Tulvituskokeilut eivät sittenkään kokeilua!

Salpalinjaan ehdittiin saamaan valmiiksi kolme tulvitusjärjestelmää. Suurin ja kaunein oli Luumäellä Kivijärven-Urpalanjärven tulvitus ja kaksi pienempää Virolahdella Ravijoella ja Säkäjärvellä.

Olen tässä blogissa elokuussa 2010 kirjoittanut noista tulvitusjärjestelmistä.

Kuuluisin tarina on Kivijärven tulvituskokeilusta heinäkuussa (8.-12.7.) 1944. Silloinhan juoksutettiin Kivijärvestä vettä läpi Salpausselän padon Urpalanjärven laaksoon viisi vuorokautta. Juoksutus piti keskeyttää kaksi vuorokautta ennen seitsemän vuorokauden määräaikaa. Syynä oli patorakennelman syöpyminen hiekkaperäisessä maassa ja vaarana oli hallitsematon virtaus. Olisiko Kivijärvi kokonaan tyhjentynyt, on jo enemmän ja vähemmän mielikuvitusteoriaa.

Tänään minulle välähti, kun näin Ravijoen tulvituksesta ilmakuvan ja sain tietää kuvanottohetkeksi 19.7.1944.

Selvä. Tähän asti kokeiluna pitämäni heinäkuun tulvitus Kivijärvellä ei ollutkaan kokeilua! Se on täytynyt olla totisinta totta ja selkeä tulvitussuunnitelman täytäntöönpano. Padon pettäminen pakotti tulvituksen keskeyttämiseen. Sen vuoksi alettiin varmasti tietoisesti puhua kokeilusta!

Ravijoella tulvitussysteemi on selvästi erilainen ja joen vesimäärät ja virtaamat ovat olleet silloin niin kuin nytkin pieniä. Oli varattava riittävästi aikaa tulvitusaltaiden täyttymiseen. Uskallan väittää, että tämä ennakoitiin, kun sotatilanne Karjalan kannaksella kävi uhkaavaksi. Salpalinja käskettiin saattaa taistelukuntoon ylimmän sotilasjohdon käskyllä 18.6. –44.

Osa tuota taistelukuntoon saattamista on tietenkin ollut tulvitusten täytäntöönpano. Tuon takia Ravijoen ilmakuvassa heinäkuun puolivälissä tulvitusvaikutus on jo ainakin osittain saavutettu, ylemmän padon osalta ei ehkä vielä ihan.

Säkäjärven tulvituksen osalta minulla ei ole nyt tietoa, pantiiko se myös heinäkuussa 1944 toimeen. Hyvinkin on voitu laittaa.

Eli Salpalinja valmistautui myös ”hitaiden” tulvitusjärjestelmien osalta taisteluun heinäkuussa 1944. Minusta tämä on hyvin loogista. Kivijärven-Urpalanjärven tulvitusjärjestelmähän vaati toteutuakseen vain seitsemän päivää, joten se voitiin aloittaa myöhemmin kuin Virolahden kaksi pienempää tulvitusta.

Nyt tietysti joku viisas sanoo, että tämähän on ollut täysin selvää. Voi olla ja nyt on minullekin, mutta mistään Salpalinjaan liittyvästä historiakirjallisuudesta en ole asiasta riviäkään lukenut, ei ainakaan ole minun silmiini osunut.

Mietitäänpä tätä.

JK. Niin kuin Juha Kilpeläinen tuossa alla olevissa kommenteissa osin jo kertookin, hän löysi tämän blogin kirjoittamisen kanssa samoihin aikoihin sota-arkistosta Viljo Castrenin kansiosta vuodelta 1969 peräisin olevia muistiinpanoja. Niissä kerrotaan, että linnoitustoimisto laittoi tulvitusjärjestelmät puolustusvalmiuteen kesällä 1944. Eli johtopäätökseni saa asiakirjatuen.

Lisäänpä vielä tähän Hannu Ilveksen aikalaisilta kuuleman ja arkistoista toistaiseksi vahvistamattoman tiedon, että Kivijärven pato olisi panostettu kesällä 1944! Jos näin oli, niin sitten oli lähellä se, mitä hurjimmat huhut ovat vuosikymmeniä "tietäneet" Kivijärven tyhjentymisestä. No ei kai se ihan tyhjäksi olisi holahtanut.