Salpalinjan historiallinen paukku!

Tänään 27.6.2016 kohtasivat kaksi Virolahden kaikkien aikojen suurinta rakennustyömaata, Salpalinja ja E18 moottoritie. Asia kulminoitui konkreettisesti Salpalinjan korsun numero 67 (30 miehen majoituskorsu) räjäyttämiseen moottoritien Saarasjärven rampin alta. Hyvin suunnitelluilla porauksilla ja kolmella paukulla tuhannen kilon lentopommin kestävä kattorakenne oli muruina.

Räjäytyksen ”kaikessa hiljaisuudessa” toteutti  Haminan-Vaalimaa osuuden urakoitsija YIT  Rakennus Oy:n projektijohtaja Jouni Hyvärinen henkilökohtaisella panostuksella sanan varsinaisessa merkityksessä. Miehen ensimmäinen käytännön räjäytystyö kahdeksaan vuoteen (vai sanoiko 6-7 vuoteen, jotain tuollaista) onnistui hämmästyttävän hyvin.

Räjäytys toteutettiin kolmella paukulla. Ensimmäinen ja pienin lataus oli ”koeammunta”. Siitä tehdyllä pienellä hienosäädöllä korsun katon keskiosa oli muruina ja päällimmäiset pyöröteräksestä tehdyt raudoitusverkot olivat näkyvissä toisen kovemman latingin jäljiltä.

Alun alkaen tiesuunnitelmassa tähystyskupu oli määrä piikata irti betonista ennen räjäytystä. Salpalinjan rakentajien perusteellisuus otti voiton ja näin irrotussuunnitelma muuttui ”hovissa” tapahtuvaksi yhtä aikaa kattopaukun kanssa. Silminnäkijä ei voi kuin myöntää, temppu onnistui ja kupu jäi ehjäksi siirrettäväksi osaksi rakennettavan Saarasjärven liittymän P-paikan monumenttia.

Loput kattorakenteesta, molemmat reunat jauhettiin myöhemmin iltapäivälllä samalla periaatteella kolmannella yhtäaikaisella kotilla.

Tämän jälkeen korsun kattomassa on isolla kaivinkoneella irrotettavissa, raudoitus ensin ja sitten perään murentunut betoni. Ennen sitä työvuorossa on kuitenkin edellä kerrotun tähystyskuvun irroitus.

Kertomatta sen enempää räjäytystyön tekniikkaa ja käytettyjä räjähdysainemääriä, niin sen verran voin paljastaa räjäytystyön ”filosofiasta”, että:  Koska kattomassa ei noussut vanhan kattopinnan yläpuolella ja kun taivaalle lensi vain murusia ja täkkäysmaton palasia, niin mihin joutui lähes kaksinkertaiseksi särkyneenä paisuva 2,1 metrin paksuinen korsun teräsbetonikatto?

- Kyllä, siellä korsussa sisällä on nyt varsin ahtaat oltavat, projektipäällikkö Hyvärinen totesi kysyjälle äärimmäisen voitonriemuinen hymynkare suupielissään! Logiikka tuntuu uskottavalta.

Kallioon louhittuun avolouhokseen rakennetun majoituskorsun räjäytyksen tavoite oli tiputtaa korsun katto oman paksuutensa verran alaspäin. Vastoin blogistinkin epäilyjä se näytti onnistuvan. Loput ulkoseinien ja väliseinien mahdollisista jäänteistä piikataan kaivinkoneilla riittävään syvyyteen.

Tänään ammuttu teräsbetonikorsu on ensimmäinen suomalaisten tuhoama Salpalinjan järeä teräsbetonikorsu! Rauhanomainen yhteiskuntarakentaminen on tähän saakka pystynyt välttämään Salpalinjan kokonaisten linnoituslaitteiden tuhoamisen, joskin vaurioita on saatu aikaan.
Lue taustaa: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2015/11/e18-lapaisee-salpalinjan-tappiot-yksi.html

Salpavaelluksen Seiskatien ramppi-reitille osallistuvat pääsevät lauantaina näkemään em. tuhotun korsun jäänteet ja kuulevat samalla, millä tavalla Salpalinja on suunnittelussa otettu huomioon moottoritien rakentamisessa. Tämänpäiväisistä tappioista huolimatta kokonaisuus tulee olemaan selvä voitto Salpalinjan näkyvyydelle. Se edellyttää, että tehty tiesuunnitelma toteutetaan viimeistä pilkkua myöten.

Kuvat kertokoot lopun tämän päivän ennen näkemättömistä rauhanomaisista paukuista! Julkaisen kuvat poikkeuksellisesti siksi, että tätä näkyä ei maisemassa enää ole nähtävissä.
Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä!

Tässä myös Kauko Tykkyläisen 13 minuutin kiteytys noin viiden tunnin rupeamasta:
https://www.youtube.com/watch?v=ZjImJWQkSuk&feature=youtu.be

Teksti ja alla olevat kuvat: TERHO AHONEN

Tähän vielä kolme lisäkuvaa irrotetusta kuvusta, kuvat E18 / YIT:

Kuvun loppusijoituspaikka Saarasjärven liittymän  pysäköintipaikalla, Salpapolun varressa.

E18 läpäisee Salpalinjan, tappiot yksi korsu!

E18 Hamina-Vaalimaa -sivusto  toi esiin eilen facebookissa, millä tavalla uuden moottoritien rakentaminen ja Salpalinja kohtaavat toisensa molempia mahdollisimman vähän vaurioittaen. Lähtökohtahan on, että jo suunnittelussa Salpalinjan tärkeys ja historiallinen merkitys muinaismuistona on otettu huomioon. Salpalinjan järeät rakenteet ovat olleet suunnittelijoiden tiedossa ja ne on merkitty suunnittelukarttoihin.

Salpalinjan 1940-41 rakennetun pääaseman osalta tie ja linnoitus leikkaavat Virolahdella ns. Saarasjärven liittymän kohdalla.  Suora lainaus YIT:n eilisesta postauksesta:

”Salpalinjan silta (S20) ylittää historiallisesti merkittävän Salpalinjan yhdellä aukolla ja näin näkymät sillan alla saadaan avariksi. Sillan (S20) ali kulkee uudelleen linjattu Salpapolku sekä rakennustöiden aiheuttaman katkeamisen vuoksi uudelleen rekonstruoitava panssarieste. Alikulku rakennetaan avarana niin, että se palvelee hyvin myös eläinalikulkuna.

Tien ja sillan rakentamisen vaatimalla alueella sijaitsevat panssariesteen kivet luetteloidaan ja merkitään ja niiden tarkka sijainti mitataan. Tämän jälkeen kivet siirretään työmaan tuntumassa olevaan välivarastoon. Rakennustöiden päätteeksi kivet asennetaan alkuperäisille paikoilleen. Panssarieste erikoisvalaistaan siltaan kiinnitettävillä valaisimilla.”

Näin tapahtuu, mutta valitettavasti tien alle niukasti jää  30 miehen järeä  majoituskorsu numero 67. Siinä on majoitustilojen lisäksi tähystyskupu ja pst-tykin suoja. Tiesuunnitelmassa korsu on merkitty tuhottavaksi. Ja siltä nyt näyttää, että puolustusvoimat saa tuon ikävän tehtävän, joka sinänsä on varmasti mielenkiintoinen ja kokemuksia antava! Korsun tähystyskupu irrotetaan ennen tuhoamista ja siirretään tässä jutussa jäljempänä mainittavaan ”monumenttiin”.

Mutta ei mitään niin huonoa, etteikö hyvääkin! Samanlainen korsu tielinjauksen reunassa vastakkaisella puolella tietä säilyy ja sen kunto jopa paranee.  Korsu on nyt veden vallassa, mutta tienrakentaja on luvannut avata viemäröinnin ja näin korsu 66 tulee uuden tien ja korsun välistä kulkevan Salpapolun uuden linjauksen myötä vaeltajien nähtäville myös sisältä.

Saarasjärven liittymästä lähtevä uusi yhdystie nykyiselle valtatie seitsemälle, mm. Bunkkerimuseolle, leikkaa kiviesteen. Kyseisessä kohdassa tien alle jäävät kivet siirretään muutaman kymmenen metrin päähän rakennettavan ja ainakin Salpalinjaan tutustujia palvelevan pysäköintialueen viereen, johon niistä rakennetaan vielä suunnittelematon ”monumentti”.  Siihen tulee kiinnitettäväksi muun muassa laatta tai laatat, johon tulevat näkyviin liittymän ylittävän sillan kaiteisiin tehtävän ja Salpalinjaa esittävän ”tilataidetyön” rahoittajat.

Edelleen rakentajan tulee kunnostaa ja entisöidä Salpapolulle osuvia kenttälinnoitteita. Uusi moottoritie antaa erinomaisen mahdollisuuden muutaman ennen metsän kätköissä olleen komean teräsbetonikorsun päivänvaloon tulolle Salpapolun uuden reitin myötä. Matkaa Bunkkerimuseollekaan ei ole polkua pitkin kuin parisen kilometriä.

Yleisjohtopäätöksenä voi sanoa, että  korsun 67 menetyksen vastapainoksi E18 tuo Salpalinjan edellä mainitussa paikassa jokaisen ao. tienkäyttäjän näkyviin tavalla, johon mikään muu tiedotustoiminta ei päivittäin pysty.  Kokonaisvaikutus on varmasti plusmerkkinen.

Salpalinjan kesällä 1944 rakennetut oikaisuasemat Vaalimaalla E18 läpäisee pallokorsujen välistä. Ainoastaan yksi pallokorsu, numero 1417, jää Häkälänjärven metsäautotien ja päätien leikkauskohdassa  niin lähelle tielinjausta, että se kuljetetaan kokonaisena nähtävyydeksi Virolahden Bunkkerimuseolle.

E18:lta Vaalimaalla erkanee uusi linjaus Lappeenrannan suuntaan. Sen varteen ajouran ulkopuolelle, mutta tieaukkoon jäävä pallokorsu numero 1423 säilyy paikallaan. Kuitenkin rakentajat poistavat korsun päältä maata sen verran, että sekin tulee ohikulkijoiden näkyviin muistuttamaan, että ko. kohdassakin oli varauduttu Suomen puolustamiseen.

Kaiken kaikkiaan Salpalinja korsua 67 lukuunottamatta selviää E18 tiestä pienin vaurioin ja jopa tulee entistä paremmin ohikulkijoiden nähtäville.  Salpalinjan paikalliset asiantuntijat Miehikkälässä ja Virolahdella ovat tehneet tässä kuluneen syksyn aikana yhteistyötä tienrakentajan edustajien kanssa hyvässä hengessä puolin ja toisin.