Suomen valtaaminen ja muuttaminen neuvostotasavallaksi olisi Kilinin mukaan lyhentänyt Neuvostoliiton tulevaa Saksan rintamaa 3700 kilometristä 2200 kilometriin. Se olisi ratkaisevasti tiivistänyt puna-armeijan iskuvoimaa Saksan suuntaan, kun Suomen sivustauhka olisi eliminoitu.
Stalinin ja Molotovin aluevaatimukset Leningradin turvallisuuden varjolla olivat näin silkkaa teatteria Mainilan laukauksineen. Tätä tukee myös se, että NL hyökkäsi koko Suomen vastaisen rajan pituudella. Valtaussuunnitelmat olivat siis valmiina. Venäläistutkijan näkemys tuntuu uskottavalta.
Suomella ei ollut 70 vuotta sitten muuta vaihtoehtoa kuin taistelu. Karjalan menetys oli hirveä isku, mutta pakon edessä se oli pienempi paha kuin koko maan miehitys. Välirauhan aikaiset puolustusvalmistelut ja uuden itärajan linnoittaminen olivat välttämättömät. Stalinin tavoitteet olivat vielä saavuttamatta. Uuteen hyökkäykseen oli varauduttava ja sen torjumiseen pelkkä malli Cajander ei enää riittäisi.
Talvisodan päiväkirja -kirjassaan Wolf H Halsti kuvaa 70 vuoden takaisia katkeria tuntojaan heti Talvisodan jälkeen niin erinomaisesti, että rohkenen liittää tähän suoran lainauksen:
"Työhön! Se on meidän tehtävämme. Sen olemme velkaa kaatuneillemme, raajarikoiksi tulleille, leskille ja orvoille, koko kansallemme ja sen uudelle työlle. Meilläkin on sarkamme kynnettävänä! Ja niin marssimme ulos maastoon karttoinemme, mittanauhoinemme, hakkuinemme, kirveinemme ja lapioinemme. Marssimme rakentamaan sellaisen muurin (tuleva Salpalinja, blogin kirjoittajan lisäys), että, kun sen harjalla seisoo uusi Suomen mies tukeva käsi konekiväärin kahvassa, jokainen tulija lyö siihen päänsä puhki. Se on päämäärämme, ja nyt sen toteutamme. Se nousee tahdostamme, ja tällä kertaa tahto menee perille vaikka läpi harmaan kiven. Toista kertaa ei suomalaista teurasteta suojattomana tykkituleen eikä ruhjota hyökkäysvaunujen alle! Kaksikymmentätuhatta veljeä on uhrattu fraasien ja humanistisen haaveilun alttarille, kokonainen vuosikerta Suomen miehiä. Se ei toistu! Nyt on Suomen kansa saava sen, minkä se tarvitsee uuden työnsä ja elämänsä suojaksi"
Mannerheim-ristin ritariksi syksyllä 1944 nimitetty Halsti (ylennettiin everstiksi 1965) oli osaltaan aloittamassa Salpalinjan rakentamista 1940 Luumäellä talvisodan aikaisen 5.Divisioonan huoltopäällikkönä.
Päätöksen uuden itärajan linnoittamisesta ylipäällikkö Mannerheim oli tehnyt 22.3.1940. Suunnittelu alkoi välittömästi. Maaston ja maaperän tiedustelua hankaloitti kuluneen talven kaltainen lumimäärä.
Salpalinjaan voi nykyisin tutustua monella tavalla.Tässä muutama vihje Miehikkälästä ja muualta itärajalta: http://www.salpavaellus.net/, http://www.salpakeskus.fi/, http://www.bunkertours.net/, http://www.salpakeskus.fi/matkailija/fi/
3 kommenttia:
Muistuttaisin taustana myös että K-Linjan eli Kymijoen linjan linnoittamisesta annettiin käski merivoimien(!) komentajalle jo 10.12.1939 Eli pian Talvisodan alkamisen jälkeen. Tosin vielä talvisodan päättymisenkään aikoihin ei ollut valmiita suunnitelmia mitä rakentaa ja minne. Hanell lopetti Kymijoki linjan linnoitustyöt 6.4.1940 työryhmän rungot siirtyivät Luumäen linjalle, jonka puollustusasemien rakentaminen oli myöskin aloitettu talvella 1940, toiminta alueella jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ns L-linjalla kun rauhan tultua koko alue oli tyhjennettävä taistelujoukkoja varten. Helmikuun alkupuolelta alkaen oli Luumäen linjalla(Luumäellä) ruotsalaisia ja norjalaisia vapaaehtoisia linnoittajiakin!
Lähde: Reino Arimo, Suomen Linnoittamisen Historia 1918-1944
Olisin halunnut tämän kommentin lisätä Kymijokea koskevaan osioon ylempänä,mutta harmikseni sitä ei pysty kommentoimaan?
Kiitos kommentista. Palaan Kymijoki-linjaan Salpa-asemaa sivuten seuraavassa jutussa, kun kirjoitan ruotsalaisista vapaaehtoisista linnoittajista. Hehän saapuivat Luumäelle vasta aivan Talvisodan viime päivinä ja siirrettiin heti töihin Kymijoelle Kotkan Sutelaan.
Sorry ao. blogin kommentilaatikon puuttuminen, yritän selvittää häiriötä.
Terho Ahonen
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario ja A. H. Saastamoinen, Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."
Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
"Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."
"Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."
Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Kultakeräys puolustusvoimien hyväksi 1940: 100 000 ihmistä lahjoitti kultasormuksensa ja muita kultaisia esineitään puolustusvoimien hyväksi. Kultasormusten vastineeksi lahjoittajille annettiin rautaiset sormukset tilalle, muut kultaesineet jäivät vastineetta. Kultaa kertyi kaikkiaan 1700 kiloa, joka kuljetettiin 1945 salaa Ruotsiin ja myytiin sinne polkuhinnalla.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Lähetä kommentti