Salpalinjan tunnettavuuden pikkuhiljaa lisäännyttyä voisi
kuvitella myös sen matkailullisen vetovoiman kasvaneen. Näin ei välttämättä ole
ainakaan vielä käynyt. Salpalinjaa on esitelty yleisölle esimerkiksi Virolahdella
vuodesta 1980 ja Miehikkälässä 1987 lähtien omissa teemamuseoissaan. Silti
kävijämäärät eivät alkuvuosien tasosta ole juurikaan muuttuneet.
Tietysti ensimmäisten esittelyvuosien suurryhmä, sotiemme
veteraanit, on linnoituksen nähnyt. Veteraanien jättämä kävijöiden aukko on
korvautunut uudella sukupolvella. Sikäli on saatu uutta asiakaskuntaa, mutta
mitään oleellista nytkähdystä ylöspäin kävijämäärissä ei ole tapahtunut.
Kaakonkulmalla on vannottu elinkeinona Salpalinjan nimeen
siis kohta 40 vuotta ja yhä niin tehdään, onneksi! Onneksi siksi, että työ on
pahasti kesken!
Miehikkälä on parhaillaan hakemassa palkkalistoilleen
markkinointi- ja myyntitykkiä kunnan matkailupalveluiden myymiseksi. Ihan kuin kaikki
aloitettaisiin alusta! Nimittäin hyvä kysymys on, mitä aletaan myymään? Onko
Miehikkälässä tai Virolahdella valmiita vetovoimaisia Salpalinjaan liittyviä
matkailupaketteja, sellaisia joilla on kävijämäärien kautta myös
yhteiskuntataloudellista merkitystä? Kysyn siksi, kun en osaa itse vastata,
mitä ne tuotteet ovat.
Onkohan niin, että Salpalinjan vetovoima ei ole riittänyt
perusmuseoita kummempaan kaupalliseen toimintaan. Ja se ei ole paljon. Jos
museoon myydään vaikkapa 5000 kappaletta kahdeksan euron pääsylippua vuodessa,
on brutto 40 000 euroa. Montakohan ympärivuotista täyspalkkaista ihmistä sillä
palkataan?
Kyllä juttu on niin, että ollakseen elinkeinollisesti
merkittävä, Salpalinjan tulee moninkertaistaa kävijämääränsä ja vähintään
kymmenkertaistaa ”pääsylipun” hintansa. Se tarkoittaa, että museolipun lisäksi
pitää olla muuta myytävää: ruokaa, juomaa, majoitusta, muistoesineitä, mutta
myös toimivaa ohjelmaa ainakin päiväksi, mielummin kahdeksi ja ennen kaikkea
myös katetta.
Jonkin verran Salpalinjassa sisällä olleena ja pienessä
mitassa Salpalinja-ohjelmaa järjestäneenä tiedän, että ainekset kannattavalle
toiminnalle ovat olemassa ja että siitä maksaneet ovat myös hyvin tyytyväisiä
saamalleen vastineelle. Nykyisellä vetovoimalla näitä hyvin maksavia ryhmiä
saadaan tänne periferiaan valitettavan harvoin. Osaavasta opastuksesta ei ole
puutetta. Siitä esimerkiksi Salpavaellus-tapahtuma on pitänyt hyvin huolen.
Se mitä tässä yritän sanoa, niin pahalta kuin se minusta
tuntuukin, Salpalinjan vetovoima ei yksin riitä matkailuelinkeinon
pyörittämiseen Kaakonkulmalla, Haminan itäpuolella! Tarvitaan seudullista
lisävetovoimaa. Tiedän, Etelä-Kymenlaakson kehittämisyhtiö Cursorin
matkailuihmiset ovat tätä yrittäneet tehdä ja jopa puhuneetkin kauniisti
Salpalinjan puolesta. Konkreettista matkailutarjontaa Haminan itäpuolelle ei
kuitenkaan merkittävässä mitassa ole saatu aikaan. Arktika on sentään jotain,
mutta sekin on ajallisesti hyvin rajattu.
Pitäisiköhän ottaa lusikka kauniiseen käteen ja saada
matkailijat tulemaan ensiksi vaikka Haminaan saakka. Mutta onko Haminallakaan
siihen vetovoimaa? No Tattoo-viikolla joka toinen vuosi on, muulloin ei
juurikaan. Jos väen saisi tulemaan Haminaan, niin siitä ei olisi enää mahdoton
tehtävä saada heitä kammettua myös muutama kymmenen kilometriä idemmäs, aina
Vaalimaan kauppakyliin saakka (sitten kun joskus pystyssä ovat).
Salpalinja voisi hyvinkin olla merkittävä lisäarvo saada
ihmisiä Haminaan! Eli Haminan nykyinen vetovoima plus tarvittava kaupungin
lisävetovoima (mitähän se olisi) plus Salpalinjan vetovoima voisivat yhdessä
olla vetovoimien summa, jolla väki ja eurot liikahtaisivat kaakonkulmalle!
Siis Haminan vetovoiman vahvistaminen ja matkailupakettien
rakentaminen vaikkapa Kyminlinnasta Haminan valleille ja kaupungin
maanpuolustushistoriaan ja siitä edelleen Salpalinjalle voisi olla mahdollista.
Ja se voisi onnistua saman linnoitusteeman sisällä. Vain mielikuvitus on rajana
tehdä reissusta herkullinen, ohjelmaltaan monipuolinen, antoisa ja
ikimuistoinen. Kaikki saisivat osansa ja Salpalinjan kävijämäärät monikymmenkertaistuisivat
ja kauppa kävisi!
Mutta kuka tähän nyt uskoisi? Ei kukaan, eikä kohta
tarvitsekaan. Luumäki ja Lappeenranta ottavat vihjeestä vaarin, käyttävät jo
tämän vuoden aikana huikeasti lisääntyvän Salpalinja-tietouden (esim. uusi
kirja ja dokumenttielokuva) hyväkseen ja porskuttavat kohta kohti yhä auvoisempaa
tulevaisuutta esitellessään Salpalinjaa matkailijoilleen. Lappeenrannassa on siihen majoitustilaakin. Samaan aikaan
E18-moottoritie vie ihmiset pysähtymättä ohi Haminan, Virolahden ja
Miehikkälän!
TERHO AHONEN
Miehikkälä
Miehikkälä
2 kommenttia:
Sen verran vetovoiman kehittämisestä, että Salpapolkua markkinoidaan matkailijoille myös seudun luontomatkailukohteena, ei pelkästään museoina, www.visitkotkahamina.fi. Reitistä tuotettiin opas (7000 kpl) joka on jojaettu retkeilymessuilla loppuun, reittiä markkinoidaan outdoorsfinland.fi portaalissa, retkipaikka.fi Salpapolun blogikirjoituksia on luettu viime elokuun jälkeen yli 10 000 kertaa ja Salpapolku oli kymmenen finalistin joukossa Vuoden Retkipaikka -kilpailussa tänä vuonna. Suuri osa luontomatkailijoista on omatoimimatkailijoita, retkeilijöitä ja luonnossa liikkujia, jotka käyttävät alueen palveluja ja jättävät alueelle tuloa. Meillä on paljonkin myytävää ja Salpapolku kiinnostaa yhä useammin.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista. Olen jo tovin seuraillut kirjoituksiasi. Oma kiinnostukseni Salpalinjaa kohtaa syntyi viime vuonna, kun aloin vapaa-ajallani suunnitella alueeni matkailukohteiden virtualisoimista. Uskon, että matkailusta saadaan enemmän irti, kun ei sorruta vanhoihin kaavoihin, vaan käytetään uusinta, olevaa tekniikkaa.
Lähetä kommentti