Salpa-asemaa puolustavien joukkojen määrä?

Aina silloin tällöin minulta opastustilanteissa kysytään, minkä verran joukkoja, siis miehiä, taistelussa Salpa-asemassa, Salpalinjassa tarvitaan, tai oikeammin olisi tarvittu?  Kysymyksen taustalla on usein ajatus, että linnoituksessa tarvittaisiin kenties enemmän puolustajia kuin tavallisessa jalkaväkitaistelussa. Tai ainakin niin minä olen ollut ymmärtävinään.

Sanottakoon nyt tässä heti alkuunsa, että kestolinnoitettu asema on rakennettu pelkästään puolustustaistelua varten. Tai luulihan Neuvostoliitto vielä 1945, että  suomalaiset käyttäisivät Salpalinjaa hyökkäyssotaan sitä vastaan ja kuljettaisivat teräsbetonikorsut mukanaan kuin kenttätykit konsanaan! Vai millä muulla verukkeella rauhantahtoinen naapuri olisi vaatinut heti sodan jälkeen koko Salpalinjan tuhoamista?

Jos ajatellaan tavallista jalkaväkipuolustusta ja että siihen on ehditty valmistautua, tapahtuu sekin joko vähintään pikalinnoitetussa tai todennäköisimmin kenttälinnoitetussa puolustusasemassa. Kantalinnoitettuja puolustusasemia on harvoin tarjolla.  Jos kohta talvisodan Mannerheim-linja ja jatkosodan PSS-asema (Pisi-Saarimäki-Sammatus) ja VT-asema (Vammelsuu-Taipale) olivat niitä. VKT-asema (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) oli enemmänkin sitten jo vain viiva kartalla eikä varmaan juurikaan pikalinnoitetusta asemasta poikennut.

Niin, äkkiä ajatellen kestolinnoitetussa puolustusasemassahan miestarve voisi olla jopa pienempi kuin klassisessa taisteluhautatappelussa; kestolaitteiden tarkoitushan on nimenomaan pienentää puolustajan tappioita.

Kiertelen ja kaartelen siksi, kun en tiedä yksiselitteistä vastausta. Itse asiassa kuka tahansa voisi käydä Salpalinjasta lähes mistä vaan laskemassa, montako ampujan syvennystä ja –pesäkettä taisteluhaudassa jollakin matkalla on. Ja nuo luvut eivät, sen uskallan sanoa, poikkea juurikaan normaalista jalkaväen puolustusryhmityksestä. Jalkaväkiryhmän vastuualueella miehiä on taisteluhaudassa karkeasti kymmenen metrin välein. Taistelijapariajatus lienee tullut käytöön Suomessa vasta sotien jälkeen.

Kestolinnoituksessa niin kuin kenttälinnoitetussa asemassa puolustavaan miesmäärään vaikuttaa tietenkin maasto ja sen otollisuus vihollisen hyökkäykseen. Korsuaseiden, pst-tykkien ja konekivääreiden, kuin myös kenttälinnoitetuista asemista ampuvien pst-tykkien ja konekiväärien miehitys painopistesuunnissa lisäävät miestarvetta helposti tuplaten, ehkä enemmänkin.

Ja niin kuin kestolinnoite-sana kertoo, niin taistelu niissä on tarkoitettu myös pitkäaikaiseksi. Se tarkoittaa, että levon ja täydennystarpeen takia asemien vaihtomiehistön tuli olla jossakin lähisyvyydessä valmiina heitettäväksi joko reservinä tuleen tai korvaamaan lepoa tarvitsevat joukot.

En pysty antamaan tässäkään mitään tarkkaa Salpalinjan mieslukua esim per kilometri. Se kun  riippuu nimenomaan paikasta ja tilanteesta. Ja kun en sitä sen kummemmin edes tiedä (mies kirjoittaa blogia, vaikkei mitään tiedä!!!)!

Mutta näin minulle on kerrottu, että vaikka Salpa-asema on linjamainen, sen puolustus perustuu puolustuskeskuksiin, siis puolustuskeskusten ketjuun. Yksi tavallinen komppania (esim. noin 140 miestä, siitä kolme joukkuetta ”etulinjan” kiväärimiehiä, n. 90 miestä) tai vahvennettu komppania muodostaa puolustuskeskuksen. Siinä on sen joukkueiden muodostamia tukikohtia tilanteen ja maaston mukaisesti sijoitettuna, yksi varmaan reservissäkin.

Kun tavallisessa jalkaväkitaistelussa puolustuskeskuksen alue on karkeasti noin puoli kilometriä kanttiinsa, niin siitä kestolinnoitetun puolustusaseman miesmäärää voi yrittää päätellä.

Ja se on jo sitten ihan eri asia, olisiko sodanjohdolla ollut Salpalinjan puolustustaisteluun osoittaa määrävahvuisia joukkoja. Siitä on kirjoitettu paljonkin tässä blogissa (Osmo Kimmo) mm. viime vuodenvaihteen kahta puolen.

Tämä kirjoitus on siis varsin hataraa päättelyä, siitä millaisia miesmääriä Salpalinjan miehitys olisi vaatinut. Huollosta ja muista tukijoukoista en ole puhunut mitään. Tämä kaikki johtuu siitä, että ainakaan minun silmiin (en ainakaan muista) ei ole osunut Salpalinjan taistelujaotusta. Ehkä sitä ei ollut olemassakaan, vai oliko, vai olisiko se luotu vasta tarvittaessa? Linnoituspataljoonien ja linnoituspatteristojen miesmääristä on käsitys, mutta nehän olivat vain osa Salpalinjaa puolustavia joukkoja.

Salpalinjahan oli jatkosodan alkuun 1941 itärajan pääpuolustuslinja ja sille oli tietyt joukot sijoitettu puolustuskaistoineen. Mutta minulle ne ovat armeijakuntia, divisioonia, prikaateja ja jalkaväkirykmenttejä. Niistä ei maallikolle aukea, minkä verran minkäkin korsun ympärillä olisi ollut taistelevaa jalkaväkeä ja sitä tukevia muita aselajeja.

Joten mahdolliset lukijat, olkaa minua paljon paljon viisaampia ja kommentoikaa, jos ja kun teillä on asiasta parempaa tietoa! Korjaillaan sitten kirjoituksen faktat kohdalleen.

TERHO AHONEN