Kulttuuria vain raavaille miehille ?

Tekstin kirjoittaja Elina Lyijynen on kulttuurituottannon opiskelija, joka ihmettelee miksi sanat kulttuuri ja sotahistoria eivät sovi samaan lauseeseen. Onko syynä se, että sotahistoria on pääsääntöisesti miesten harrastus ja vahvasti sidoksissa maanpuolustukselliseen toimintaan? Eikö vakiokävijöiden ikääntyessä olisi syytä saada sotahistorian luennoille ja tapahtumiin uusia kävijäryhmiä?  Markkinoidaan jatkossa tapahtumia myös kulttuuritapahtumina, joita ne oikeasti ovat.  Esimerkkitapahtuman esittely alla uudesta näkökulmasta. Tervetuloa kukkahattutädit!

Kuvitellaan raavas suomalainen mies, olkoon hänen nimensä vaikka Juhani. Pituutta lähes 190 cm, painoa reipas 110 kiloa ja ikää kohta viisikymmentä. Isoluinen roteva tyyppi, jonka keskivartalon kohdalle on kehittynyt kumpu. Ei niin iso ettei varpaitaan näkisi, vaan osoitus kirjoituspyödän takana työskentelystä ja hyvästä ruokahalusta. Juhani on tyypillinen aikakautensa tuote, mies, joka ei tunteistaan puhu. Mutta pussaa, jos sopiva nainen osuu kohdalle. Luonto on hänelle läheinen ympärivuoden, ruokapöytään hakee lisuketta metsästäen ja kalastaen. Kulttuurin harrastaminen on Juhanille jäänyt vähän vieraammaksi. Teatterissa on tullut käytyä viimeksi kymmenen vuotta sitten ex-vaimon pakottamana.

Kesäkuun lopulla Juhani ottaa osaa kolmipäiväiseen kulttuuritapahtumaan, vaikka hän ei sitä vielä tiedä. ”Höh”, sanoisi hän sille, joka tuollaista väittäisi. Raavasta miestä ei saisi mihinkään kukkahattutätien juttuun osallistumaan vaikka maksettaisiin. Tai jos tarpeeksi paljon luvataan, voisihan sitä tietysti harkita. Nyt Juhani erehtyy, hän on jo maksanut ilmoittautumismaksun ja aivan oma-aloitteisesti.  Hän ei kuitenkaan tiedä tapahtuman olevan kultturitapahtuma, koska järjestäjä ei ole sitä tapahtumaa markkinoidessaan kertonut. Miksi näin?

Tutustutaanpa kesäkuun viimeisenä viikonloppuma olevaan tapahtumaan tarkemmin. Tapahtumalla pitää olla kuvaava ja kiinnostava nimi, miten olisi ”Salaisen mansikkapaikan metsästys”, ”Kohtalokkaat hetket”, ”Kesäillan kimallus” tai ”Maistuvaa maastossa”.  Kyseessä taitaa olla puutarhatapahtuma vai oliskohan se kesäteatteriesitys tai hieno illallinen kristallilaseineen, ehkäpä retkiruokakurssi. Ei aivan, mutta luontoon ja Suomen kesään siinä voi tutustua, tehdä aikamatkan 1940-luvun kohtalokkaisiin hetkiin, tutustua suomalaisen jalokiven löytymiseen sekä syödä mahansa täyteen maittavaa lähiruokaa.

Lisäksi tapahtumasta löytyy seuraavia elementtejä: kulttuuriperintöön tutustumista, isovanhempien työhön perehtymistä, luonnossa liikkumista ilman pelkoa eksymisestä, soitannollista ohjelmaa, yhteisöllisyyttä, yhdessä kokemista ja oppimista sekä hyvää seuraa. Bonuksena on salskeita vihreäpukuisia miehiä oppaina, kantoapua tarvittaessa ja lisäksi lämmitettävä teltta nukkumista varten. Vaihtoehtoisesti voi osallistua yhden, kahden tai kolmen päivän mittaiseen tapahtumaan. Luulisi tämän helpotetun luontoretken kukkahattutätejä kiinnostavan, jos heille vain tapahtumaa markkinoitaisiin.

Tuollaiseen tapahtumaan ei ehkä Juhania saisi vapaaehtoisesti osallistumaan. Mutta jos tapahtumaa markkinoitaisiin kahdelle eri kohderyhmälle eli raavaille miehille ja historiasta kiinnostuneille tädeille, niin mitä tapahtuisi. Löytäisikö Juhani lopulta oman Venlansa, jonka kanssa jakaa hetket maastossa ja kotona. Mikä olisi sen ihanampaa kuin bongailla korsuja ja metsämansikkapaikkoja yhdessä metsän siimeksessä tai keskustella läheisten hetkien jälkeen Suomen kohtalon ajoista. Tuskin Juhanilla tätä vastaan mitään olisi. Syntyisikö tapahtuman sivutuotteeksi jopa uusi maajussille morsian tai napakymppi? Voisiko joku muu syy aiheuttaa ihon kananlihalle menemisen kuin luolien ja korsujen koleus kauniina kesäpäivänä.

Kysytäänpä asiaa eräältä tapahtuman pitkäaikaiselta järjestäjältä Terho Ahoselta: ”Voitaisiinko tapahtuman markkinointia suunnata myös uusille kohderyhmille perinteisestä kohderyhmäajattelusta poiketen?”

Terho Ahonen vastaa:

”Kyllä voitaisiin, ehdottomasti! Minkähänlaisen suosion Salpavaellus saisikaan, kun jo perinteisellä kohderyhmäajattelulla tapahtuma on saanut joka vuosi osallistujikseen huomattavan suuren joukon hehkeitä ja ennakkoluulottomia naisia? Maanpuolustus ja maanpuolustushistoria on ollut ja on  koko kansan, naisten ja miesten, asia!”

--------------

Tutustu Salpavaellus-tapahtumaan  osoitteessa: www.salpavaellus.net ja ota osaa! Jo 22. kerta.

Ps. Selitykset tapahtuma nimille:

”Salaisen mansikkapaikan metsästys” -  Maahan kaivettujen korsujen päältä löytyy parhaimmat metsämansikkapaikat.

”Kohtalokkaat hetket” - Puolustuslinjan eli Salpalinjan rakentaminen tehtii välirauhan aikana ja varauduttiin uuden sodan alkamiseen.

”Kesäillan kimallus” - Kotimainen jalokivi eli spektroliitti löydettiin estekivien louhinnan yhteydessä Ylämaalta.

”Maistuvaa maastossa” - Paikalliset Martat ja muut lähiruoan valmistajat vastaavat muonituksessa eri kohteissa.

Ilmoittaudu Salpavaellukselle

Nyt vihdoin on pieni energinen hetki ja käytän sen tämän blogin yhden tarkoitusperän, Salpavaelluksen markkinoimiseksi.

22. Salpavaellus on kohta käsillä. Ilmoittautuminen alkaa vähitellen kiihtyä. Perinteiseen tapaan vaellukselle osallistumispäätöksiä konkretisoidaan ilmoittautumalla tuossa touko-kesäkuun vaihteen kahtapuolen. Tähän mennessä meillä on jo muutama kymmenen ilmoittautujaa, joka on ajankohtaan nähden enemmän kuin ”terhonmuistiin”.

Varsinkin suojelija Reserviläisliitto on ollut aktiivinen vaelluksen tiedottamisessa. Näkyvyyttä on ollut sekä liiton oman jäsenkunnan suuntaan että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hyvin. Ja tapahtuman omakin tiedostustoiminta aina silloin tällöin saa sanaansa näkyville. Tässä yksi esimerkki: http://reservinsanomat.fi/?page_id=1968

Salpavaelluksen reittivalikoima, niin kuin tuosta linkin jutusta käy ilmi, on hyvä, ehkä ennakkoon lupaavin kuin koskaan ennen.  Uutta tarjontaa on aivan varmasti myös "muka" kaiken kokeneille ja nähneille salpavaeltajille; Rantatien linjat – vai Kivijärven kierros –reitit, siinäpä valinnan vaikeutta!

Ja aivan oma lukunsa on ”Tulikaste” Salpalinjaan -reitti. Se on tarkoitettu ensikertalaisille, sellaisille jotka joko eivät ole koskaan käyneet Salpalinjassa tai siitä mitään kuulleet tai sitten niille, joilla aiheen kokonaiskuva yksityiskohdista puhumattakaan on vielä puutteellinen.

Reitti ensikertalaisille avaa Salpalinjaa varsin helpossa maastossa, mutta erittäin monipuolisesti ja vahvasti linnoitetulla Miehikkälän Salpalinja-museon ja kirkonkylän alueella. Reitin tarkoituksena ei ole tyhjentää pajatsoa kerralla, vaan antaa sellainen tietoisku, että sille osallistujat ovat koukussa ja tulevat täydentämään tietojaan seuraavilla vaelluksilla tai tutustumalla museokohteisiin tai liikkumalla itse Salpalinjassa. Salpalinjasta kaiken kertominen yhdellä vaelluksella on sitä paitsi sula mahdottomuuskin.

Vaellustapahtumaan kannattaa osallistua jo myös tapahtuman päättävän maanpuolustusjuhlan vuoksi. Tasan tunnin ohjelma koko homman päätteeksi kohottaa mielialat ja virittää väsyneenkin kehon isänmaalliseen, sotiemme veteraaneja ja ylipäätään kaikkia viime sotien aikana maapuolustuksen hyväksi työtä tehneiden kunnioittamiseen.

Tervetuloa Salpavaellukselle, valitse reitti ja ilmoittaudu: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/

ohje ilmoittautumiseen löytyy myös ko sivuilta: http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/ilmoittautuminen/