No homma ei ollut minulle aivan vieras. Viiden ensimmäisen
vaelluksen tiedottaminen oli vastuullani 1994-98. Osanottajamäärältään viides
vuosi oli alkuvuosien heikoin. Järjestelyorganisaatio katsoikin minua sillä
silmällä (ainakin minusta itsestä siltä tuntui), että eikö Terho ole hoitanut
tehtäviään. Muiden vielä tärkeämpien työkiireiden takia ehdin tehdä vain sen,
minkä olin tehnyt ennenkin. Olin kirjoittanut tiedotteita ja lähettänyt niitä
postimerkkejä liimaten vähintään saman määrän kuin aiemminkin. Se vaan ei
riittänyt. Salpavaellus ei ollut enää uutinen, eivätkä ”puffit” menneet
aiemmassa mitassa lehdissä läpi.
Tuo vain kertoo, että vaikka kuinka paljon tekisi,
paikallaan ei pidä polkea. Pitää uudistua, uudistaa työtapoja ja tuotettakin.
Jos ei muuta, niin pitää polkea samat askeleet vaikka uuteen paikkaan, uuteen
lumeen. No, nyt on tässä yritetty käyttää näitä nykyajan vimpaimia hyväksi, on
tätä blogia, on facebookin Salpavaeltajat-ryhmää, Salpavaellus-tuotetta ja
sähköpostia. Toivottavasti joku niistä tai ne yhdessä purevat.
Muistutan, että Salpavaelluksen tiedottaminen on tehty koko
ajan käytännöllisesti katsoen nollabudjetilla. Joskus on esitteitä painettu.
Siinä kaikki. Kyllähän rahaa saisi lehti-ilmoituksiin poltettua vaikka kuinka,
mutta suostuisivatko vaeltajat sen osanottomaksuissaan maksamaan? Epäilen.
Nykyhinnoilla järjestäjille ei jää mitään, ei tosin ole tarkoituskaan.
Salpavaellus on niin osanottajille kuin ennen kaikkea järjestäjille
vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja siinä eri toten viime sotien aikaisen
maanpuolustustahdon näyttöä ja iskostamista nykysukupolville.
Salpavaelluksen tiedottaminen on siinä mielessä turvallista,
että tuotteen laadun ja käyttämieni laatusanojen välillä ei ole ristiriitaa.
Sanoilla on katetta. Siitä Salpalinja itsessään pitää huolen.
Nyt siis alkaa olla käsillä 20. Salpavaelluksen eteen tehdyn
tiedottamisen realisoiminen.
Ilmoittautuneita viikko jälkeen juhannuksen samottavalle
vaellukselle on jo nyt enemmän kuin moniin vuosiin tähän aikaan. Niin pitääkin,
sillä järjestelyt kaikin puolin, sen tiedän, on tehty niin vetovoimaisiksi,
kuin ison organisaation eväillä pystymme. Sille työlle odotamme palkintoa.
Se on runsas osanotto vaellukselle.
Edellä olevasta huolimatta tähän mennessä ilmoittautuneilla
ei kateta edes kuljetuksia, saatikka sapuskoita. Siksi. Uskallan kehottaa, että
jos joskus itsekullakin on ollut aikomuksena pistäytyä Salpavaelluksella edes
kerran, niin nyt on se hetki. Kuluttajasuojan nimissä on toki varoitettava
ensimmäistä kertaa mukaan tulevia: Salpalinjaan jää koukkuun!
Salpavaellukselle ilmoittautuminen on helppoa. Kuka pystyy
lukemaan tätä blogia, pystyy menemään www.salpavaellus.net
-sivustolle ja sieltä löytyvät niin reittikuvaukset kuin
ilmoitautumisohjeetkin. Reittipäälliköt odottavat ilmoittautumisia
keskiviikkoon 19.6 mennessä. Tietysti senkin jälkeen mukaan pääsee, jos tilaa
on, mutta se aiheuttaa järjestäjille pikkuisen lisää hommaa, mutta sitä
vartenhan täällä kaakonkulmalla tätä työtä tehdään.
Osallistumispäätöksessä ei kenelläkään tule olemaan mitään
katumista. Ainoat katujat ovat niitä, jotka eivät nyt osallistu, mutta jotka
kuulevat vaellukseen osallistujilta hämmästyttäviä, jännittäviä, hauskoja ja
ainutkertaisia kokemuksia Salpalinjasta ja Salpavaelluksesta!
Mainittakoon, että juhlavaelluksen suojelija, Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen osallistuu vaellukselle perjantaina 28.6. Päätöspäivänä vaelluksen loppupätkälle osallistuu ja ottaa vaeltajat vastaan Salpalinja-museolla pidettävässä maanpuolustusjuhlassa Itä-Suomen sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Veli-Pekka Parkatti.
Tervetuloa Salpavaellukselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti