Nyt jo kiireisimmät ehtivät uskottelemaan, että rauhantila
Suomessa säilyy tekemättä mitään, olemalla provosoimatta Venäjää millään
lailla. Siis vaalimme ja jatkamme hyviä naapuruussuhteita Venäjään aivan samoin
kuin ennen Neuvostoliittoon. Kumarramme ja hoemme olematonta onttoa ystävyyttä
ja yhteistyötä. Pidämme rauhaa parempana pienin tai isoin myönnytyksin, kuin
joutuisimme jatkuvaan sodan uhkaan Naton etulinjassa.
Ehkä tuo edellinen oli sinisilmäisen Suomen kansan ja sen
poliittisen edustajiston mielestä ehdottomasti paras ja turvallisin ratkaisu
aina 24.2.2022 saakka. Silloin Venäjän federaatio aloitti sotilaallisen erityisoperaation
Ukrainassa. Se kutsui sitä myös rauhanturvaoperaatioksi venäläisten pelastamiseksi
enemmältä Ukrainan toimeenpanemalta kansanmurhalta.
Tuota Putinin jankuttamaa kansanmurhaa ei Itä-Ukrainasta
löytynyt, ennen kuin Venäjän hyökkäysjoukot sellaisen Ukrainassa panivat toimeksi! Vaikka kansainväliset uutistoimistot suoltavat kammottavia
uutiskuvia sidottuina teloitetuista ukrainalaisista siviileistä, Venäjä kiistää
kaiken. Kumpaa uskomme, länsimaista totuuteen pohjautuvaa tiedonvälitystä vai
Venäjän täyttä valepropagandaa?
Nyt olemme tilanteessa, jossa Ukraina puolustaa ja taistelee
oman henkensä lisäksi länsimaisen, myös Suomen, elämänmuodon ja sen tuomien etujen
puolesta. Vaihtoehtona on vain Ukrainan voitto. Jos Ukraina häviää, häviää
Eurooppa ja Suomi. Venäjä nuolee voittajana Ukrainan haavansa ja käy seuraavan
uhrin kimppuun. Ei Nato-maana se olisi ilman muuta Suomi!
Eli jos Suomi ei nyt hae Nato-jäsenyyttä, eikä tee muuta
kuin luottaa entiseen tapaan Venäjään, on se Suomen surma ennemmin tai
myöhemmin. Suomihan on jo nyt Euroopan Unionin jäsenmaana Venäjän terminologiassa
epäystävällinen naapuri, käytännössä vihollinen.
Näin kävi Ukrainallekin. Kun se alkoi kukoistua omittuaan
länsimaisia elämän- ja demokratian oppeja, se oli uhka Venäjälle ja ennen
kaikkea Putinin yksinvaltiaalle hallinnolle. Kohti kivikautta menossa oleva
Venäjän kansa ennen pitkään ymmärtäisi olevansa täysin diktaattorinsa armoilla
kurjuudessa ja tietopimennossa. Venäläisille oma ihanneyhteiskunta onkin osoittautumassa
vastoin valtionjohdon vakuutteluja todellisuudessa täydeksi helvetiksi, jossa
ei ole edes lämmitystä (vertaa ”ryssän helvetti”); lännessä ihmiset elävät itään
verrattuna kuin paratiisissa.
Venäjän etu on saada Suomen paratiisi muutettua mahdollisimman
nopeasti Putinin helvetiksi. Se ei onnistu muuten kuin ajamalla suomalaiset
pois maastaan tai tappamalla heidät, siis meidät, sijoillemme, niin kuin
Ukrainassa osin jo tehdään. Siinä rytäkässä sinisilmätkin lasittuvat
lopullisesti samaan kohtaloon.
Ainoa todellinen turva Suomelle on hakeutuminen ja liittyminen puolustusliitto Natoon. Silloin saamme suojaksemme aikanaan Salpalinjaan vertautuvan ennaltaehkäisevän pelotteen, jota ”suuri ja mahtava” Venäjäkään ei tohdi uhmata. Tähän suuntaan onneksemme olemme matkalla, mutta olemmeko ajoissa? Kaikki viivemiinat on Suomen Nato-tieltä nopeasti raivattava tai kierrettävä.
Salpalinja oli yhden miehen, ylipäällikkö Mannerheimin,
päätös. Se päätös oli silloisessa tilanteessa heti talvisodan jälkeen helppo,
mutta toteutus oli koko kansan iso, iso urakka. Nyt kansan, käytännössä sen
eduskunnan, ei tarvitse tehdä kuin päätös. Sen toteutuksen edellytykset ovat olemassa,
oma puolustus on kunnossa ja Nato-organisaatio antaa sille rikkoutumattoman sinetin.
Salpalinjassa ei taisteltu. Se täytti tehtävänsä ennaltaehkäisevänä
pelotteena olemassaolollaan. Niin tekee Natokin Suomessa.
Suomen itsenäisyyden tulevat vaihtoehdot ovat nykymeno
Venäjän kainalossa ja sen seurauksena lähimmän kymmenen vuoden aikana kansan surma
tai sitten valitsemme Naton turvan hamaan tulevaisuuteen. Minä kannatan
jälkimmäistä.
TERHO AHONEN
