Teräspesäkkeet tukena

Suomi sai jatkosodassa ja nimenomaan sen hyökkäysvaiheessa varsin paljon sotasaaliiksi panssarivaunuja, muun muassa amerikkalaisen Christie-vaunun pohjalta NL:n rakentamia BT- (nopea tankki) vaunuja noin 130 kpl. Kaikkia niitä ei pystytty kunnostamaan ajokuntoon.

Jo talvisodassa Suomi upotti osan panssarivaunukalustostaan, Ranskasta ostetut Renault FT-17 –vaunut, maahan linnoitteeksi. Renaultteja oli maassa asemissa pesäkkeinä ainakin Näykkijärvellä ja Taipaleella. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa oli venäläisten havaittu käyttäneen samaa menetelmää.

Ei siis ollut ihme, että linnoitusosasto pyysi jo syyskuussa 1942 taisteluvälineosastolta saada käyttöönsä purettavista sotasaalisvaunuista vapautuvia panssaritorneja. Kiikarissa olivat juuri nuo Christie - / BT –vaunut. Pyyntö ei johtanut mihinkään, kunnes se uudistettiin jo huomattavasti kiirellisemmässä tilanteessa 21.6.1944. Siitä prosessi vihdoin lähti käyntiin ja Salpa-aseman taistelukuntoa ryhdyttiin täydentämään teräspesäkkeiksi nimetyillä romutettujen panssareiden torni- ja sen alla olevilla runko-osilla.

Ajatuksena oli sijoittaa tornin edestä ja takaa katkaistu vaununosa kokonaisena joko teräsbetonikorsujen suojaan tai muuten suojattuun tai suojaisaan sivustatuliasemaan. Torni ja sen runko asennettiin puu- tai kiviperustukselle. Tarkoitus oli teräspesäkkeistä pystyä ampumaan sirpalekranaatein ja pikakiväärein lähinnä elävää voimaa panssari- ja piikkilankaesteiden suuntaan.

Teräspesäkkeissä oli paikoillaan panssarivaunun tornin oma aseistus. BT 5 ja BT 7 –vaunuissa oli 45 millin panssarivaunukanuunat ja aina myös rinnalla Degtarjev –pikakivääri. T 37 ja T 38 –vaunujen torneissa oli vain pikakivääri. BT 2 –vaunuihin alkuperäisaseistuksen sijaan asennettiin talvisodan Vickers vaunuissa olleet 37 mm Bofors-tykit.

 

Tämän näköinen on teräspesäke. BT 7 vm 1935 vaunun torni ja runko haudattuna tuliasemaan tänä päivänä Ravijoen valaistun ladun vieressä. Torni on jostain syystä hypännyt hammaskehältään pois.

Salpalinja-museon sotahistoriallisessa luentosarjassa teräspesäkkeistä sunnuntaina Virolahden Harjussa esitelmöinnyt  Jukka Purhonen kertoi, että jatkosodan päättymisen hetkillä suunnitelmissa oli asentaa Salpa-asemaan 20 kpl 37 mm PsvK:n tornia ja 38 kpl 45 mm PsvK:n tornia, yhteensä siis 58 tornia. Pikakivääritorneja oli määrä asentaa 52 kappaletta. On selvää, että kaikkia torneja ei ehditty Salpalinjan rakentamistöiden päättymiseen mennessä asentaa.

Maastosta on paikannettu teräspesäkkeitä kaiketi noin 50 kappaletta. Itse olen nähnyt tilastoissa ainakin luvun 49. Purhonen sanoo paikallistaneensa 1980-luvulla vielä noin 40 teräspesäkettä. Niitä on pieninä ryppäinä ja yksittäinkin Suomenlahden ja Lappeenrannan välillä. Kun pelkät pikakivääripesäkkeet olivat vain torneja ilman runkoa, on mahdollista että ne on suurimmaksi osaksi kerätty parempaan talteen heti sodan jälkeen.

Suurin keskittymä teräspesäkkeitä sattuu Luumäelle rautatien ja nykyisen kuutostien seutuville. Kuutostien kahtapuolen Askolassa lähimpien teräsbetonisten kk-korsujen suojassa näkyy otos teräspesäkkeistä. Toinen niistä on asennettu siten, että korsun lähipuolustusaukon ja osittain myös varauloskäytävän mahdollinen käyttö olisi estynyt.

Erikoisuuksia tornien joukossa on ainakin kaksi. T 26 –vaunuista, joita oli saatu sotasaaliiksi noin sata, vain yksi torni päätyi Salpalinjaan Siikasaarentien varteen Virolahden Ravijoella. Sekin varsin hyvin ”ilmastoituna”, aiemmassa tehtävässään useasta kohtaa kenties norsupysyllä läpiammuttuna. Panssariauton BA-6 uniikkitorni löytyy taas Pajulahden linjalta, joka on osa Vaalimaan oikaisuasemakokonaisuutta.

Vaikkakin teräspesäkkeet tulivat Salpalinjaan viime tipassa ja niidenkin taistelukunto, kuten koko linnoituksen, jäi testaamatta, olivat ne lisärikkana rokassa. Teräspesäkkeet paljastavat, että kierrätys on tässä maassa ollut arvossaan aiemminkin. Ja huomattavaa ajanvietettä ruosteenväriset ”pöntöt” tarjoavat vielä monelle harrastajalle. Eilenkin tuli joka nippeli läpikäytyä ja niiden käyttötarkoitus ihmeteltyä pitkälti yli kymmenen hengen voimin.