Tietotyhjiötkin täyttyvät

Edellistä blogia, Kuinka olisivatkaan voineet tietää, voisi jatkaa pohdiskelemalla, mitä rajattu tieto ja toisaalta ihmisten mielikuvitus saivat yhdessä aikaan. Tietotyhjiöilläkin on tapana täyttyä, jos ei totuudella, niin muunnellulla sellaisella.

Parisen viikkoa sitten minulta kysyttiin, tiedänkö missäpäin Hauhialla (Miehikkälää) on se saksalaisten rakentama kaksikerroksinen iso betonikorsu? Minun oli pakko tunnustaa tietämättömyyteni.

Sen tiesin, että kesällä 1944 saksalaisen 122. Divisioonan eli Greif-divisioonan osia oli reservissä Miehikkälässä, Kalliokosken lasitehtaalla ja osin ilmeisesti myös Salpalinjassa. Siten kysymys ei ollut aivan mahdoton. Mutta mahdottomaksi tuon saksalaiskorsun tekee se, että kesällä 1944 Miehikkälässä ei Salpalinjaan rakennettu betonista juuri muita kuin pallokorsuja. Ja niitäkään ei tehty Hauhialla.

Niin kauan kun en saa todisteita tuon esitetyn saksalaiskorsun olemassaolosta, lasken sen aikalaismielikuvituksen tuotokseksi.

Miehikkälässä kiertää vahva huhu, että vielä Salpalinja-museon alkuaikoina 1980-luvun lopulla olisi täkäläinen, nyt jo edesmennyt veteraaniopas kertonut vieraille hurjista taisteluista museoalueen kohdalla. Miehikkälä-Taavetti –tie olisi ollut täynnä hevosenraatoja ja mitä lie muuta. En itse ole asiasta kuullut samoja huhuja kummempaa. No, kaikki tiedämme, että mahdollinen taistelu on käyty aivan jossain muualla kuin Salpalinjassa, jos yleensä missään. Siinä sinänsä arvostetun kertojan mielikuvitus tai muisti sopivasti sekaantuivat ja tuloksena oli kuulijoille väärää ja värikästä informaatiota.

Tuon edellisen episodin taustalla voi olla myös se, että asianomaisella kertojalla ei vielä tuolloin ollut Salpalinjasta juuri muuta tietoa käytettävissään kuin aikalaiskuvaukset. Ja niin kuin edellisessä kirjoituksessa kerroin, ne olivat sangen rajallisia. On ollut houkutus täydentää tietoja olettamuksilla.

Uskallan väittää, että vastaavia omia ”uutisankkoja” kiertää muodossa jos toisessa jokaisella linnoituspaikkakunnalla. Salpalinjan uskottavuuden kannalta on siksi tärkeää, että me kaikki voisimme välittää oikeata tietoa ja tarvittaessa kumota väärää. Väärä tietoa tarpeeksi kauan kulkiessaan muuttuu vähitellen totuudeksi ja sotkeutuu todellisen tiedon mukaan ja pilaa osaltaan kokonaiskeitosta.

Ja lopuksi. En ole koskaan tervaa juonut, mutta tätä kirjoittaessani sellainen maku suuhun tuli. Toista viikkoa vaivannut influenssa on vienyt paitsi fyysiset myös henkiset voimat; arvaatte mitä tietotyhjiötä nyt tarkoitan. Olo on niin väsynyt, että ei jaksa edes levätä! No, eiköhän lääkekuuri ala hiljalleen vaikuttaa.