Lähes koko Kymenlaakso kuuluu Viipurin rapakivialueeseen. Nimensä mukaisesti rapakivigraniitti rapautuu, murenee helposti muun muassa säävaihteluiden vuoksi, sopivissa oloissa jopa aivan rapasoraksi saakka.
Paljaan, säänarmoilla olleen rapakiven pinta on hyvin karkea sikäli, kun vesi ja tuuli on huuhtonut irronneen aineksen pois. Onpa joskus rapakiveä väitetty käytetyn apuna jopa nuorisonohjaajana työntekoon: jos ei nuorisolle ole työnteko oikein maistunut, niin tunti pari paljaalla pyllyllä istumista rapakivellä on kummasti työhaluja parantanut!
Panssariesteen rakentaminen Salpalinjan eteläpäässä rapakivigraniitista, käytännössä paikalta ainoana saatavissa olevasta kivilajista, askarrutti myös linnoitustyömaan johtoa. Onko rapakivi riittävän lujaa tarkoitukseen, jossa sen tulee kestää suora-ammuntatulta ja myös panssarivaunujen telojen ja vaunun massan mekaanista vaikutusta?
Edellisen johdosta jo linnoituksen rakentamisen alkuvaiheessa, syyskuussa 1940, Miehikkälässä kokeiltiin sotasaalisvaunulla rapakiviesteen kestävyyttä. Kokeessa todettiin, että rakennettu este vastasi tarkoitustaan myös panssarintykin tulen keston osalta. Kiviestekokeiluja oli jatkosodan aikana muun muassa Luumäen Taavetissa vuonna 1943, jossa itse ylipäällikkö Mannerheim oli paikalla seuraamassa kokeen tuloksia.
Panssariesteethän louhittiin ”terveestä” peruskalliosta, jossa rapautumista ei ole tapahtunut. Ja nyt noin 70 vuoden jälkeen on havaittavissa, että vieläkään rapautumisen merkkejä louhituissa rapakivissä en ainakaan minä huomiota herättävästi ole panssariesteessä nähnyt.
Kuten sanottu tämä rapakiviasia tuli esille lähinnä Virolahden ja Luumäen välillä. Jo Lappeenrannan länsipuolen estekivissä raaka-aineena on enimmäkseen muuta kuin rapakivigraniittia.
Kiven laatu tuli jo ongelmaksi asti esiin Lapissa, liuskeisten kallioiden ei katsottu soveltuvan estekivien louhintaan. Kiviesteitä tehtiin siellä Reino Arimon mukaan pääasiassa maakivistä. Ja olosuhteiden takia kiviesteen katsottiin tulevan Lapissa selvästi kalliimmaksi kuin Etelä-Suomessa.
Tammikuussa 1941 linnoitustoimiston rakennusosasto esittikin suunnitteluosastolle, että voitaisiinko Lapissa kivieste korvata rinneleikkauksilla tai kaivantoesteillä. Kaivantojen tekeminen olisi tullut mahdolliseksi vasta kesällä ja silloinhan tilanne jatkosodan sytyttyä oli jo toinen ja nekin jäivät tekemättä.
Ehdoin tahdoin ei linnoitustoimisto vaatinut kiviesteen tekemistä nelirivisenä. Työtä helpotti, jos kivieste voitiin tehdä kaksi tai kolmirivisenä. Ja mikäli estekivimateriaalia ei ollut kohtuuetäisyydeltä saatavissa, korvaattiin se kaivantoesteellä tai rinneleikkauksilla. Yksi suositeltava tapa oli käyttää hyödyksi luonnonesteitä, louhikkoja ja jyrkkiä rinteitä tehostamalla niiden estearvoa kulloinkin järkevällä tavalla. Tärkeää oli saada ne puolustuksen tulen alle.
Oma lukunsa kiviesteestä on Kerimäen Raikuussa maakivestä ja louheesta ilman sideaineksia tehty muurimainen vallieste. Sitä tehtiin yhteensä noin 1,5 km. Työtä on siinäkin riittänyt, kun muuri on 2-4 metriä korkea ja leveyttä on saman verran!
Hyvää pääsiäistä!
Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.
2 kommenttia:
Kaivantoja vältettiin Salpalinjan rakentamisen alussa siitä syystä että Talvisodassa Kannaksella neuvostoliittolaiset olivat käyttäneet niitä suoja-asemanaan. Sen aikaiset kaivannot(myös kiviesteet) olivat osin liian kaukana eikä niitä pystytty omalla tulella valvomaan. Uudempi ns. pikakaivantoeste jota Salpalinjalle tehtiin 1944, taas perustui saksalaisten sotakokemuksiin ja oppeihin.
Kivieste kokeissa Miehikkälässä 1940 käytettiin T-28 sotasaalisvaunua, vaunun 76.2mm tykillä ammuttiin kenttätykki 02 sirpalekranaatteja 50 metristä. Ymmärtääkseni lopputulos ei ollut kovinkaan vakuuttava mutta parempi kuin betonisten lohikäärmeen hampaiden. Aluksihan etummaisia kiviä käännettiin mutta myöhemmät kokeet T-34 sotasaalisvaunulla johtivat aivan erilaiseen kivien asentoonkin. Silloin 1940 Neuvostoliiton panssarivoimien pääasiallisin vaunutyyppi oli T-26 ja BT vaunut. T-28 oli Talvisodassakin harvinaisuus eikä 1940 oikein osattu varautua T-34 vaunuun tai Neuvostoliiton uusiin raskaisiin vaunuihin. Vaikka olihan Talvisodassa nähty KV-2 joka oli tehty vartavasten Mannerheimlinjan korsujen tuhoamiseen. Ei osattu varautua pahimpaan, eipä noihin osannut varautua Saksakaan 1941 hyökätessään Nauvostoliittoon.
Toivottavasti Nauvossa ei pahastuta, Nauvostoliitto on pelkkä kirjoitusvirhe. Sanaa Neuvostoliitto yritin näppäimillä saada muodostettua.
Lähetä kommentti