Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944 Suomen
itärajan puolustuslinnoitukseksi. Sen tehtävä oli puhtaasti sotilaallinen.
Operatiivinen sotilaskohde on luonteeltaan ilman muuta salainen. Se rakennetaan
niin huomaamattomaksi ja maastoon sulautuvaksi kuin mahdollista.
Puolustuslinnoituksesta ei julkisesti puhuta, siitä ei kirjoiteta lehtijuttuja
ja sitä ei mainosteta. Niin ei tehty Salpalinjastakaan.
Jos Salpalinjasta olisi haluttu matkailukohde, turistirysä,
se olisi rakennettu toisin. Se olisi rakennettu maan päälle. Sitä ei olisi
tehty linjamaiseksi, vaan siitä olisi sopiviin keskittymiin tehty eripituisia
lenkkejä, jotka esimerkiksi patikoituina alkaisivat ja päättyisivät samaan
paikkaan hyvien pysäköinti- ja muiden tukipalveluiden äärellä.
Olen monesti sanonut, että mikäli Salpalinjasta olisi tehty
matkailukohde, sen nyt pitkin metsiä valettuihin linnoiteisiin levitetty betoni
olisi kannattanut keskittää hyvälle paikalle vaikkapa yhteen betonipaateen.
Ilman terästä se olisi laskennallisesti 2,3 kilometriä korkea, jos paaden
läpimitta olisi 10 x 10 metriä. Se näkyisi kauas. Kyllä - kieltämättä kohteena
se olisi tylsä.
Ehkäpä Salpalinjan juju onkin siinä, että se päällepäin ei
näytä juuri miltään, eikä se maisemastaan erotu. Matkailullinen ongelma numero
yksi onkin juuri edellisessä virkkeessä. Miten markkinoida sellaista, mikä ei
miltään näytä, mikä ei houkuta ja mistä ylipäätään ei juuri mitään tiedetä?
Salpalinjan matkailullinen vaikeus ja samalla tuhannen taalan
mahdollisuus on juuri siinä: tehdä olemattomasta ennakko-odotuksesta
mieliinjäävä elämys!
Minä olen omalla vaatimattomalla tavallani ja pienin askelin
eri muodoin yrittänyt tehdä Salpalinjaa tunnetuksi noin 30 vuotta. Edelleen
tunne on epäonnistuneen oloinen. Vieläkin ihmiset, sitten kun heidät on saatu
Salpalinjaan ”raahatuksi”, ihmettelevät silmät ja suu pyöreinä, miten Suomessa
on jotain näin ainutlaatuista! Miksi siitä ei ole puhuttu, miksi siitä ei
tiedoteta, miksi sitä ei markkinoida?
Muistan näin Jukolan viestin aikoihin, kun vuonna 2011
yritimme esitellä, ja esittelimmekin, Salpalinjaa Salpa-Jukolassa Virolahdella.
Väkeä liikkui hirvittävän paljon esittelypisteemme ohitse. Vain harvat (noin
500- 600 henkeä) saimme ”raahatuksi” puoliväkisin lähimpään korsuun
vastenmielisellä, väkinäisellä toteamuksella: ”No käydään sitten
piipahtamassa”! Sitten kun oppaamme alkoivat esitellä sisätiloja ja korsun
rakenteita, kiinnostus kuulijoissa ja näkijöissä heräsi ja lopputulos oli, että
heitä ei meinannut saada korsusta pois! Salpalinjan sanoma tainnutti kävijänsä
alta aikayksikön!
Noihin kahteen edelliseen kappaleeseen perustuu Salpalinjan
matkailullinen mahdollisuus. Se tarvitsee edelleen lujaa markkinointi- ja
tiedotustyötä ja sen jälkeen osaavat oppaat näyttämään kohteita siellä maan
alla ja osin päälläkin ja ennen kaikkea kertomaan Salpalinjan tarinaa. Ja se
tarina on tosi. Sitä ei matkailijan innostamiseksi tarvitse yhtään värittää tai
virheellisillä mielikuvilla lisiä.
Siinä se on. Siksi tehdään melkoisella vaivalla ja vapaaehtoistyöllä
muun muassa Salpavaellusta.
By the way, ilmoittautuminen 23. Salpavaellukselle päättyy
22.6.2016. Tule mukaan ja hämmästy, kuinka totta tämänkin edellä kirjoitettu
on. Tervetuloa! Salpalinjalla tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti