Hirsillä katettu avolouhos 1944 hätäratkaisu

Blogi päivitetty ja kuvia lisätty 28.9.2016 maastokäynnin jälkeen.

Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 myöhemmin Salpalinjaksi kutsuttuun linnoitukseen jäi paljon keskeneräisiä korsuja. Maavaraiset korsut olivat joko valettuja tai ei. Valamattomina niistä ei ollut juurikaan hyötyä enää kolme vuotta myöhemmin kesällä 1944. Sen sijaan korsuja varten kallioon louhitut montut, avolouhokset, joihin ei oltu ehditty valaa teräsbetoniseiniä ja –kattoa olivat luku sinänsä.

Kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund  sai talvella 1944 tehtäväksi tarkastaa, mitä välirauhan aikana oli saatu aikaiseksi. Hägglund totesi itärajan linnoituksen tarkastuskertomuksessaan muun muassa, että Suomenlahden ja Lappeenrannan välillä oli 444 betonilaitetta. Niistä 80 oli keskeneräisiä. Kenttälinnoittamalla niistä saisi taistelukuntoisia.

Jorma Hytösen ja Martti Koposen kirjassa Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa (ilm 2014) puhutaan  Sulkavan avolouhosten käyttöönottosuunnitelmista, joita ei kuitenkaan toteutettu. Kirjassa on kuvia piirustuksista avolouhosten kattamiseksi jopa asekorsuiksi. Ote kirjasta:

Kenraali Hägglund oli todennut kevään 1944 tarkastuskertomuksessaan, että kestolaitteiden peruskuopat olivat kenttävarustusluontoisesti nopeasti kunnostettavissa.

Miehikkälässä näitä avolouhoksia katettiin hirsillä ja kivilouheella ainakin neljä kappaletta, mahdollisesti enemmänkin (kk-pesäkkeitä?). Ne ovat osittain jääneet vähälle huomiolle, koska Kaakkois-Suomen Sotilasläänin 1980-luvulla tehdyissä inventointikartoilla niistä on merkitty vain yksi. En käy ao. korsujen sijaintia tarkemmin kuvailemaan, koska liikkuminen niissä voi olla vaarallista. Kaikkien katto on romahtanut. Asialle vihkiytyneet Salpalinja-harrastajat ja oppaat ne kyllä tietävätkin.

Näistä neljästä kenttälinnoittamisen tarveaineilla (puu, maa ja kivi) katetuista avolouhoksesta ainakin yhdessä on konekiväärikupu vielä paikallaan. Muut ovat pelkästään majoituskorsuja. Tosin yhdessä kattorakenteiltaan romahtaneessa korsussa on kallioseinään puhkaistu, louhittu aukko, joka tarkemman maastotutkimisen perusteella on tarkoitettu ilmiselvästi viemärille. Yläviistoon nousevan aukon syvyys kalliossa ulkoapäin katsottuna on 3-4 metrin luokkaa. Millekään aseelle aukon suunta ja koko ei sovi. Aukolle pääsee normaalilla kenttäkelpoisuudella kiipeämään ulkoapäin. Ja taas sisältä luhistunut kattorakenne estää pääsyn viemärireikää tutkimaan.

Betonia avolouhoksissa on käytetty sisäänkäyntien rakentamiseen, ainakin oviaukkojen ja sisääntulokäytävän kattovaluun ja yläkannatukseen. Yhdessä montussa näkee hirsien muodot betonissa, jota on käytetty kenttälinnoitteen lujittajana.

Miehikkälän katetuista avolouhoskorsuista (mitä nimeä niistä nyt sitten käytetäänkin) kaksi sijaitsee Muhikon ja Ylämaan välillä. Niistä toiseen johtava sisäänmenokäytävä on syvin, mitä olen Salpalinjassa nähnyt. Nähtävyys sinänsä!

Näitä avolouhoskorsuja on varmaan muuallakin kuin vain toteutettuna Miehikkälässä ja aikeena Sulkavan Hintsalassa?  Sikäli kun niitä on tiedossa, olisi kyllä niiden tutkimisessa viisasta pysyä romahtaneen kattorakennelman päältä pois. Minulla on lehtikuva (alla) yhden korsun kattorakenteesta vuodelta 1982. Vertailukuva 34 vuotta myöhemmin osoittaa kattorakennelman painuneen ainakin 1 - 1,5 metriä lisää. Sortuneissa katoissa lahoine hirsineen ja louhekivineen voi siis vielä olla arvaamattomia jatkosortuman paikkoja. Varovaisuutta!

TERHO AHONEN

Kuva yhdestä sortuneesta avolouhoksen kattorakenteesta 28.9.2016. Se ei näytä miltään, mutta voi olla vaarallinen. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Mustavalkoinen lehtikuva vuodelta 1982, kuvassa silloinen Miehikkälän liikunta- ja nuorisosihteeri Seppo Kortelainen. Tätä kuvaa alempana tilanne samasta paikasta 34 vuotta myöhemmin 28.9.2016, katto on vajonnut ainakin 1 - 1,5 metriä lisää. Pipon takana oleva kivi on tuoreen kuvan vasemmassa yläkulmassa. Sen kohdalle ei kameramies tohtinut "mittamiestä" laittaa poseeraamaan. Kortelainen on parikymmentä senttiä lyhyempi kuin värikuvan sinitakkimies.

Eräänlainen pirunkirkko, jonka perällä korsun viemäriaukko on.

Ja perältä löytyy sitten itse aukko. Vihreä sammal kertoo viemärin toimivan. Mannekiininä Don Kasu, Rooliopas Rissanen alias Kari Suoknuuti.