Salpalinja matkailukohteena kovan työn takana

Lisäys tähän juttuun 8.2.2012.
Matkapojat on ottanut Salpalinjan uudeksi kotimaan ryhmämatkakohteekseen. Lisää asiasta tuossa oikealla ja Salpakeskus-portaalin uutisosiossa. Oikein hyvä. Kevätkesä näyttää minkälaisen vastaanoton ison matkanjärjestäjän tuote saa. Mielenkiinnolla seurataan.


Huhtikuussa 2010 kirjoitin tässä blogissa otsikolla Nähtävyys vaikka ei siltä näytä Salpalinjasta matkailukohteena. Tuo otsikko on edelleen ajankohtainen. Salpalinja ei vieläkään näytä turistirysältä. Miksi näyttäisikään, kun se on tehty mahdollisimman piilossa pysyväksi puolustuslinnoitukseksi, sotasalaisuudeksi.

Nyt laajennan tätä matkailukysymystä tiedottamisen ja samalla myös markkinoinnin suuntaan. Miten houkutella ihmisiä paikkaan, jota ei tunneta ja jota ei tietenkään myös mielletä matkailukohteeksi?

Me jotka tiedämme ja tunnemme Salpalinjan, pidämme itsestään selvyytenä, että se on hieno, hämmästystä ja ajatuksia herättävä kohde. Siitä meillä Salpalinja-oppailla on näyttöä yllin kyllin. Paradoksi, ristiriita on juuri siinä, että Salpalinja on kohteena erinomainen, mutta sitä ei tunneta, sinne ei osata tulla tai mennä.

Jotakin etelän matkakohdetta on helppo markkinoida, kun kaikki tietävät että siellä on aurinkoa ja lämmintä. Ja taas Lapissa on lunta ja tuntureita. Loppu, tarkempi kohde hotellin tarkkuudella on vain hienossäätöä. Kauppa käy.

Salpalinja ja toistaiseksi sen harvalukuiset matkailutuotteet ovat suurelle yleisölle blackout, täydellisen tuntemattomia. Tämän blogin lukijoille ( nyt jo yli 6 500 eri kävijää) väite kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Ja jos vähän lievennän väitettä, niin monet Salpalinjassa vierailleet sanovat kyllä tienneensä jotakin siitä, mutta eivät käsittäneet sen monumentaalisia ulottuvuuksia.

Toisin sanoen tiedottamisen saralla tekemistä riittää. Meitä Salpalinja-toimijoita on toistaiseksi niin vähän, onneksi sentään on, että läpimurtoon eivät ponnistelumme ole riittäneet. Olen osaltani pienillä voimillani, muun muassa tämän blogin kautta yrittänyt kertoa Salpa-asemasta ja herättää mielenkiintoa siihen. Yhden miehen panos ei pitkälle riitä. Uskottavuus kaipaisi levempiä hartioita ja isompia tekijöitä.

Hyvältä tuntuu se, että museoviraston tekemän Salpalinjan inventointi on jo sen aikana ja toivottavasti keväällä tapahtuvan loppuraportin julkistamisen myötä entistä enemmän nostamassa Salpalinjaa esille.

Hyvältä tuntuu, että Etelä-Kymenlaakson matkailuyhteistyön uusi Kaakko 135 –astetta –kampanja pitää sisällään sen historiaosiossa myös Salpalinjan.

Hyvältä tuntuu, että erityisesti Lappeenrannassa, niin kuin olen kertonutkin, on Salpalinjan osalta into päällä.

Hyvältä tuntuu, että koti-Miehikkälänikin tekee mitä voi. Ja onhan niitä monta muutakin hyvää hanketta ja toimintaa menossa. Matkailullista läpimurtoa ei vaan ole vieläkään tapahtunut.

Vielä paremmalta tuntuisi, jos keksisimme keinon, jolla Salpalinja päräytettäisiin kunnolla näkyviin, asiallisesti, sotiemme veteraanien ja sankarivainajiemme kunnioituksen hengessä.

Mutta jos emme tuota ”lottovoittoa” keksi, niin sitten vain jatkamme sinnikkäästi työtämme lyhyin askelin ja mikä tärkeintä, otamme niitä eteenpäin. Kovalla työllä on tapana tulla palkituksi tavalla tai toisella.