Jonkinlaisena tiedotuksellisena läpimurtona voi pitää, että
suosittu retkipaikka.fi –sivusto on
julkaissut viimeisen viikon aikana kaksi varsin laajaa kuvitettua kirjoitusta
Salpalinjasta, Virolahdelta ja Miehikkälästä. Kirjoitukset ovat sävyltään
myötäeläviä ja suosittelevat retkeilijöitä tutustumaan Salpalinjaan!
Erinomaista!
Tässä tuoreet linkit:
http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-2-miehikkala/
Ja löytyihän tällainenkin kirjoitus kesältä 2013: http://retkipaikka.fi/vapaa/salpalinja-viimeinen-este/
Ja löytyihän tällainenkin kirjoitus kesältä 2013: http://retkipaikka.fi/vapaa/salpalinja-viimeinen-este/
On annettava tunnustus, että retkipaikka.fi –sivusto on
oivaltanut Salpalinjan soveltuvuuden retkikohteena myös ihan tavallisille
luonnossa liikkujille. Salpalinjaan tutustuminen ei edellytä puolihullua
linnoitustietämystä tai sotahistoriatuntemusta. Tietysti eihän siitä
haittaakaan ole, mutta liikkeelle pääsee ihan pelkällä uteliaisuudella siitä,
mitä itärajan metsiin ja kulttuurimaisemiin on viime sotien aikana rakennettu.
Olen varma siitä, että esimerkiksi Salpapolulla pelkästään
luontonäkökulmasta samoileva kulkija ei voi millään olla täysin välinpitämätön
linnoituslaitteille, niiden massiivisuudelle ja määrälle. Polku on tietysti
suunniteltukin niin, että siellä on teemaan liittyvää näkemistä ja omatoimista
tutkimista. Mutta linnoitteet saa ilman muuta myös ohittaa, tutustumispakkoa ei
ole.
Salpalinja rakennelmana ja tutustumiskohteena on
luonteeltaan nimenomaan retkipaikka. Päästäkseen sisälle linnoituksen
monimuotoisuuteen ja rakenteisiin kunnolla, se vaatii aina luonnossa
liikkumista. Jos esimerkiksi haluaa tutustua erilaisiin ja eri paikoissa
sijaitseviin suuriin teräsbetonikorsuihin, ovat ne yleensä satojen metrien
päässä toisistaan. Siitä se retki syntyy.
Itse olen vetänyt ja opastanut retkiä Salpalinjaan enemmän tai vähemmän
harrastusluonteisesti ja osa-aikaisesti 20 vuoden ajan. Varsinkin alkuvuosina mukana olleet
taivastelivat sitä, miksi Salpalinjasta ei ole kerrottu, miksi siitä on niin
vähän tietoa. Näin varmasti suuren yleisön näkökulmasta olikin. Neuvostoliitto
romahti loppuvuodesta 1991. Siihen saakka Salpalinja oli ollut (periaatteessa)
sotasalaisuus, vaikkakin linnoituksen esittely yksittäisissä kohteissa oli
alkanut jo 1980-luvulla Virolahdella ja Miehikkälässä.
Mutta nyt tiedotusmaailma on aivan toinen kuin parikymmentä
vuotta sitten. Salpalinjasta on tehty lisää kirjoja (ja lisää tulee) ja
internetistä löytyy tietoa vaikka kuinka paljon, ei pelkästään tästä blogista.
Kun ensimmäiset kotisivuni avasin 1997, niin tuolloin googlen Salpalinja-haulla
ei muuta löytynytkään. Nyt tietoa on tuutin täydeltä, jos sitä osaa ja haluaa
etsiä.
Tässä mielessä retkipaikka.fi -sivuston kirjoitukset ovat
tärkeä lisä nimenomaan ”uuden” kohderyhmän myötä. Sitä eivät ”tavanomaiset”
jakelut ole toistaiseksi tavoittaneet. Toivotaan, että sivuston lukijat
laajasta tarjonnasta löytävät Salpalinjan.
Onnittelut ja kiitokset sivuston Salpalinjaan perehtyneille
kirjoittajille ja kuvaajille! Olette osaltanne tuoneet esiin Salpalinjan ja sitä kautta
merkittävän osan Suomen selviytymishistoriaa - suoraan ja välillisesti!
TERHO AHONEN