Salpalinjan kulttuuriarvo

Jälkikirjoitus jäljempänä olevaan:

Hain Miehikkälän kunnan kulttuurirahastolta toukokuussa yleisesti hakuun pantua apurahaa henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimiseksi ja kehittämiseksi Miehikkälän kunnassa. Hakijoita oli kaksi, minä olin toinen.

Ja uskokaa tai älkää, Miehikkälän kunnanhallitus myönsi minulle päivää ennen kuin tämä viimeisin blogipostaus on kirjoittu 300 euron apurahan Salpalinjan salat -blogin kirjoittamiseksi. Summa on heidän päätöksensä ja ylittää komeasti korkeimmatkin odotukseni. Ensimmäinen apurahani koskaan lämmittää tietysti kovasti, mutta myös se että Miehikkälän kunta arvostaa tätä vapaaehtoistyötäni. Samoin kuin myös te lukijat! Nöyrä kiitos!

* * *

Kansallinen kulttuuri on merkittävä osa kansallisvaltiota, niin Suomessakin. Kulttuuri ja historia kulkevat käsikädessä. Kulttuuria syntyy joka päivä ja joka päivä sitä jää historiaan. Tämän päivän kulttuuriteot ovat uutisia, eilistä vanhemmat kulttuuriteot ovat historiaa. Jotkut isommat vanhat tapahtumat tulevat kirjatuksi jopa valtakunnan historiaan, pienemmät paikallishistoriaan ja merkityksettömät asiat vaietaan siihen paikkaan.

Sotilaskohteen, kuten esimerkiksi juuri Salpalinjan osalta tilanne on ristiriitainen. Kun sitä rakennettiin, kohde oli salainen, siitä ei kerrottu, sitä ei uutisoitu. Historiaan, arkistoihin jäi vain rakentamisdokumentteja, käskyjä, suunnitelmia ja piirustuksia. Vanhoista sanomalehdistä on turha lähteä etsimään uutisia esimerkiksi Salpalinja harjakaisista, ei edes yhdenkään korsun harjakaisista, vaikka ne yksittäisenä kohteena vetävät vertoja jollekin tämän päivän rivitalolle tai vastaavalle.

No ajan myötä, sitten kun sen sotilaallinen merkitys mitätöityi, Salpalinjastakin on tullut historiaa. Siitä on tullut Suomen historiaa ja paikallishistoriaa jokaisella paikkakunnalla, jossa sen rakenteita sijaitsee. Ja kun se on historiaa, on se varmasti myös kulttuuria.

Tämän vuoksi kaikki paikalliset Salpalinjaa koskevat taltioinnit ovat myös kulttuuria ja siis myös paikallishistoriaa. Paikallishistorian ymmärtäminen vaatii tietysti myös tietoa laajemmasta kokonaisuudesta, viitekehyksestä niin kuin nykyinen muoti-ilmaisu asian viestittää. Jotta ymmärtää paikalliset ratkaisut, on tiedettävä miten se suureen kokonaisuuteen asettuu.

Salpalinjan rakentamisen aikana kymmenet tuhannet linnoituksen rakentajat eivät salaamissyistä tienneet juuri muuta kuin mitä itse tekivät ja rakensivat. Laajat kokonaisuudet olivat vain ylempien johtoportaiden hallussa. Ja siihen oli uskominen ja luottaminen.

Rohkenen arvella, että monilla Salpalinjan paikkakunnilla ei vieläkään tiedetä, miten juuri heidän kohdallaan olevat rakenteet ovat kokonaisuutta palvelleet. Siksi on erinomainen asia, että siellä täällä pitkin itärajaa on asioita kirjattu ylös kylähistorioihin, kuntahistorioihin ja vaikkapa vain lehtijuttuihin.

Lehtien, varsinkin paikallislehtien vuosikerrat ovat erittäin hyvää historiamateriaalia. Lähtökohdaksi pitää ottaa olettama, että lehdissä on yleensä enemmän sellaisia juttuja, jotka pitävät paikkansa kuin mitkä eivät. Esimerkiksi minä olen ihan kenties muutamaa yksittäistä numeroa lukuunottamatta tallentanut kaikki oman paikkakuntani paikallislehden, Kaakonkulman, vuosikerrat ainakin vuodesta 1980 lähtien. Monta kertaa olen sieltä tiedonmurusia löytänytkin.

Sotilaallisen näkökulman lisäksi Salpalinjan rakentaminen satoine ja tuhansine vieraspaikkakuntalaisina vaikutti monilla tavoin kunkin kylän tai taajaman elämään rakentamisvuosina. Harmi, että niitä ei silloin paljon kuvattu eikä kerrottu. Nyt ne olisivat mielenkiintoista luettavaa ja nähtävää. Siksi kaikki ponnistelut tuon ajankuvan taltioimiseksi ovat tärkeitä ja kannustettavia.

Salpalinjan osalta muistitiedon kerääminen aikalaisilta alkaa olla viime hetkillä. Mutta pitää muistaa, että on myös niitä nuorempia polvia, jotka ovat noita puheita kuulleet. Nekin kannattaisi ja pitääkin kirjata talteen. Puutteineenkin nekin tiedon jyväset ovat arvokkaita. Historian ammattilaiset osaavat kyllä sitten yhdistellä tiedon palaset kokonaisuuksiksi tai arvioida, missä kerronta ja tapahtunut eivät kohtaa.

Ja tähän lopuksi yksi Salpalinjan kulttuurinen merkitys, joka sekään ei ole ihan vähäinen. Tämä kirjoitus on luettavissa osin myös Salpalinjan ansiosta suomen kielellä!