Oppaita Salpalinjalle –peruskurssin valmistelu on antanut sen verran puuhaa, etten ole ehtinyt tuottamaan tekstiä tähän blogiin pariin viikkoon. Olen iloinen, että viime loppukesästä asti työn alla ollut opaskurssi toteutuu. Kurssille on ilmoittautunut puolentoistakymmentä asiasta innostunutta. Koko totuus selviää aloitusiltana 27.1.
Aiheen tähän kirjoitukseen sain vinkistä katsoa Reserviläinen-lehden verkkoversiossa 6.8.2010 julkaistua Jarmo Viljakaisen ansiokasta kirjoitusta, nettikolumni ”Muistomerkit kuiskivat sitkeydestä ja uskollisuudesta”. Otan tähän omin lupineni neljän kappaleen lainauksen. Koko juttu www.reservilainen.fi
Korviini karahti kesän kuluessa kaksi kommenttia, jotka hiljaa hätkähdyttivät. ”Salpalinjalla ei ollut mitään merkitystä” ja ”Suomen sodan lopputaisteluissa miehiä tapatettiin turhaan”. Edellisen lausui nuori mies, joka oli oppaana Salpalinjan bunkkerikäynnillä. Jälkimmäinen näkemys tuli keski-ikäisen historian harrastajan suusta yhden Suomen sodan muistomerkin äärellä.
Noin voidaan toki sanoa, jopa vakuuttavilta kuullostavin perustein. Siis tyyliin, että tutkijoiden mukaan Salpalinja oli väärin sijoitettu ja liian heikko. …
Kyse on kuitenkin isommista, periaatteellisista asioista, jotka ovat antaneet viholliselle selkeän viestin. Mannerheimin käskystä talvisodan jälkeen rakennettu Salpalinja oli valtava ponnistus, jossa myös Ruotsin valtio oli merkittävästi mukana. Sotatieteilijät voivat toki väitellä linjan sotilaallisesta merkityksestä.
Poliittisen historiamme kannalta tuon puolustuslinjan merkitys oli kuitenkin tärkeä. Se oli viesti Neuvostoliitolle siitä, että periksi ei olla edelleenkään antamassa.
Kirjoittaja korjaa itse aivan oikein nuoren miesoppaan sanomisen Salpalinjan bunkkerikäynnillä. Asiantunteva ja historiasta perillä oleva henkilö voi sen tehdä. Mutta miten on niiden kuulijoiden kanssa, joilla ei ole omaa näkemystä tai tietoa asioihin. He joutuvat luottamaan oppaan sanaan. Ja tässä tapauksessa sanoma olisi ollut pahasti virheellinen.
Totta kai oppaalla voi olla omia mielipiteitä, mutta jos ne poikkeavat esitettävästä faktasta tai virallisesta historiasta, niitä ei saa missään tapauksessa totuutena esittää. Kuulijan on voitava luottaa oppaan asiantuntemukseen. Virheitä, lipsahduksia ja väärinmuistamisia tapahtuu ja ne ovat inhimillisiä. Oman maailmankuvan sotkeminen asiaan ei kuulu.
Virhe on tapahtunut oppaan rekrytoinnissa tai perehdyttämisessä.
Onnistuneen opastuksen lähtökohta on oppaan oma innostus ja kiinnostus asiaan. Jos sitä ei ole, hän on väärässä paikassa oppaana. On kaksi aivan eri asiaa opastaa Salpalinja-kohteessa tai Lenin-museossa.
Minusta ei olisi oppaaksi Lenin-museoon. Siihen minulla ei ole innostusta. Sen sijaan Salpalinjaa esittelen mielelläni, koska se on oman ajatusmaailmani suuntainen. Annan innostukseni korvata kenties asiatiedon puutteet. Ja olen huomannut ja saanut palautettakin, että kuulijan on paljon helpompi kuunnella sydämestään puhuvaa opasta kuin opasta, jonka väkinäinen olemus torjuu luotaan ja huokuu ajatusta: mitäs tänne tulitte!
Oppaalla on vastuu ja oppailla on väliä.
Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.
3 kommenttia:
Vielä opaskurssia koskien niin itse aion käydä koko kurssin Lahdesta käsin omalla autolla, joten mikäli kyyti puuttuu mutta kiinnostusta on, niin Lahti-Miehikkälä välillä pääsee kyllä kulkemaan kyydissäni. Kuuntelemassahan voi käydä vaikka yksittäisinä luentoinakin. Bloginpitäjältä voinee kysellä yhteystietoni.
Mitä taas tulee Lenin-museo vertaukseen niin viime kesänä siellä kävin ja kyllä siellä on onnistuttu säilyttämään vanhan Neuvostoajan henki, ainakin hajusta päätellen. Sen verta tunkkainen kohde on että Salpalinja on täysin eri maailmasta.
Nyt kun opaskoulutuksesta on kulunut vuosi, voin vaan ihmetellä kuinka korkeatasoinen kurssi oli. Kurssi antoi loistavat eväät oppaille, tietoa tuli todella paljon ja ihan todellista opastekniikkaakin opittiin. Nyt kun olen aloittanut virallisen matkaopaskoulutuksen niin on hiukan pohjaa mihin verratakin ja kyllä pidetty Salpaopaskurssi kestää täysin vertailun mihin tahansa opaskoulutukseen. SUURET KIITOKSET Terholle opaskurssin suunnittelusta ja vetämisestä!
Kiitos Juha! Sinun erittäin vahvaan sotahistoriaosaamiseesi ei ole iso asia liittää lisäviite opas. Kaikista ei siihen ole, vaikka kuinka substanssi on hallussa. Opaskurssi tuotti monta opasta ja ehdottomaan tarpeeseen. Siitä olen hyvilläni, hyvin hyvilläni.
Lähetä kommentti