjelmaan sisältyi itärajan linnoittamisen ohella myös yhtenäisen puolustusaseman rakentaminen Hankoniemen poikki. Harparskog-linjan nimellä rakennettu kestolinnoitettu puolustusasema on laitteiltaan kuin pala Salpalinjaa, käytännössä ihan samanlainen.

En käy keksimään pyörää uudelleen, vaan laitan tähän linkin Kimmo Nummelan erinomaiselle sivustolle http://www.hangonrintama.fi/. Siihen kannattaa tutustua, lämpimästi suosittelen. Ainoa asia, jonka pikaisesti katsottuna sivustolta havaitsin, joka poikkeaa Salpalinjasta, on nimikkeistö. Nummela itsekin toteaa, että virallisissa asiakirjoissa puhutaan järjestelmällisesti vain korsuista. Hän haluaa käyttää esityksessään teräsbetonikorsuista nimitystä bunkkeri erottaakseen ne kenttälinnoitetuista korsuista.

Kävin viikonloppuna aivan pikakäynnillä ummikkoturistin tapaan Harparskog-linjalla valmistautumatta ennakkoon mitenkään. Odotin jonkinlaista opastusta kyseiseen kohteeseen. Ainoa minkä Hangontiellä näin, oli näyttävä tienvarsiopastus Mannerheimin muistokivelle! Ajoin ohi ja ajattelin, että käyn sen sitten katsomassa takaisin tullessa. Mutta seuraava kohde olikin sitten jo Rintamamuseo Hangon vuokra-alueen rajalla, jolloin tajusin, että nimensä mukaisesti Harparskog-linja löytyy kyseisen kylän tasalta ja yhteys edellä mainittuun muistokiveen on siellä. No, tämä vain kertoo, että opastus / viitoitus satunnaisten matkailijoiden houkuttelemiseksi kohteille on välttämätöntä.

Rintamamuseo oli kiinni ja sateen siivittämä pikakierros ulkona ei antanut minkäänlaista tietoa Harparskog-linjasta tai sen sijainnista. Jos museo olisi ollut auki, tietoa olisi varmasti löytynyt. Rintamamuseon kunto on päässyt mitä ilmeisemmin repsahtamaan, kun vertasin nykyilmettä täällä netissä näkemiini kuviin takavuosilta. Siihen on varmaan luonnollinen selitys se, että veteraanien perustamaan museoon eivät enää heidän voimansa riitä ja jatkajaa museon ylläpidolle ei ole löytynyt. Ken tietää asianlaidan paremmin, kertokoon sen tämän kirjoituksen kommenttiosiossa.

No, sitten kun paluumatkalla noudatin muistokiven opasteita, Harparskog-linjan ensimmäinen teräsbetonikorsu löytyi tien varresta helposti ja kohta toinenkin koulun kohdalta. Kumpaankaan ei päässyt sisälle. Jälkimmäinen paljastui esittelykohteeksi, mutta mitään siihen viittaavaa tietoa ei löytynyt. Mannerheimin muistokivi löytyi myös helposti. Ja sen opastaulussa oli jo hieman tietoa ja karttakin etsimästäni linnoituslinjasta.

Ei siis ihme, ettei Hangontien tienvarressa ollut erikseen opastusta Harparskog-linjaan, kun sitä ei maastossa varsinaisesti esitellä. Näkemäni tien varressa olleet kaksi korsua ja muutama sata metriä kiviestettä ei linnoituksesta aiemmin tietämättömälle juurikaan mitään kerro.

Uskoisin Hangontiellä olevan liikennettä kesäaikaan siksi paljon, että opastettuna kohteena Harparskog-linja voisi vetää. Tai voi olla, että sitä on kokeiltu ja todettu, että imu ei riitä.

Tässä tullaankin jälleen kerran siihen, että viime sotien aikana suomalaisten tekemät huikeat linnoitusrakennelmat, joissa ei siis taisteltu, ovat suomalaisille pimennossa. Salpalinjan ja Harparskog-linjan massiivisuutta ei osata kaivata, kun ei tiedetä, mitä ne sisältävät ja mikä niiden merkitys oli.

Kun ihmisellä on nälkä, hän tietää tarvitsevansa leipää. Vastaavasti ihmisille olisi jotenkin saatava syntymään sellainen tarve tai kutina, joka helpottuisi ainoastaan tutustumalla kunnolla Salpalinjaan tai tämän kirjoituksen otsikkoon Harparskog-linjaan. Tuon tarpeen nostattaminen on mahdollista, jos sitä lähdettäisiin tekemään tarpeeksi laajalla rintamalla.

Kukahan tai mikä arvovaltainen taho tekisi aloitteen valtakunnallisesta, johdonmukaisesta tiedotuskampanjasta, jolla viime sotien aikaisen maanpuolustustahdon linnoitushedelmät tuotaisiin mahdollisiman monen suomalaisen silmille ja poimittavaksi? Kun on kysyntää, markkinatalous sopivasti avitettuna hoitaa kyllä tuotteistuksen!