Salpavaellus 2018 reitit lyhyesti

Salpavaelluksen 2018 järjestäjät joutuvat turvautumaan kahdella reitillä linja-autokuljetuksiin hieman aikaisempaa enemmän.  Syy on yksinkertainen: osallistujille halutaan näyttää Salpalinjaa mahdollisimman monipuolisesti ja monesta näkökulmasta. Hyvän suunnittelun ja osin myös MPK-yhteistyön ansiosta reittien hinnat säilyvät viime kesän tasolla.

Salpavaelluksen kestoltaan pisin reitti, Tähtäimessä Salpalinja,  pää- ja oikaisuaseman parhaita paloja Virolahdella, alkaa kokoontumisella vaellusviikonlopun perjantaina klo 15.30. Virolahdella Harjun oppimiskeskuksessa. Ravijoen korsujen koluamisen jälkeen ensimmäinen yö vietetään Rantaharjussa Suomenlahden rannassa.

Toisena päivänä reitti etenee Harjusta Bunkkerimuseolle ja edelleen Vaalimaalle oikaisuasemaan ja yöksi leirintäalueelle. Reittipäällikkö Petri Rajajärvi Virolahdelta johdattaa joukkonsa sunnuntaiaamuna Miehikkälään ampumaradalle ja sieltä Luumäelle Kotkaniemeen maanpuolustusjuhlaan. Juhlan jälkeen vaeltajat kuljetetaan takaisin autoilleen Harjuun.

Lauantaiaamuna Luumäen Askolaan klo 8. mennessä kokoontuu Lappeen lukko – epäsuorasta tuesta suoraan toimintaan –reitti. Se tutustuu Salpalinjaan ensin Askolassa ja jatkaa sitten bussilla Hurtanmaalle. Lappeenrannan kaupungin länsipuolelle Rutolaan reitti ehtii iltapäiväksi.

Linnoituslaitteisiin perehtymisen lisäksi vaeltajille kerrotaan uittohistoriaa; Väliväylän ja Saimaan välin vedenjakajalle tehty tukkien ylivientilaitos Rutolassa jää kävelyreitin varteen. Ilta ja yö vietetään Salpamajan maastossa.

Sunnuntaiaamuna Lappeen lukko -reitin osallistujat nousevat bussiin, tutustuvat Salpalinjan epäsuoran tulen linnoitustykistöasemiin Lemillä ja pallokorsulinjaan Iitiässä. Linnoitushistoriaa syvennetään tutustumalla matkalla hetken aikaa myös ensimmäisen maailman sodan aikaisiin  patteritöihin. Lappeen lukon reittipäällikkö on Mauno Sirén Lappeenrannasta.

Salpavaelluksen kolmas reitti, Salpalinja Salpausselällä – Ukko-Pekan jalanjäljillä, kestää sunnuntain aamupäivällä vain kolmisen tuntia. Se tarjoaa usean lyhyen reittivaihtoehdon tutustua linnoitukseen Askolassa kävelymatkan päässä Kotkaniemestä.

Luumäkeläisen reittipäällikkö Kari Tahvanaisen luotsaama lyhyt reitti tarjoaa erityisesti Lappeenrannan ja miksi ei myös Kouvolan seudun asukkaille erinomaisen päiväkokonaisuuden. Tutustuminen Salpalinjaan, kunnostettuun Kotkaniemeen ja marssi Rauhanturvaajaliiton Faitterit-soittokunnan tahdissa komeaan maanpuolustusjuhlaan sisältää historian havinaa ja tunnetta vähintään kylliksi.

Maanpuolustusjuhla 1.7.2018 klo 13.

Salpavaellus päättyy Kotkaniemen pihapiirissä järjestettävään maanpuolustusjuhlaan. Siihen vaeltajat marssivat Faitterit-soittokunnan kajauttaman Sillanpään marssilaulun tahdissa. Vaeltajat ottaa vastaan MPK:n toiminnanjohtaja, prikaatikenraali evp Pertti Laatikainen. Hän pitää myös puheen. Juhlan juontaa Salpalinja- ja Kotkaniemi-opas Risto Häkämies.

Maanpuolustusjuhla on avoin myös yleisölle. Kotkaniemen sisätiloihin vaeltajat eivät ehdi tutustua, kuin halutessaan vasta juhlan ja kenttälounaan jälkeen; siksi sisätiloihin oikeuttava pääsylippu ei sisälly vaelluksen hintaan. Tähtäimessä Salpalinja –reitin osallistujat lähtevät kenttälounaan jälkeen heti kohti Virolahtea.

Sen sijaan yleisölle Kotkaniemen sisätilat ovat auki 1.7. klo 9. alkaen. Museo-opastukseen oikeuttava sisäänpääsymaksu on viisi euroa / hlö, eläkeläisiltä kolme euroa.

Kotkaniemen pihatilat eivät mahdollista autojen pysäköintiä. Yleisöä varten Salpavaellus järjestää sunnuntaina klo 9. alkaen maksuttomat siirtokuljetukset niin Kotkaniemen museolle kuin maanpuolustusjuhlan seuraajille kauempana olevilta parkkipaikoilta ja takaisin. Pysäköintialueet ovat aikanaan nähtävissä salpavaellus.net –sivuilta. Ja sitten tapahtumapäivänä niille on tietysti opastus.

Reitien tarkempi sisältö ja hinnat löytyvät www.salpavaellus.net –sivustolta. Ilmoittautuminen reiteille on tehtävä MPK-järjestelmään 1.3. - 13.6.2018 välisenä aikana.

Salpavaelluksen päätöspisteenä oli 23. kertaa Miehikkälän Salpalinja-museo. Vuonna 2017 tapahtuma keskitettiin Virolahden Harjuun. Ja nyt Luumäen Kotkaniemi on antanut reittisuunnitteluun paljon lisää uusia mahdollisuuksia ja erilaista nähtävää.

TERHO AHONEN

Salpalinja vaiettu salaisuus, elokuvasta valoa pimeyteen

Pakkorauhan linja, Moskovan rauhan linja, päävastarinta-asema, Suomen Salpa, Salpa-asema ja Salpalinja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siitä huolimatta lasta ei tunneta. Ei vieläkään, ei vaikka minäkin olen tällä pienellä palstalla pienin kirjaimin kohta kahdeksan vuotta parhaani yrittänyt; tämä on 400. kirjoitus tässä Salpalinjan salat -blogissa! Ihan kaikki jutut eivät ole minun kirjoittamia, mutta noin 90 prosenttia ovat. Kiitos avustajien tulituesta!

Sitkeässä on siis Salpalinjan tiedotuksellinen läpimurto. Olen useasti sanonut, että miten voi kiinnostua siitä, mitä ei tiedä olevankaan! Salpalinjassa ei taisteltu. Siksi siitä ei tullut historiallista taistelupaikkaa. Jos olisi taisteltu ja siinä kuvitteellisessa taistelussa Suomi olisi vihollisen torjunut, tunnettavuusongelmaa ei olisi. Jos taas se taistelu olisi hävitty, Salpalinjasta olisi kirjoitettu pelkästään kyrillisin kirjaimin!

Tässä tullaankin Salpalinjan ytimeen, Salpalinjan salaisuuteen:

”Salpalinja on yhä lähes tai täysin tuntematon suurelle osalle suomalaisia. Se ei ole sinänsä ihme, koska itärajan linnoitus oli sotasalaisuus aina Neuvostoliiton romahtamiseen 1991 saakka. Salpalinja, vaikka siinä ei koskaan taisteltu, vaikutti osaltaan siihen, että Neuvostoliitto luopui Suomen valtaamispyrkimyksistä kesällä 1944. Joidenkin arvioiden mukaan linnoitus ennaltaehkäisevänä pelotteena esti osaltaan myös Neuvostoliiton Suomen miehitysaikeet vuosina 1945-50.”

Tuon edellisen kappaleen kirjoitin 2017 tammikuussa lehdistökutsuun, jolla houkuttelimme tiedotusvälineitä kertomaan silloin vielä tuotannon osalta alkutaipalellaan olevasta SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvasta. Kutsun kuuli valitettavan harva toimitus. Kiitos silti niille, kaikki julkisuus on hyväksi asialle  ja vie sitä eteenpäin.

Elokuvan ensi-illassa Mainilan laukausten ”ampumispäivänä” (26.11.2017) Lappeenrannan kaupunginteatterissa sanoin 400-henkiselle yleisölle, että kaikkien suomalaisten tulisi tämä elokuva nähdä. Olen yhä samaa mieltä.

Ajattelin elokuvahankkeeseen mukaan lähtiessäni, että kunnollinen dokumentti on se ohjus, joka räväyttää Salpalinjan suomalaisten silmille. No, näin ei ole vielä, korostan sanaa VIELÄ, käynyt. Perusongelma on se, että elokuvaakaan kuin ei itse Salpalinjaakaan ole vielä saatu kansan syvien rivien tietoisuuteen, että he tietäisivät mennä sitä katsomaan. Työ on siltä osin kesken.

Uskoni elokuvan läpimurtoon ei ole toiveajateltua sinisilmäisyyttä. Elokuvan esitykset loppuvuodesta ja nyt talvella antavat perusteet pysyä kannassani. Ne näytökset, joita ei ole ehditty kunnolla markkinoida, tiedottaa, eivät ole kokonaan täyttyneet. Sen sijaan ne esitykset, mukaan lukien ensi-ilta, joita on ehditty muutama viikko esiintuoda, ovat olleet täysiä! Se lupaa hyvää, mutta nimenomaan tiedotus- ja markkinointityötä se vaatii. Salpalinjan merkityksen lisääminen suomalaisten historiakuvaan on sitkeässä.

Palaute elokuvasta vahvistaa edellistä. Tuottaja Juha Huttusen saaman palautteen mukaan elokuva on ennen kaikkea hämmästyttänyt katsojia Salpalinjan ulottuvuudella, laajuudella ja monimuotoisuudellaan. Elokuvan sisältöä on kiitelty mielenkiintoiseksi.

Minäkin olen kuullut dokumentista hyvää. Mutta niin tuottaja Huttunen kuin tämän kirjoittaja pidättäydymme kehumasta itse elokuvaa, koska olemme siihen auttamattomasti jäävejä. Aidon palautteen antaa yleisö, totta kai. Silti elokuvan tekijöillä pitää olla oikeus ja suorastaan velvollisuus tehdä tuotettaan tunnetuksi ei itsemme takia, vaan sen takia miksi elokuva on tehty. Sitä tässä osaltani teen:

Nimittäin SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva on ennen kaikkea kunnianosoitus sotiemme veteraaneille ja Salpalinjan rakentajille:

Suuret suomalaiset sotaelokuvat kertovat sen, miten suomalaiset sotilaat taistelivat viime sodissa. 

SuomenSalpa –elokuva jatkaa siitä dokumenttina. Se kertoo ja näyttää syyn, miksi nyt jo kuollut ja kuopattu Neuvostoliitto ei jatkosodassa jatkanut taistelua Suomen valtaamiseksi. Miksi se ei valtavalla voimallaan pyrkinyt asettamiinsa tavoitteisiin, miksi se niistä luopui. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi tämä elokuva Salpalinjasta nähdä. Siksi, että Suomi ja suomalaiset itse halusivat rakentaa ja myös rakensivat rajalleen linnoituksen, joka täytti täydellisesti tehtävänsä.

Seuraavan kerran elokuva on nähtävissä Lappeenrannan teknillisen yliopiston Viipuri-salissa perjantaina 16.3.2018 klo 18. Sinne! Juliste alla, klikkaa isommaksi.

TERHO AHONEN