Salpalinja retkipaikalla

Jonkinlaisena tiedotuksellisena läpimurtona voi pitää, että suosittu retkipaikka.fi –sivusto on julkaissut viimeisen viikon aikana kaksi varsin laajaa kuvitettua kirjoitusta Salpalinjasta, Virolahdelta ja Miehikkälästä. Kirjoitukset ovat sävyltään myötäeläviä ja suosittelevat retkeilijöitä tutustumaan Salpalinjaan! Erinomaista!

Tässä tuoreet linkit:

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-1-virolahti/

http://retkipaikka.fi/vapaa/salpapolku-osa-2-miehikkala/

Ja löytyihän tällainenkin kirjoitus kesältä 2013: http://retkipaikka.fi/vapaa/salpalinja-viimeinen-este/

On annettava tunnustus, että retkipaikka.fi –sivusto on oivaltanut Salpalinjan soveltuvuuden retkikohteena myös ihan tavallisille luonnossa liikkujille. Salpalinjaan tutustuminen ei edellytä puolihullua linnoitustietämystä tai sotahistoriatuntemusta. Tietysti eihän siitä haittaakaan ole, mutta liikkeelle pääsee ihan pelkällä uteliaisuudella siitä, mitä itärajan metsiin ja kulttuurimaisemiin on viime sotien aikana rakennettu.

Olen varma siitä, että esimerkiksi Salpapolulla pelkästään luontonäkökulmasta samoileva kulkija ei voi millään olla täysin välinpitämätön linnoituslaitteille, niiden massiivisuudelle ja määrälle. Polku on tietysti suunniteltukin niin, että siellä on teemaan liittyvää näkemistä ja omatoimista tutkimista. Mutta linnoitteet saa ilman muuta myös ohittaa, tutustumispakkoa ei ole.

Salpalinja rakennelmana ja tutustumiskohteena on luonteeltaan nimenomaan retkipaikka. Päästäkseen sisälle linnoituksen monimuotoisuuteen ja rakenteisiin kunnolla, se vaatii aina luonnossa liikkumista. Jos esimerkiksi haluaa tutustua erilaisiin ja eri paikoissa sijaitseviin suuriin teräsbetonikorsuihin, ovat ne yleensä satojen metrien päässä toisistaan. Siitä se retki syntyy.

Itse olen vetänyt ja opastanut retkiä Salpalinjaan enemmän tai vähemmän harrastusluonteisesti ja osa-aikaisesti  20 vuoden ajan. Varsinkin alkuvuosina mukana olleet taivastelivat sitä, miksi Salpalinjasta ei ole kerrottu, miksi siitä on niin vähän tietoa. Näin varmasti suuren yleisön näkökulmasta olikin. Neuvostoliitto romahti loppuvuodesta 1991. Siihen saakka Salpalinja oli ollut (periaatteessa) sotasalaisuus, vaikkakin linnoituksen esittely yksittäisissä kohteissa oli alkanut jo 1980-luvulla Virolahdella ja Miehikkälässä.

Mutta nyt tiedotusmaailma on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Salpalinjasta on tehty lisää kirjoja (ja lisää tulee) ja internetistä löytyy tietoa vaikka kuinka paljon, ei pelkästään tästä blogista. Kun ensimmäiset kotisivuni avasin 1997, niin tuolloin googlen Salpalinja-haulla ei muuta löytynytkään. Nyt tietoa on tuutin täydeltä, jos sitä osaa ja haluaa etsiä.

Tässä mielessä retkipaikka.fi -sivuston kirjoitukset ovat tärkeä lisä nimenomaan ”uuden” kohderyhmän myötä. Sitä eivät ”tavanomaiset” jakelut ole toistaiseksi tavoittaneet. Toivotaan, että sivuston lukijat laajasta tarjonnasta löytävät Salpalinjan.

Onnittelut ja kiitokset sivuston Salpalinjaan perehtyneille kirjoittajille ja kuvaajille! Olette osaltanne tuoneet esiin Salpalinjan ja sitä kautta merkittävän osan Suomen selviytymishistoriaa - suoraan ja välillisesti!

TERHO AHONEN

Ilkivaltaa sotiemme veteraanien perintöä vastaan!

”Kerimäen Raikuussa sijaitsevilla Salpalinjan bunkkereilla paljastui viime viikolla mittava tihutyö. Kahteen eri bunkkeriin johtavat portaat ja kaiteet oli määrätietoisesti hajotettu ja nosteltu pois paikoiltaan.

Opastetun luontopolun päässä olevalla, niin sanotulla kolmosbunkkerilla tuho oli suurin. Lankusta tehdyt porrasrakennelmat oli nosteltu paikoiltaan ja heitetty sisäänkäyntinä olevaan syvään kalliokuiluun.
Maasta oli lisäksi kaivettu isoja kiviä, jotka oli heitetty rikottujen porrasrakennelmien päälle kuiluun. Bunkkerin sisäänkäynti oli näin tukittu täysin.”

Oheinen sitaatti on Puruvesi-lehdestä 5.8.2016.

Salpalinja on Suomen maanpuolustustahdon symboli viime sotavuosilta. Salpalinja on sotiemme veteraanien ja heidän sukupolvensa, miesten ja naisten rakentama itärajan lukko. Se osaltaan ja olemassa olollaan vaikutti siihen, että Neuvostoliitto ei halunnut tai ei rohjennut vaaran vuosinakaan yrittää Suomen miehittämistä ja meidän yhteiskuntajärjestelmän muuttamista sosialistiseksi diktatuuriksi!

Tuo Kerimäellä Salpalinjaan kohdistettu harkittu vandalismi on hyökkäys ja provokaatio kunniakkaiden sotiemme veteraanien perintöä ja Suomen itsenäisyyttä vastaan. Olen vihainen!

Salpalinja on säilynyt kestorakenteiltaan hyvin ja saanut vanhettua rauhassa. Totta kai pientä siivottomuutta on asutuksen liepeillä tehty ja linnoituksen taisteluhautoja ja paikoin jopa korsuja on käytetty aikojen saatossa kaatopaikkoina. Mutta kokonaisuutena se on pientä ja on saattanut olla ajattelemattomuutta aikana, jolloin Salpalinja oli vielä salainen.

Raikuun tapaus lehtijutun kuvan ja kuvauksen perusteella ei voi olla hetken mielijohde. Siinä on täytynyt olla takana voimaa ja rautakankeja. Raikuun puheena oleva matkailijoille kunnostettu kohde on sen verran sivussa ja pikkuteiden varressa, että sinne on pitänyt mennä tarkoituksella.

Tuollaisen energiamäärän tuhlaaminen Suomen kansan rakentamaa puolustuslinnoitusta kohtaan on silkkaa hulluutta ja mielipuolista raivoa. Mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle?

Salpalinja on osaltaan taannut Suomelle rauhan yli 70 vuoden ajan. Se on siis myös rauhan monumentti.

Neuvostoliitto näki heti sodan jälkeen Salpalinjan pahana, koska se oli estämässä sen omien tavoitteiden saavuttamista. Se vaati linnoituksen hävittämistä, jotta sen miehitysjoukot olisivat voineet vapaasti marssia Helsinkiin. Tämä väkivaltaisuus ei koskaan toteutunut. Onko Kerimäen tapaus signaali siitä, että joidenkin mielestä Neuvostoliiton olisi pitänyt antaa tehdä, mitä se ikinä halusikaan? Tätä en halua uskoa!

Pahantekijät on saatava kiinni ja rangaistava lain ankarimpien pykälien mukaan. Suomessa ei ole itsenäisyytemme kannalta raskauttavampaa rikosta kuin on hyökkäys kansallisia syvimpiä arvojamme vastaan, jota Salpalinja symboloi.

Salpalinjalla on niin paljon ystäviä ja harrastajia ympäri Suomen, että Kerimäellä tehty ilkivalta ei iske yksin Raikuun korsuihin. Se iskee koko Salpalinjaan ja sen avulla ja kautta tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, jolla vaikutetaan Salpalinjan osalta nimenomaan henkiseen maanpuolustukseen, maamme maanpuolustushengen edelleen kasvattamiseen ja veteraanisukupolviemme kunnioitukseen entistä nöyremmin!

Salpalinjan sabotööreille tiedoksi, että teitte pahaa, mutta samalla palveluksen Salpalinja-harrastukselle! Se edellisen johdosta entisestään voimistuu ja pitää Salpalinjassa hämäräpuuhissa liikkuvia silmällä yhä tarkemmin.

linkki Puruvesi-lehden verkkoon: http://www.puruvesi.net/2016/08/05/salpalinjalle-hyokattiin/

Yle Itä-Suomikin tarttui aiheeseen:
http://yle.fi/uutiset/salpalinjalle_ilkivaltainen_hyokkays_raikuussa_tama_on_verinen_loukkaus/9087771

Ilta-Sanomat 13.8.2016 ja sama verkossa 14.8,.2016 myös videokuvaa: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001239928.html

TERHO AHONEN