Halutaanko lisävireyttä Salpalinja-museolle?

Viime viikolla esiin noussut ajatus Sotahistoriakeskus Kannaksen sijoittamisesta Miehikkälään Salpalinja-museon yhteyteen, viereen, läheisyyteen, ihan miten vaan, on herättänyt sopivasti intohimoja. Lue vaikkapa edellisen blogin kommentit. Lappeenrannan kaupunkihan vetäytyi jo varsin pitkälle suunnitellusta hankkeesta.

Myönteistä on, että Miehikkälän kunnanjohto ei ainakaan heti tuoreeltaan tyrmännyt ajatusta. Samoin Kannas-keskushankkeen puuhamies, Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää olisi hyvillään, jos hanke jossakin toteutuisi.

Ilahduttavaa on myös paikallislehti Kaakonkulman tuki. Se näet selväsanaisesti oli pääkirjoituksessaan sitä mieltä, että ”hullulle idealle” olisi hyvinkin luontevat perusteet. Miehikkälä todella voisi entisestään profiloitua, erikoistua sotahistoriaan omistautuvaksi kunnaksi.

Paikallislehden innostuksessa heijastuu juuri se, mitä Kannas-keskus Miehikkälässä, oli nimi sitten aikanaan mikä tahansa, merkitsisi. Se toisi selvästi lisääntyvän kävijämäärän kautta uutta vireyttä paikkakunnalle. Sitähän pitää ja kannattaa aina tavoitella.

Lisääntyvä elinvoima hyödyttäisi niin paikallislehteä mahdollisina lisäilmoitustuloina ja hyvinä uutisina kuin kaikkea muutakin Salpalinjan kupeessa olevaa vielä toistaiseksi varsin pienimuotoista palvelutoimintaa. Se voisi luoda jopa uutta sellaista, sitä joka paikkakunnalta ainakin vielä puuttuu: vähintään linja-autollisen matkustajia nielevää majoitustilaa.

Tuo kaikki on luonnollista ja oikein. Ei mitään kannata tehdä, jos ei siitä kukaan hyötyisi.

Tämä keskustelu on tietenkin äärimmäisen kaukana toteutuksesta, mutta se on lähempänä sitä kuin vielä reilu viikko sitten. Jos keskustelu johtaa asian vakavaan selvittämiseen ja tutkimiseen, niin sitten ollaan jo aika pitkällä. Vasta selvitystulosten perusteella voidaan alkaa tekemään ratkaisuja puolesta ja vastaan.

En tiedä ylipäätään, millä luotettavalla keinolla pystytään tutkimaan ihmisten käyttäytymistä siitä, tulevatko he vuosien päästä tutustumaan ja kuluttamaan rahaa johonkin kohteeseen vai ei. Jonkin sortin arvauksesta on aina kysymys. Siksi tarvitaan myös vahvaa uskoa tekemiseen ja päätöksen tekoon.

Kaikkein helpointa asianosaisille, virkamiehille ja luottamushenkilöille on kylmästi torjua tällaiset ajatukset alkuunsa. Säästyy työ ja vaiva. Mutta se on kyllä selvää, että sillä konstilla ei paikkakunta ainakaan vireydy. Kyllä Miehikkälä tarvitsee tulevaisuudessakin oppilaita uuteen kouluunsa.

Minä olen sitä mieltä, että viime sotien sotahistoria on koko valtakunnan asia. Siksi sen esillepano matkailijoita houkuttelevassa kohteessa ei voi olla pienen 2000 asukkaan kunnan rahoitusvastuulla.

Totta kai joku omavastuu pitää olla. Ensimmäisenä mieleen tulee, että Miehikkälä voisi tarjota Kannas-keskuksen tiloille maapohjan, tontin, jo yhden valmiin vetovoimatekijän Salpalinja-museon ja erinomaisen sijainnin ajatellen sotahistorian tapahtumia ja E18 tien myötä kasvavaa kansainvälistä liikennettä itärajan yli. Loppu pitäisi saada rahoitetuksi sitten pitäjän ulkopuolisista lähteistä. Niitä varmasti on tarpeeksi, kunhan niitä osataan lähestyä oikein ja hyvin perustein.

Erinomainen Salpalinja-museo kehittyy aivan varmasti ilman kaikenmaailman lisäkeskuksiakin, mutta nykymäärärahoilla se tapahtuu hitaasti. Se halutaanko kehitystä kenties nopeuttaa ja tulovirtaa kasvattaa, on yksinkertaisesti alkuvaiheessa TAHDON ASIA.