Hengen nostatusta ja sapiskaa

Salpalinjaa rakennettiin yhteiskunnan varoilla. Vaikka kysymyksessä oli mitä tärkein ja salainen turvallisuuspoliittinen investointi itärajalle, ymmärsi linnoitustyön johtaja, kenraaliluutnantti E F Hanell myös sen läpinäkyvyyden merkityksen rahoittajan, kansan suuntaan. Taustalla oli myös vanhojen Venäjän vallan aikaisten ”vallitustöiden” epäluulojen eläminen kansan muistissa.

” Kansamme maanpuolustukseen ja erikoisesti rajojemme linnoittamiseen avokätisesti myöntämät varat velvoittavat meitä jokaista kohdaltamme säästäväisyyteen ja vastuullisuuteen rahavarojen käytössä. Uutta valtavaa linnoitusjärjestelmää luotaessa en ole voinut enkä ole tahtonut sitoa osastopäälliköiden, työryhmien päälliköiden ym käyttäjien käsiä yksityiskohtaisilla, varojen  käyttöoikeutta rajoittavilla ja säännöstelevillä määräyksillä. Olen luottanut siihen, että kukin itse ymmärtää yhteisen asiamme parhaiten hyötyvän väljempiä toimintamahdollisuuksia tarjoavalla, mutta samalla yksityiseltä esimieheltä suurempaa henkilökohtaista vastuuta vaativalla taloussysteemillä.

On kuitenkin merkkejä, jotka viittaavat siihen, ettei tätä kaikkialla ole käsitetty. Tällaisina esimerkkeinä voidaan mainita kalliitten ja linnoitustöiden tilapäisluonteen takia ylellisen hienojen kansliakalustojen ja –tarpeiden, täytekynien ja radiokoneitten yms. hankkiminen ja sekä autojen harkitsematon käyttö. Samoin kuin palkka- ja työsopimusasioihin on suhtauduttava varovaisuudella, on myöskin moraaliselta ja psykologiselta kannalta sekä linnoitustöiden maineen takia suhtauduttava erikoisen tunnontarkasti ylempänä mainittuihin niin sanoakseni henkilökunnan mukavuutta koskeviin menoihin.”

Näin Hanel kirjoittaa Linnoitustoimiston 16.1.1941 päivätyssä kiertokirjeessä, jonka aihe koskee linnoitustöitä varten luodun järjestön sisäistä lujittamista ja oikean työhengen vaalimista.

Hän myöntää, että edellä kerrotuissa asioissa saadut säästöt eivät ole suuruutensa puolesta verrattavissa esimerkiksi linnoittamisen kone- ja rakennustarpeitten aiheuttamineen rahamenoihin.

”Mutta edellämainitut muodostavat vaikeasti kontrolloitavan ja eräissä suhteissa erittäin arkaluontoisen menoerän.”

Kirjeensä alussa Hanell viittaa puolustuslaitoksen alkuaikoina kohtaamiin ennakkoluuloihin ja arvosteluihin ennen kuin se pääsi nauttimaan kansanarmeijan kaikkien suosion ja luottamuksen. Hän koki, että samanlaiset vaikeudet ovat myös tilapäisluonteisella linnoitusorganisaatiolla voitettavanaan. Ne Hanell näki peruna ”vallitustöiden” ajoilta,  osaksi aiheellisina osaksi ennakkoluuloihin perustuvina epäilyinä ja arvosteluina.

”Itsekkyys ja etuilu ovat vahingollisia; yhteisvastuu s.o. kunkin yksityisen vastuuntunto kokonaisuudesta muodostakoon vankan pohjan työllemme, jonka ihanteellinen puoli: ”rajojemme turvaaminen linnoituslaitteilla” ei saa koskaan häipyä silmiemme edestä.”

Kirjeessään Hanell tähdentää myös asioiden nopeaa ja viivyttelemätöntä hoitamista.

”Aika on linnoittamistöissä ratkaiseva tekijä. Tehtävää, mikä hyvällä tahdolla voidaan suorittaa viivyttelemättä tänään, ei ole lykättävä huomiseen, jolloin se mahdollisesti unohtuu tai myöhästyy.”

Edellä mainittuihin Hanellin esille ottamiin asioihin ei tämän blogin kirjoittajalla ole mitään lisättävää tai huomautettavaa. Viisasta, yhä kantavaa puhetta!

Palautekysely Salpavaelluksesta

Reserviläisliitto yhteistyössä Salpavaelluksen kanssa toimeenpanee palautekyselyn viime kesän Salpavaelluksesta. Salpavaelluksesta laatuaan ensimmäinen palautekysely lähetetään kuluvalla viikolla niihin sähköpostiosoitteisiin, jotka ilmoittautumisten yhteydessä järjestäjien tietoon tulivat.

Vaelluksen johtaja Antti Pakkanen tähdentää, että ne jotka ilmoittivat samalla kertaa useamman henkilön vaellukselle, jakaisivat kyselyn myös heille. Näin näiden ryhmien ja useamman hengen yhteisilmoittautumisten kautta saataisiin vastauspohjaa laajemmaksi maasto-oloissa toteutetusta tapahtumasta.

Kaiken kaikkiaan Pakkanen on iloinen, että vuoden 2015 vaelluksen suojelija Reserviläisliitto ”jälkihoitona”  tarjosi tapahtumalle kyselyn järjestämisen. Se antaa aivan varmasti pohjaa jo 22 kertaa järjestetyn vaelluksen edelleen kehittämiselle. Moniin asioihin järjestäjien silmät ovat sokeutuneet tai sokeutuvat.

Salpavaelluksen järjestäjät ovat yrittäneet koko ajan keksiä uutta ja parantaa järjestelyjä. Vapaaehtoistyössä aina joku asia jää vähemmälle huomiolle tai asian korjaaminen jopa unohtuu. Toisaalta oman rajoitteensa tuo raha. Osanottomaksu on haluttu pitää mahdollisimman alhaisena ja sillä tasolla, että pystytään maksamaan seuraavan vuoden tapahtuman käynnistämiskulut. Voittoa Salpavaellus ei tuota, eikä puolustusvoimien tuen saamiseksi saakaan tuottaa.

Kyselyn avulla uskotaan kuitenkin saatavan tietoon monta sellaista asiaa ja jopa niksiä, jolla Salpalinjaa voitaisin vaelluksen kautta esitellä entistä kiinnostavammin tai huollollisesti paremmin.

Kysely on lyhyt ja siihen on helppo vastata sanalla tai parilla tai vaikkapa laveamminkin, jos aihetta on. Vaikka ensi vuoden reitit ovat suuntaa-antavasti jo pantu työn alle, perusteltu palaute ehtii vaikuttamaan oikein hyvin jo vuoteen 2016.

Vastaamista Salpavaellus-tapahtuma kannustaa arpomalla vastaajien kesken kahdelle hengelle ilmaisen osallistumisen vaellukseen 2016 voittajan haluammalle reitille.

Kun kyselyn yhteenveto valmistuu, uutisoimme sen luonnollisesti vaelluksen nettisivuilla www.salpavaellus.net  ja sitä käsitellään varmasti myös tässä blogissa Salpalinjan salat!

Salpalinjan sanoma aina ajankohtainen

Salpalinja rakennettiin kiireelliseen tarpeeseen välirauhan aikana 1940 – 1941. Talvisodassa kesken jäänyt Neuvostoliiton Suomen valloitusyritys saattaisi jatkua nopeastikin. Jatkosodan aikana Salpalinjan tarve hellitti hetkeksi noustakseen kesällä 1944 entistäkin akuutimmaksi ja rakentamista jatkettiin. Osin nopeasti vanhentuneella Salpalinjalla ei kuitenkaan taisteltu; linnoitus on täyttänyt tehtävänsä parhaiten silloin kuin sitä ei ole tarvittu.

Kylmän sodan vuosina vanhentuneenakin Salpalinja jatkoi olemassa olollaan tehtäväänsä. Naapuri tiesi, että se oli edelleen Suomen pääpuoluslinja itään. Sen murskaaminen oli supervallalle tietysti aina mahdollista, mutta vastaisiko siitä saatu voitto tappioita. Ilmeisesti ei. Ei edes 1968, jolloin Tsekkoslovakian miehitys sai Neuvostoliiton joukot kolistelemaan itärajallamme ja panemaan Suomen armeijan ainakin jonkin asteiseen hälytystilaan. Liikekannallepanoon saakka ei menty.

Salpalinjasta vaiettiin Suomessa aina 1980-luvulle saakka. Tuon vuosikymmenen alkuun mennessä puolustusvoimat oli jo käytännössä luopunut Salpalinjasta itärajan puolustuksen lukkona. Virallisesti tuo päätös syntyi vasta 1990-luvun alussa, jolloin puolustusvoimatkin toi Salpa-aseman julkisuuteen.

Vuonna 1994 puolustusvoimat julkaisi ensimmäinen ja toistaiseksi viimeisen Salpalinjaa käsittelevän kirjansa, Salpa-asema – sodan monumentti, jonka virkatyönä silloin kokosivat evl Ilkka Länsivaara ja kapt Arvo Tolmunen. Onneksi kirjoja aiheesta, yksi ennen ja monia sen jälkeen, on tehty muin voimin.

Itärajan linnoituksen uusi tuleminen alkoi nimenomaan 1980-luvulla, kun ensin Virolahti 1980 ja sitten Miehikkälä 1987 aloittivat Salpalinjan esittelyn kohteissa, jotka nyt ovat arvostettuja sotahistoriallisia museoita. Joensuu tuli kuvioon vuonna 1995 museokohteena. On tuotava esiin, että Ylämaan Hostikalla lähdettiin linjan esittelyssä liikkeelle osin yksityisin voimin jo 1970-luvun alussa, mutta toiminta jäi passiiviseksi ja opastaulujen varaan. Luumäellä esittely alkoi puolustusvoimien alkusysäyksellä 1994.

Salpalinjan 1980- ja vielä 1990-luvun esittelykohteiden suurin kävijäryhmä oli sotiemme veteraanit ja ylipäätään sota-ajan aikuiset. Sen jälkeen museokohteisiin ja Salpalinjaa esitteleviin tilaisuuksiin ovat tiensä löytäneet sota-ajan lapset ja sodan jälkeen syntyneet sukupolvet. Ja heistä varsinkin ne, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat sodan eläneet joko rintamalla tai kotirintamalla.

Salpalinja sotateknisenä rakenteena ja monumenttina on edelleen huikea nähtävyys. Silti uskallan sanoa, että nykyhetkessä ja kauas tulevaisuuteen sitäkin tärkeämpi ja suurempi merkitys Salpalinjalla on aatteellisena, suomalaisen maanpuolustustahdon voimannäytteenä.Siksi sitä pitää esitellä ja pitää esillä.

Se oli koko kansan yhteinen uurastus ja panostus oman maan ja sen asukkaiden vapaan tulevaisuuden ja itsemääräämisoikeuden eteen. Silloin ei noustu barrikadeille banderollein vastustamaan sitä. Ei vaikka linnoituksen rakentamiseen käytetyllä rahalla ja työn vaatimalla voimalla olisi muuta hyvinvointia tehty huomattava määrä. Asiat pantiin tärkeysjärjestykseen.

Silloin empimättä tajuttiin, että mitä iloa on hetkellisestä hyvinvoinnista, jos kohta siitä joudutaan luopumaan kenties kokonaan tai altistutaan pitkäaikaiseen kurjuuteen. Salpalinja oli investointi tulevaisuuteen. Olisiko tuossa ajatuksessa jotain opiksi otettavaa ja muistettavaa myös tämän päivän Suomessa, tässä ja nyt? Jos on, Salpalinja on edelleen ajankohtainen!

Salpavaellus 2016 suuntaviivat selvillä

Ensi vuoden Salpavaelluksen (1.-3.7.2016) päälinjat ovat selvillä. Ne lyötiin lukkoon eilen 3.9.-15 Virolahden Ravijoella Rantaharjussa Harjun Oppimiskeskuksen isännöimässä yhteistyöillassa. Paikalla oli paitsi vaelluksen johto-organisaatio, myös valtaosa tapahtuman vaellus- ja RUK –oppaista, yhteensä 25 henkeä.

Vaellusjohtaja Antti Pakkanen kertoi, että viime kesän vaelluksen suojelija Reserviläisliitto toimeenpanee kuluvan syyskuun aikana yhteistyössä Salpavaelluksen kanssa palautekyselyn viime vaelluksen osanottajille sikäli, kun heidän sähköpostiosoitteensa ovat tiedossa. Palaute ehtii oikein hyvin vaikuttaa vielä ensi kesän reittien yksityiskohtaiseen suunnitteluun ja tapahtuman kulkuun.

23. Salpavaelluksen suojelijana on Suomen Rauhanturvaajaliitto. Suojelijan roolihan on ollut tukea vaelluksen tiedotusta ja markkinointia omilla kanavillaan ja antaa vaelluslogoon oma värinsä ja tunnuksensa. Suojelijan edustaja on perinteisesti ottanut vaeltajat vastaan tapahtuman päättävässä maanpuolustusjuhlassa ja pitänyt puheen. Näin suojelijan osuus teemoittuu varmaan nytkin tapahtuman sateenvarjona.

Suomen Rauhanturvaajaliitto on suomalaisten rauhanturvaajien veteraani- ja maanpuolustusjärjestö. Siihen kuuluu 31 lähinnä maakunnallista ja alueellista jäsenyhdistystä. Niissä on noin 6 500 henkilöjäsentä. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähdöstä maailmalle, silloin Suezille.

Edellä kerrottuun juhlavuoteen liittyen Salpavaelluksen pitkäaikainen yhteistyökumppani Kymenlaakson Rauhanturvaajat ry järjestää Salpavaelluksen lipun alla ja osana vaelluskokonaisuutta yhtenä ”reittinä” kaikille rauhanturvaajille suunnatun ”Checkpoint Salpa” –tapahtuman. Se keskittyy Virolahden Ravijoella Harjun Oppimiskeskuksen tiloihin ja idylliseen kartanomaisemaan. Tapahtuma on kaksipäiväinen. Majoitus järjestyy kesällä tyhjillään olevissa oppilasasuntoloissa.

Toiminnallinen ja monipuolinen rauhanturvapainotteinen ohjelma sisältää tietysti myös mahdollisuuden (velvollisuuden) tutustua Salpalinjaan muutaman kilometrin kierroksella. Rauhanturvaajat siirtyvät sitten sunnuntaina vaelluksen päättävään maanpuolustusjuhlaan Miehikkälän Salpalinja-museolle ja osallistuvat siellä kunniakäyntiin Rauhan rakentajat –muistomerkille.

Ja sitten vihdoin niihin varsinaisiin vaellusreitteihin.

Ensi kesän niin sanottu pitkä reitti (kahden yön yli) toteutetaan pääosin Luumäen, Lemin ja Lappeenrannan alueella. Reitin runkona on viime kesän Kivijärven kierros syvennettynä ja uusia näkökulmia esiin tuoden. Mielenkiintoisten kohteiden saaminen vaeltajien ulottuville vaatii siirtymäkuljetuksia, mutta reitin järjestäjät lupaavat kohteilla myös sopivasti patikkaliikuntaa.

Virolahden suunnalla palataan monien vuosien jälkeen vaelluksen alkujuurille. Reitti lähtee Pihlajan peltoaukeilta ja myötäilee Salpalinjaa aina Miehikkälän Salpalinja-museolle saakka. Yöpymistukikohta on Pyyhinlammella. Erityistä uutta on E 18 moottoritietyömaan myötä ”ihmisten ilmoille” nouseva Saarasjärven eteläpuolinen hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen korsukeskittymä.

Kolmas, patikointiosuudeltaan helpoin ja ajallisestikin lyhin reitti kieputtelee Salpalinja-museon kahtapuolen Kylmälän ja Härkämäen korsu- ja luolakohteilla. Reitti sopii hyvin myös maastossa liikkumaan pystyville lapsille. Ainakin alustavasti pohdittiin, että ”perhereitti” voisi alkaa vasta tapahtumaviikonlopun lauantaina puolilta päivin. Tällöin pitemmästäkään matkasta ei tarvitse lähteä Miehikkälään anivarhain. Yöpymistukikohtana on Säästöpirtti-rantasauna Salpalinja-museon läheisyydessä.

Keskustelua käytiin vaelluksen päättävän maanpuolustusjuhlan pitopaikasta, joka alusta saakka on ollut Miehikkälässä sen keskeisen sijaintinsa takia. Vaelluksen uusi tuleminen, kävijämäärien selkeä kasvu on nostanut ajatuksen komean mp-juhlan kierrättämisestä vuoroin myös muissa vaellusalueen kunnissa. Ensimmäisinä esiin nousivat Virolahden Harju ja Luumäen Kotkaniemi. Molempiin löytyvät vahvat historialliset perusteet.

Vielä ainakin siis 2016 vaelluksen päätöstilaisuus pidetään yhteistyössä Salpalinja-museon kanssa Miehikkälässä. Juhlan kierrätyksen etuja ja haittoja päätettiin vielä haudutella ja miettiä asiaa vuoden kahden päästä uudelleen.

Näin siis tässä vaiheessa Salpavaelluksen suurten linjojen osalta. Kun reittien suunnitelmat tarkentuvat kuluvan syksyn aikana, palataan asiaan.