Kenrm Parkatin puhe Salpavaelluksella

ISSL:n komentajan, kenraalimajuri Veli-Pekka Parkatin puhe Salpavaelluksen maanpuolustusjuhlassa 30.6.2013 Miehikkälän Salpalinja-museolla

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, arvoisat vaeltajat ja maanpuolustusjuhlayleisö!

Toivotan teidät tervetulleeksi tähän Salpavaelluksen päättävään maanpuolustusjuhlaan, joka on myös Salpalinjan perinneyhdistyksen Salpa-tapaamispäivän päätapahtuma. Puolustusvoimien arvostusta tätä tapahtumaa kohtaan osoittaa se, että puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen on asettunut tilaisuuden suojelijaksi. Kenraali Puheloinen osallistui vaellustapahtumaan viime perjantaina ja lähetti terveisensä juhlaamme.

Tänä viikonloppuna jo kahdennenkymmenennen kerran järjestetyssä Salpavaelluksessa olemme saaneet tutustua maamme parhaimmistoon kuuluvien oppaiden opastamana viime sotien aikaisen suomalaisen maanpuolustustahdon kestävään monumenttiin - Salpalinjaan.

Salpalinjan linnoittaminen lähti liikkeelle runsaan viikon kuluttua Talvisodan päättymisestä, kun ylipäällikkö marsalkka Mannerheim päätti Inkilän herraskartanossa Juvalla käydyn neuvottelun tuloksena, että linja Klamila - Luumäki on viipymättä linnoitettava. Talvisodan kokemukset olivat osoittaneet, että puolustustaisteluissa ilman suojaa olevat joukot väsyivät nopeasti ja kärsivät suuria tappioita. Tarvittiin siis linnoitettu puolustusasema.

Linnoittamisella olikin kiire, sillä Talvisodan rauhansopimuksen edellyttämät alueluovutukset merkitsivät Suomen puolustusmahdollisuuksien ratkaisevaa heikkenemistä Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Kaikki aiemmin itärajan suojaksi rakennetut linnoitteethan jäivät luovutetuille alueille.

Talvisodan rauhansopimus ei poistanut Neuvostoliiton hyökkäyksen uhkaa. Päinvastoin, Neuvostoliitolla oli vahvat joukot rajan tuntumassa. Tapahtui rajaloukkauksia ja uusia teitä ja lentokenttiä rakennettiin rajan läheisyyteen. Hyökkäyksen uhka ja epävarmuus vaikuttivat siihen, että linnoitustyöt käynnistyivät nopeasti ja rakentamiseen osoitettiin ennennäkemättömän paljon työvoimaa ja muita resursseja.

Salpa-asemaa pidetään eräänä vahvimmista toisen maailmansodan aikana rakennetuista linnoitusketjuista. Suomenlahdelta Savukoskelle, ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle saakka ulottuva Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Erityistä kunnioitusta linjan rakentamisessa ansaitsevat linjan kulun ja asemien sijoittamisen sekä puolustusasemarakenteiden teknillinen suunnittelu sekä se, että se on pääosin rakennettu sitkeiden suomalaisten rakentajien hartiavoimin.

Linnoituksen on laskettu maksaneen tuon ajan rahassa ilman ulkomaista työvoima-apua yhteensä noin 2,5 miljardia markkaa. Pelkästään vuonna 1941 linnoittamiseen käytettiin 1,1 miljardia markkaa eli noin viisi prosenttia valtion budjetista. Se on suhteellisesti yhtä paljon kuin koko tämän vuoden puolustusbudjetin osuus valtion budjetista. Nykyään suositun jos -historian kirjoittaja voisi pohtia, mikä olisi ollut Talvisodan kulku, jos nuo rahat olisi käytetty Kannaksen linnoittamiseen pari vuotta aiemmin.

Talvisodan jälkeen Salpalinjan merkitys oli siinä, että se osoitti Neuvostoliitolle Suomen puolustustahtoa ja samalla päivä päivältä rakentamisen edistyessä paransi joukkojen taisteluedellytyksiä. Näin ollen se omalta osaltaan vaikutti myös siihen, että Suomi välttyi uudelta Neuvostoliiton hyökkäykseltä. Jatkosodan alussa vankka puolustusasema etelässä mahdollisti Karjalan armeijan muodostamisen ja hyökkäyksen aloittamisen Talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaamiseksi.

Jatkosodassa Pääaseman ja Vammelsuu - Taipale aseman murruttua kesäkuun alkupuolella 1944, tilanne koettiin Päämajassa jo lähes epätoivoiseksi. Salpa-asema muodosti kuitenkin tällöin puolustustaistelujen henkisen selkärangan ja viimeisen linnoitetun torjuntatasan, jota onneksi ei tarvinnut käyttää. Hyökkäyksen pysähdyttyä Kannaksella Neuvostoliitto olisi tarvinnut merkittävät lisävoimat koko maan tai edes Etelä-Suomen valtaamiseen. Tässä lainaan sotahistorioitsija Sampo Ahdon sanoja:

"Tätä puolustusasemaa ei testattu koskaan, se ei joutunut taisteluun. Joku voi sanoa, että mitä hyötyä siitä sitten oli. Todellisuudessa linnoitus, joka on ollut niin vahva, ettei sitä vastaan kannattanut edes hyökätä, on parhaiten täyttänyt tehtävänsä."

Salpalinja oli sotataidollisesti viimeisiä kiinteisiin puolustusasemiin perustuvia linnoitusketjuja. Siihen päättyi monia satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Näin massiivisia puolustusasemia ei enää ole. Toisen maailmansodan jälkeen sotataito on muuttanut muotoaan. Linjapuolustuksesta on luovuttu ja siirrytty aluepuolustukseen. Linnoitteiden suojaa tarvitaan toki tänäkin päivänä, mutta linnoittamisperiaatteet ja rakentamistavat ovat muuttuneet. Toisaalta voi todeta, että salpalinjan linnoitteet antaisivat vielä tänäkin päivänä hyvän suojan erilaista tulivaikutusta vastaan.

Yhtenä merkittävimmistä toisen maailmansodan linnoitusketjuista Salpalinja kuuluu Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiiri ja sen jäsenyhdistykset ovat esittäneet Valtioneuvostolle Salpalinjan nimeämistä Itsenäisyytemme Monumentiksi Suomen itsenäisyyden 100 v. juhlavuonna 2017. Toivon aloitteelle menestystä.

Arvoisa juhlayleisö

Uskon, että tämä vaellustapahtuma innostaa meitä kartuttamaan tietojamme maamme historian ratkaisuvaiheista. Salpa-aseman merkitys sodan, rakentamisen ja omalta osaltaan myös rauhan monumenttina on kiistaton. Jyhkeine korsuineen ja muine rakenteineen se muistuttaa meitä niistä valtavista ponnisteluista, joita sotaveteraanimme ja rakentajaveteraanimme sekä koko sotiemme sukupolvi toteutti. Ilman heidän uhrauksiaan olisi maamme historia saanut synkän suunnan. Emme myöskään voisi ylpeinä lukea lehdistä, että Suomi kulkee turvallisuudessa ja vakaudessa koko maailman kärjessä. Maanpuolustuksesta huolehtiminen on tämän turvallisuuden ja vakauden ylläpitämistä.

Kiitän lämpimästi Salpalinjan perinneyhdistystä sekä Luumäen, Virolahden ja Miehikkälän reserviläisjärjestöjä hienosti järjestetystä vapaaehtoisvoimin toteutetusta vaellustapahtumasta. Kiitos myös puolustusvoimien puolelta vahvasti tilaisuuden järjestelyissä mukana olleelle RUK:lle. Edelleen kiitoksen meitä viihdyttävästä musiikista ansaitsevat mainiot muusikkomme: rakuunasoittokunta, rauhanturvaajien Faitteri-soittokunta, kapellimestari musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa ja tangokuningas Jukka Hallikainen sekä laulaja Raija Bernitz, häntä säestävä Pertti Husu ja nuori näyttelijä Antti Peltola.

Kannustan kaikkia tulemaan vaellukselle taas ensi vuonna ja innostamaan mukaan myös muita luontoliikunnan ja historian harrastajia. Toivotan teille kaikille hienoa juhlaa ja hyvää kesää.

Neljä hyvää syytä osallistua Salpavaellukselle!

20. Salpavaellus on rakennettu huolella. Erityistä painoa on laitettu reitteihin, reittivalikoimaan. Järjestäjien rasitteena reittien suunnittelussa on yksinkertaisesti Salpalinjan rakenne. Kun liikutaan maantieteellisesti varsin suppealla alueella, uuden etsiminen niille kymmenille vaeltajille, jotka vuodesta toiseen tulevat mukaan, on vaikeaa.

Tällä kertaa rohkenen väittää, että kaikki neljä reittiä ovat omalla tavallaan uusia. Ensimmäistä kertaa osallistuville kaikki on uutta, useammin mukana olleillekin aina joku reitin osa tai asia on uutta. Yksityiskohdat loytyvät reittikuvauksista Salpavaelluksen sivuilta kunkin reitin kohdalta tai tästä blogistakin viime joulu- ja tammikuulta.

Aloitan kestoltaan pisimmästä, Eteläisen rantamaan reitistä. Reitti painottuu nimensä mukaisesti kertomaan ja näyttämään, miten vihollinen olisi Salpalinjassa pysäytetty historiallisen rantatien (nykyinen museotie Virolahdella) suunnassa. Ensimmäinen yöpymispaikka on upea Harjun oppimiskeskuksen Rantaharju-sauna Suomenlahden rannassa. Silti muutama kilometri on jo linnoitteita nähty ja kuultu myös hieman, miten rannikkopuolustus nivoutuu Salpa-asema –kokonaisuuteen.

Luumäen linnoitteet –reitin erikoisuus ja painopiste on lauantaina nimenomaan Luumäellä. Käynti Taavetin linnoituksessa vie ajatukset Suvorovin linnoitusketjuun. Välillä Salpalinjaa Askolassa ja sitten käynti Kotkaniemessä on joillekin kenties tuttua, monelle uutta. Myös ensimmäisen maailmansodan aikaiset patterityöt otetaan reitillä esille. Tällä kertaa haetaan siis kyseisellä reitillä rohkeasti ajallista syvyyttä linnoittamiseen pysyen silti samoissa maantieteellisissä maisemissa.

Lasten ja nuorten laatuaikaa linjalla –reitti on mielenkiintoinen kokeilu siitä, innostuvatko lasten läheiset aikuiset tuomaan nuorensa kuulemaan ja näkemään lähihistoriaamme. Ajatuksena on, että läheisen aikuisen seurassa lapset ja nuoret voisivat turvallisesti vähän kerrallaan ottaa vastaan Suomen maanpuolustushistoriaa, jota varmasti jokaisen iso- tai isoisovanhemmat ovat olleet tavalla tai toisella tekemässä.

Oppaiden kertomukset eivät nuorille välttämättä jää ensikerralla mieleen, mutta niitähän voidaan sitten kotona kerrata vanhemman kanssa aina kun asia mieleen juolahtaa. Näin viikonvaihteen kokemus ja ehkä elämyskin voi jatkua vielä kauan eteenpäin.

Polkupyöräreitti muutaman vuoden tauon jälkeen painottuu tällä kertaa myös aivan uusiin ja vähän puhuttuihin puolustuslinjoihin itärajan pinnassa unohtamatta pääasemaakaan.

Rajan läheisyydessä saadaan kouriintuntuvasti myös kuvaa siitä, mitä uusi raja niin talvisodan kuin jatkosodan jälkeen käytännössä merkitsi esimerkiksi niille säkkijärveläisille, joiden maat raja pirstoi kahden valtakunnan alueelle. Tässä on aasinsiltaa myös sille, miksi myös rauhanturvaajia on suositeltu osallistumaan polkupyöräreitille. Puolustusvoimilta saadaan käyttöön 30 polkupyörää, omaa ei siis välttämättä tarvitse mukaan tuoda.

Edellä on siis lyhyesti kuvattu ne neljä hyvää syytä, neljä erilaista reittiä, osallistua 20. Salpavaellukselle viikko jälkeen juhannuksen. Tuosta valikoimasta löytyy mieluinen jokaiseen makuun.

Ja jokaisen neljän hyvän syyn kruunaa yhteinen päätösparaati, yhteinen komea maanpuolustusjuhla sunnuntaina myös niille, jotka tällä kertaa eivät vaeltaen osallistu tapahtumaan. Kaiken huippuna rauhanturvaajien Salpalinjan rakentajien kunniaksi pystyttämän Rauhan rakentajat –muistomerkin paljastaminen. Tervetuloa!

Salpalinjan kulttuuriarvo

Jälkikirjoitus jäljempänä olevaan:

Hain Miehikkälän kunnan kulttuurirahastolta toukokuussa yleisesti hakuun pantua apurahaa henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimiseksi ja kehittämiseksi Miehikkälän kunnassa. Hakijoita oli kaksi, minä olin toinen.

Ja uskokaa tai älkää, Miehikkälän kunnanhallitus myönsi minulle päivää ennen kuin tämä viimeisin blogipostaus on kirjoittu 300 euron apurahan Salpalinjan salat -blogin kirjoittamiseksi. Summa on heidän päätöksensä ja ylittää komeasti korkeimmatkin odotukseni. Ensimmäinen apurahani koskaan lämmittää tietysti kovasti, mutta myös se että Miehikkälän kunta arvostaa tätä vapaaehtoistyötäni. Samoin kuin myös te lukijat! Nöyrä kiitos!

* * *

Kansallinen kulttuuri on merkittävä osa kansallisvaltiota, niin Suomessakin. Kulttuuri ja historia kulkevat käsikädessä. Kulttuuria syntyy joka päivä ja joka päivä sitä jää historiaan. Tämän päivän kulttuuriteot ovat uutisia, eilistä vanhemmat kulttuuriteot ovat historiaa. Jotkut isommat vanhat tapahtumat tulevat kirjatuksi jopa valtakunnan historiaan, pienemmät paikallishistoriaan ja merkityksettömät asiat vaietaan siihen paikkaan.

Sotilaskohteen, kuten esimerkiksi juuri Salpalinjan osalta tilanne on ristiriitainen. Kun sitä rakennettiin, kohde oli salainen, siitä ei kerrottu, sitä ei uutisoitu. Historiaan, arkistoihin jäi vain rakentamisdokumentteja, käskyjä, suunnitelmia ja piirustuksia. Vanhoista sanomalehdistä on turha lähteä etsimään uutisia esimerkiksi Salpalinja harjakaisista, ei edes yhdenkään korsun harjakaisista, vaikka ne yksittäisenä kohteena vetävät vertoja jollekin tämän päivän rivitalolle tai vastaavalle.

No ajan myötä, sitten kun sen sotilaallinen merkitys mitätöityi, Salpalinjastakin on tullut historiaa. Siitä on tullut Suomen historiaa ja paikallishistoriaa jokaisella paikkakunnalla, jossa sen rakenteita sijaitsee. Ja kun se on historiaa, on se varmasti myös kulttuuria.

Tämän vuoksi kaikki paikalliset Salpalinjaa koskevat taltioinnit ovat myös kulttuuria ja siis myös paikallishistoriaa. Paikallishistorian ymmärtäminen vaatii tietysti myös tietoa laajemmasta kokonaisuudesta, viitekehyksestä niin kuin nykyinen muoti-ilmaisu asian viestittää. Jotta ymmärtää paikalliset ratkaisut, on tiedettävä miten se suureen kokonaisuuteen asettuu.

Salpalinjan rakentamisen aikana kymmenet tuhannet linnoituksen rakentajat eivät salaamissyistä tienneet juuri muuta kuin mitä itse tekivät ja rakensivat. Laajat kokonaisuudet olivat vain ylempien johtoportaiden hallussa. Ja siihen oli uskominen ja luottaminen.

Rohkenen arvella, että monilla Salpalinjan paikkakunnilla ei vieläkään tiedetä, miten juuri heidän kohdallaan olevat rakenteet ovat kokonaisuutta palvelleet. Siksi on erinomainen asia, että siellä täällä pitkin itärajaa on asioita kirjattu ylös kylähistorioihin, kuntahistorioihin ja vaikkapa vain lehtijuttuihin.

Lehtien, varsinkin paikallislehtien vuosikerrat ovat erittäin hyvää historiamateriaalia. Lähtökohdaksi pitää ottaa olettama, että lehdissä on yleensä enemmän sellaisia juttuja, jotka pitävät paikkansa kuin mitkä eivät. Esimerkiksi minä olen ihan kenties muutamaa yksittäistä numeroa lukuunottamatta tallentanut kaikki oman paikkakuntani paikallislehden, Kaakonkulman, vuosikerrat ainakin vuodesta 1980 lähtien. Monta kertaa olen sieltä tiedonmurusia löytänytkin.

Sotilaallisen näkökulman lisäksi Salpalinjan rakentaminen satoine ja tuhansine vieraspaikkakuntalaisina vaikutti monilla tavoin kunkin kylän tai taajaman elämään rakentamisvuosina. Harmi, että niitä ei silloin paljon kuvattu eikä kerrottu. Nyt ne olisivat mielenkiintoista luettavaa ja nähtävää. Siksi kaikki ponnistelut tuon ajankuvan taltioimiseksi ovat tärkeitä ja kannustettavia.

Salpalinjan osalta muistitiedon kerääminen aikalaisilta alkaa olla viime hetkillä. Mutta pitää muistaa, että on myös niitä nuorempia polvia, jotka ovat noita puheita kuulleet. Nekin kannattaisi ja pitääkin kirjata talteen. Puutteineenkin nekin tiedon jyväset ovat arvokkaita. Historian ammattilaiset osaavat kyllä sitten yhdistellä tiedon palaset kokonaisuuksiksi tai arvioida, missä kerronta ja tapahtunut eivät kohtaa.

Ja tähän lopuksi yksi Salpalinjan kulttuurinen merkitys, joka sekään ei ole ihan vähäinen. Tämä kirjoitus on luettavissa osin myös Salpalinjan ansiosta suomen kielellä!

Lehdistötiedote Salpavaelluksesta

Tiedote 7.6.2013
Lehdistölle vapaasti käyttöön

Kenraalit kärjessä Salpavaelluksella

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen osallistuu 20. Salpavaellukselle. Hän tutustuu Eteläisen rantamaan reitin alkupäähän Virolahden Ravijoella perjantai-iltana 28. kesäkuuta. Ennen sitä hänet tapahtuman suojelijana perehdytetään lyhyesti vaelluksen historiaan ja Salpalinja-museoon Miehikkälässä.

Itä-Suomen sotilasläänin komentaja, tuore kenraalimajuri Veli-Pekka Parkatti vaeltaa sunnuntaina 30. kesäkuuta aamupäivällä Miehikkälässä. Hän kulkee loppupätkän Luumäen linnoitteet sekä lasten ja nuorten Laatuaikaa linjalla –reittien mukana.  Hän ottaa myös vaeltajat vastaan ja puhuu  tapahtuman päättävässä avoimessa maanpuolustusjuhlassa Miehikkälän Salpalinja-museolla.

Juhlan yhteydessä paljastetaan Kymenlaakson Rauhanturvaajien pystyttämä Rauhan rakentajat –muistomerkki. Sen paljastaa Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja, kenraaliluutnantti evp Paavo Kiljunen. Rauhanturvaajat osallistuvat vaelluksen polkupyöräreitille.

Kiinnostus juhlavaellusta kohtaan on ennakkoon aiempia vuosia selvästi suurempi. Ilmoittautumisaikaa on juhannukseen saakka. Reittikuvaukset ja ohjeet löytyvät salpavaellus.net –sivuilta.

Salpavaelluksen maanpuolustusjuhla on tällä kertaa myös osa Salpalinjan Perinnehdistyksen vuotuista Salpaperinnepäivää. Puolustusvoimista toimintaa paikalla esittelee Kymenlaakson aluetoimisto.

Juhlaa tahdittavat Rakuunasoittokunta sekä rauhanturvaajien Faitterit-soittokunta. Tangokuningas Jukka Hallikainen esiintyy PV:n entisen ylikapellimestari Harri Saksan säestyksellä. Raija Bernitziä säestää Pertti Husu. Juhlan juontaa Antti Pakkanen.

Lisätietoja:

Vaellusjohtaja Risto Sivula, 044 080 4616 tai työ 050 581 0454

Tiedottaja Terho Ahonen 040 504 0293

terho.ahonen@haminetti.net
 

20. Salpavaellus kohta käsillä

Perustin tämän blogin maaliskuussa 2010 tavoitteena Salpalinjan ”yleismarkkinoinnin” ohessa tiedottaa Salpavaelluksesta. Olin ottanut vaelluksen tiedottajan pestin muutamaa kuukautta aikaisemmin Virolahden kunnanjohtajaksi valitulta, entiseltä Kaakonkulman päätoimittajalta Osmo Havuaholta.

No homma ei ollut minulle aivan vieras. Viiden ensimmäisen vaelluksen tiedottaminen oli vastuullani 1994-98. Osanottajamäärältään viides vuosi oli alkuvuosien heikoin. Järjestelyorganisaatio katsoikin minua sillä silmällä (ainakin minusta itsestä siltä tuntui), että eikö Terho ole hoitanut tehtäviään. Muiden vielä tärkeämpien työkiireiden takia ehdin tehdä vain sen, minkä olin tehnyt ennenkin. Olin kirjoittanut tiedotteita ja lähettänyt niitä postimerkkejä liimaten vähintään saman määrän kuin aiemminkin. Se vaan ei riittänyt. Salpavaellus ei ollut enää uutinen, eivätkä ”puffit” menneet aiemmassa mitassa lehdissä läpi.

Tuo vain kertoo, että vaikka kuinka paljon tekisi, paikallaan ei pidä polkea. Pitää uudistua, uudistaa työtapoja ja tuotettakin. Jos ei muuta, niin pitää polkea samat askeleet vaikka uuteen paikkaan, uuteen lumeen. No, nyt on tässä yritetty käyttää näitä nykyajan vimpaimia hyväksi, on tätä blogia, on facebookin Salpavaeltajat-ryhmää, Salpavaellus-tuotetta ja sähköpostia. Toivottavasti joku niistä tai ne yhdessä purevat.

Muistutan, että Salpavaelluksen tiedottaminen on tehty koko ajan käytännöllisesti katsoen nollabudjetilla. Joskus on esitteitä painettu. Siinä kaikki. Kyllähän rahaa saisi lehti-ilmoituksiin poltettua vaikka kuinka, mutta suostuisivatko vaeltajat sen osanottomaksuissaan maksamaan? Epäilen. Nykyhinnoilla järjestäjille ei jää mitään, ei tosin ole tarkoituskaan. Salpavaellus on niin osanottajille kuin ennen kaikkea järjestäjille vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja siinä eri toten viime sotien aikaisen maanpuolustustahdon näyttöä ja iskostamista nykysukupolville.

Salpavaelluksen tiedottaminen on siinä mielessä turvallista, että tuotteen laadun ja käyttämieni laatusanojen välillä ei ole ristiriitaa. Sanoilla on katetta. Siitä Salpalinja itsessään pitää huolen.

Nyt siis alkaa olla käsillä 20. Salpavaelluksen eteen tehdyn tiedottamisen realisoiminen.

Ilmoittautuneita viikko jälkeen juhannuksen samottavalle vaellukselle on jo nyt enemmän kuin moniin vuosiin tähän aikaan. Niin pitääkin, sillä järjestelyt kaikin puolin, sen tiedän, on tehty niin vetovoimaisiksi, kuin ison organisaation eväillä pystymme. Sille työlle odotamme palkintoa. Se on runsas osanotto vaellukselle.

Edellä olevasta huolimatta tähän mennessä ilmoittautuneilla ei kateta edes kuljetuksia, saatikka sapuskoita. Siksi. Uskallan kehottaa, että jos joskus itsekullakin on ollut aikomuksena pistäytyä Salpavaelluksella edes kerran, niin nyt on se hetki. Kuluttajasuojan nimissä on toki varoitettava ensimmäistä kertaa mukaan tulevia: Salpalinjaan jää koukkuun!

Salpavaellukselle ilmoittautuminen on helppoa. Kuka pystyy lukemaan tätä blogia, pystyy menemään www.salpavaellus.net -sivustolle ja sieltä löytyvät niin reittikuvaukset kuin ilmoitautumisohjeetkin. Reittipäälliköt odottavat ilmoittautumisia keskiviikkoon 19.6 mennessä. Tietysti senkin jälkeen mukaan pääsee, jos tilaa on, mutta se aiheuttaa järjestäjille pikkuisen lisää hommaa, mutta sitä vartenhan täällä kaakonkulmalla tätä työtä tehdään.

Osallistumispäätöksessä ei kenelläkään tule olemaan mitään katumista. Ainoat katujat ovat niitä, jotka eivät nyt osallistu, mutta jotka kuulevat vaellukseen osallistujilta hämmästyttäviä, jännittäviä, hauskoja ja ainutkertaisia kokemuksia Salpalinjasta ja Salpavaelluksesta!

 

Mainittakoon, että juhlavaelluksen suojelija, Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen osallistuu vaellukselle perjantaina 28.6. Päätöspäivänä vaelluksen loppupätkälle osallistuu ja ottaa vaeltajat vastaan Salpalinja-museolla pidettävässä maanpuolustusjuhlassa Itä-Suomen sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Veli-Pekka Parkatti.

Tervetuloa Salpavaellukselle!