Näin se estekivikin halkesi

Kymenlaakson rauhanturvaajat rakensivat 18.5.2013 Miehikkälän Salpalinja-museolla Rauhan rakentajat -muistomerkkiä. Se paljastetaan 30.6. Salpavaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan yhteydessä. Siitä sitten enemmän.

Mutta huikeaa oli seurata virolahtelaisen Salpalinja-oppaamme, kivi- ja louhinta-alan ammattilaisen Heikki Savolaisen työskentelyä. Yhtä muistomerkin kiveä piti muotoilla ja se tapahtui täsmälleen samoin kuin Salpalinjan panssariestekivien lohkominen isommista kappaleista sopivan kokoisiksi.

Seuraava kuvasarja kertoo, miten se tapahtui. Ainoa ero on se, että paineilmakalustoa ei riittänyt linnoitustöiden aikana kiilaporauksiin, jolloin kiilareiät kilkutettiin käsiporauksena.

1. Reikärivin poraus aiottuun halkaisukohtaan.

2. Kivikiilojen asettelu reikiin, liuskat ja kiilatappi.

3. Kiilojen tiukkaus pienellä voimalla ja sitten rauhallinen odotus.

4. Paine tekee tehtävänsä ja hiushalkeama syntyy.

                             
5. Lisää iskuja kiiloihin, odotusta, halkeaminen jatkuu, löysät kiilat pois.

6. Kangella irrotus

7. Halkesi niin kuin pitikin.

Se on helppoa kun sen osaa!

Linnoitteiden merkittävyys eri paikoissa?

Minulle tuli tänään vastaan ensimmäisen kerran sinänsä ihan hyvä kysymys tietyn linnoitekokonaisuuden merkittävyydestä verrattuna johonkin toiseen. Kysymys kyllä yllätti siinä mielessä, että en ole asiaa ajatellut. Vastasin jotain ympäripyöreää siitä, että jokainen linnoite kussakin paikassa ja tehtävässä on juuri siinä se merkittävin. Eikä vastaus ole välttämättä edes huono.

Ja heti tuosta voikin jatkoajatella, että linnoitteita ei voida vertailla niiden merkittävyyden perusteella. Ne ovat jokaisessa paikassa parasta mahdollista siihen maastoon ja tilanteeseen, siis silloisen tilannearvion pohjalta. Näin kaikki linnoitteet ovat merkittäviä.

Oleellisempaa on miettiä, minkälainen uhka kulloiseenkin paikkaan mahdollisen hyökkääjän suunnalta kohdistuu. Ja tuo uhka on se joka määrittää, minkälainen puolustusvarustus ko paikkaan tehdään. Jossakin kohdassa pikakivääri- tai konepistoolimiehen potero riittää. Toisessa paikan uhka hoituu kenttälinnoitetulla kk-pesäkkeellä, jossakin toisessa tilanteessa tarvitaan kenties jo kantalinnoitettu kk-asema. Uhanalainen tiensuunta, peltoaukea yms saattaa tarvita jo ristiin sivustatulta ampuvia tb-korsupareja jne.

On uskottava, että Salpa-asemaa suunnittelleet alan asiantuntijat ovat pohtineet juuri jotain tuollaista, kun ovat linnoitusratkaisuja tehneet. Ihan huvin vuoksi joka paikkaan ei ollut mielekästä lähteä rakentamaan miljoona markkaa maksaneita teräsbetonikorsuja, koska ne veivät paitsi rahaa myös materiaalia ja työenergiaa pois sieltä missä sitä kipeimmin olisi tarvittu.

Maan köyhyys ja voimavarojen niukkuus pakotti linnoittamisessa äärimmäisen harkittuun tärkeysjärjestysajatteluun.

Laajemmin Salpalinjan eri osia arvioitaessa on mietittävä nimenomaan siihen kohdistuvaa uhkaa alueellisella tasolla.

Ei tarvitse olla kummoinen ajattelija ja Salpalinjan korsujen koluaja, joka hoksaa Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven väliä pohrutessaan, että onpa massiivisia rakenteita, siis on varmaan massiivinen uhka. Samaa tulee mieleen varmaan Lappeenrannan länsipuolella Rutolan ja Iitiän kylissä.

Joensuun korkeudella oli oma uhkansa, joka näkyy betonina. Toisaalta Pohjois-Karjalassa on myös Salpa-asemassa runsaasti kenttälinnoitettua syvyyttä. Ne yhdessä antavat tehdyille linnoitusratkaisuille syyn. Jatkosota sitten osoittikin, että Ilomantsin suunta oli oikeutetusti Puna-armeijan kiinnostuksen kohde.

Samaan tapaan ajatellen itärajaa ylöspäin mentäessä tajuamme, että suurarmeijan hyökkäyksiin sopivia uria ovat lähinnä vain tiet. Niiden sulkemiseen puolustaja katsoi riittävän kenttälinnoitetut tukikohdat.

Kun matkailukohteissa esitellään Salpalinjan eri rakenteita, on muistettava tehdä selväksi juuri tuo edellä kerrottu uhka ja sen torjunta –ajattelu. Kukin rakenne siellä omalla paikallaan on arvokkainta juuri siinä. On tarpeetonta lähteä vertailemaan sitä johonkin toiseen paikkaan, kun se ei todellista tilannetta juuri siinä muuksi muuta. Sitten vain pitää mennä sinne toiseen paikkaan ja todeta, että siellä uhka ja sen torjunta on vaatinut mittasuhteiltaan kenties aivan toisenlaisen ratkaisut.

Molempien edellä spekuloitujen hyvin erilaisten ja hyvin erisarjassa painivien linnoitusratkaisujen tavoite ja tarkoitus on kuitenkin aivan sama: torjua vihollinen ja estää sen läpipääsy. Ne ovat erilaisuudestaan huolimatta olleet omassa tehtävässään merkittäviä, hyvin merkittäviä puolustusasemia, puolustuslinnoitteita, niin iso kuin pienikin.

Oppaita Salpalinjalle -koulutussuunnitelmaa

Tämän jutun on kirjoittanut hankevetäjä Elina Lyijynen

Kaakkois-Suomen Salpalinja-kuntien kaksivuotinen Salpapolku-hanke käynnistyi huhtikuussa 2013. Hankkeen yhtenä päätavoitteena on kouluttaa uusia oppaita Salpalinjalle. Miksi Salpalinjalle tarvitaan uusia oppaita, eikö heitä ole jo riittävästi?

Lappeenrannan suunnalla opastus on ollut aiemmin yksittäisten henkilöiden harteilla ja opastus on keskittynyt oman kylän kohteisiin. Yleisen kiinnostuksen kasvu Salpalinjaan kohtaan sekä Salpapolun valmistuminen tulevaisuudessa Lappeenrantaan asti kasvattaa oppaiden tarvetta. Toive onkin, että polun valmistuessa ja kohteiden siistiytyessä, olisi valmiina opasporukka, josta tarpeen tullen löytyisi oppaita kouluopastuksiin, erilaisten ryhmien opastuksiin sekä pidempiin vaelluksiin.

Miehikkälän ja Virolahden suunnalla oppaiden tarve on ollut jatkuvaa, museoiden, Salpavaelluksen ja RUK:n opastusten myötä. Jo toimivilla oppailla on tarvetta lisätiedoille ja koulutus mahdollistaa tutustumisen Salpalinjaan myös oman alueen ulkopuolelle. Nykyisten oppaiden keski-ikä on myös suhteellisen korkea, joten uutta verta kaivataan.

Koulutuksen sisältöä ja aikataulua suunnitellaan parhaillaan. Tavoitteena on, että aikataulu olisi valmis syksyllä, jolloin esim. vuorotyöläiset voivat varautua tulevaan kevääseen.

Tässä alustava suunnitelma kommentoitavaksi. Koulutus jakautuu kolmeen osaan ja tilaisuudet tapahtuvat Lappeenrannan, Lemin, Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueella:

1. Yleisöluennot. Syksyllä 2013 ja talvella 2014 järjestetään 4-6 yhden illan luentoa, teemat liittyvät mm. Kaakkois-Suomen linnoittamisen eri vaiheisiin, Salpalinjan rakentamisen syihin, sotatapahtumiin ja Salpalinjaan yleisellä tasolla. Luennot ovat taustoittavaa materiaalia ja osa opaskoulutusta.

2. Varsinaiset Salpalinjan opaskoulutukset. Keväällä 2014, 6 kertaa, joista yksi perustietopaketti ja 5 kertaa luento+maastokäynti alueelle sopivan teeman mukaan esim. Lemillä voidaan tutustua tykkipattereihin. Kesto noin 3 h/kerta, 2 krt kuussa viikonloppuisin. Kouluttajina ovat kokeneet oppaat.

3. Yrittäjyyskoulutus syksyllä 2014, koulutettavien toiveiden mukaan mm. opasringin perustaminen, opastuksen hinnoittelu, markkinointi ja verkostoituminen sekä jo toimiviin yrityksiin tutustuminen sekä täydennetään Salpalinja-tietoutta.

Tavoitteena on, että koulutettavat saavat tietopaketin Salpalinjan rakentamiseen johtaneista syistä, yksityiskohtaista tietoa rakenteista sekä teoriassa että käytännössä ja katsauksen Salpalinjasta Suomenlahdelta Saimaalle. Koska luentokertoja on rajallinen määrä, niin kaikkea ei ehditä käydä lävitse eikä kaikissa mielenkiintoisissa paikoissa käydä. Lisätietoa jaetaan myös omatoimisen koulutuksen tueksi. Oppaiden toivotaan osallistuvan syksyllä 2014 tapahtuvaan yrittäjyysosioon, jonka sisältö määräytyy kurssilaisten toiveiden mukaan.

Tavoitteena on, että jatkossa asiakas pystyy yhdellä puhelinsoitolla varaamaan itselle oppaan, majoituksen, ruokailut ja kulkuneuvot Salpalinjan varrelta. Tämä voi olla utopiaa hankkeen aikana toteutuvaksi, mutta toivottavasti meillä on kahden vuoden kuluttua toimiva opasrinki myös Etelä-Karjalan puolella.

Varsinainen koulutus on oppaille ilmainen, kustannuksia osanottajille syntyy lähinnä matkakuluista, ruokailuista, materiaalimaksuista ym. Tavoite on 20-30 osanottajaa.

 

Vinkkejä ja toivomuksia

Kommentteja ja toiveita koulutuksen suhteen voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen elina.lyijynen@lappeenranta.fi.  Toiveet voivat koskea sekä koulutuksen sisältöä että aikataulua tai voivat olla vinkkejä paikoista, joihin kannattaa tutustua, myös hyvistä luennoitsijoista voi vinkata.

Mallia ja tuntumaa Salpavaellukselta

Tuleville oppaille voin suositella osallistumista kesän 2013 Salpavaellukselle, jossa näkee kattavan kuvan Salpalinjasta ja pääsee sivusta seuraamaan Salpalinja-oppaiden toimintaa.

 

Elina Lyijynen

SA-kuvat ovat aarre myös linnoitusharrastajille

SA-kuva-arkiston vapautuminen kaikelle kansalle on erinomainen asia. Tästä ei ole kuin varmaan parikymmentä vuotta sitten, kun minulle joku linnoitusasiantuntija, ettei vaan ollut PV:n miehiä, kertoi, että Salpalinjasta ei ole sota-arkistossa kuin noin 20 valokuvaa! Linnoituskuvat, joita kirjallisuudessa on, ovat pääosin muista suomalaisten tekemistä linnoituksista.

Nyt alan uskomaan, että linnoituskuvia Salpa-asemasta on enemmän kuin nuo parikymmentä. Facebookin Salpavaeltajat-ryhmässä olen pienen ajan sisällä nähnyt useita upeita ja mielenkiintoisia linnoituskuvia juuri Salpa-asemasta.

Kuvat ovat mielenkiintoisia nimenomaan ajankuvana. Meikäläiset näkevät linnoitteet peitteisenä, 70 vuoden luonnon ja metsänkasvun muokkaamana. Vaikka kuinka yrittää kuvitella, mielikuva alkuperäisestä asusta jää vajaaksi.

Muutamat kuvat ovat jo nyt synnyttäneet hyvää keskustelua jonkin kohteen sijainnista, sisällöstä ja tarkoituksesta. Nykypaikkakuntalaisetkin ovat huuli pyöreänä aikalaiskuvien ääressä. Maisema ”panoraama”-kuvissa on niin oudon, jopa vääristyneen oloinen. Tarkempi tutkiminen kyllä ajan kanssa löytää todisteet kuvan ja maiseman yhtäläisyydestä.

Arkistokuvien kuvateksteissä on jonkin verran epämääräisyyksiä ja paikkakunnan nimissä ihan selviä kirjoitusvirheitäkin. Otan esimerkiksi kuvan, jonka Salpalinja-tuntija number one Harri Ukkonen eilen kaivoi näytille. Sen kuvatekstissä lukee: Linnoitustyömaan yleiskuva Miehikkälän pohjoispuolella. Muurola-Virojoki linja 1944.08.15

Tekstissä paikkakunnat hämäävät nykypäivän ihmisiä. Muurola on kyllä kylä Miehikkälän pohjoiskulmalla. Sekaannusten välttämiseksi (Rovaniemen maalaiskunnan Muurolaan) 1950-luvulla kylän postitoimipaikka muutettiin Ahomäeksi. Salpalinjan rakentamisen aikana se oli yksiselitteisesti Muurola. Itse linja kulkee nippanappa Muurolaa sivuten. Virojoki tarkoittaa taas Virolahden kunnan keskustaajamaa tai sen halki mereen laskevaa jokea. Salpalinjan pääasema, jota kuvassa tarkoitetaan, on karkeasti noin kymmenen kilometrin päässä Virojoen kylästä. Virojoki jonkin matkaa ja sen Onkamaanjoen haaran alkupää ovat kyllä keskellä linjaa.

Eli kun esimerkiksi linnoitteet-haulla SA-kuva-arkistosta kuvia etsii, niin kannattaa ajatella pikkaisen laajemmin kuin teksti kertoo. Itse en ole kuvia vielä ehtinyt selailemaan. Odotan vihjeitä ja linkkejä kaikkiin Salpalinjaa kuvaaviin otoksiin. Ja muistattehan, että kuvien julkaisussa tärkeä ehto on mainita, että kyseessä on SA-kuva.

Niin tässä se Harrin esille laittama kuva. Ellei kukaan toista väitä, sanon sen otetun 10-15 metriä Miehikkälän Leijonakiviltä kirkonkylän suuntaan Taavetintien varresta kohti Kylmälää, siis Suomenlahden rantamaan suuntaan. Kyseessä SA-kuva: