Sananvapaus ja Salpalinja

Etelä-Kymenlaaksossa ilmestyvä 7-päiväinen Kymen Sanomat peräsi viikko sitten lukijoiltaan mielipiteitä sananvapaudesta. Hyvin tietoisena siitä, että minun tuottama isänmaallinen paatos tuskin menisi kotkalaiseen sanomalehteen läpi, ajattelin koittaa kepillä jäätä. Kirjoitin ja lähetin.

Ja kas kummaa, kun tänään lehden avasin, niin siellähän se juttu oli. Sananvapaus toimii sittenkin. Siitä kiitos. Koska lehden levikki on rajallinen, tohdin liittää kirjoitukseni tähän blogiin. Se on toivottavasti kunniaksi niin Kymen Sanomille kuin Salpalinjan salat –blogillekin.

Sananvapaus on
kaiken hyvän alku

Tämän jutun tätä edeltävät ensimmäiset tuhat merkkiä on kirjoitettu kuvitteellisessa Suomen neuvostotasavallassa. Niin kuin näette, niitä ei ole julkaistu. Ei vaikka kuinka yritin jutussa vedota, että länsimaissa, ja myös Suomessa ennen talvisotaa, sananvapaus kuuluu jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin!

Ei auttanut, sensuuri iski. Rakentava ja kielellisesti lähes virheetön kritiikkini totalitaarista yhteiskuntaa vastaan poistettiin. Jouduin mustalle listalle. Kaikkea sanomisiani seurataan hyvin tarkasti. Olen merkitty mies vailla vaikutusvaltaa. Yksikin poikkisana lisää ja minut vietäisiin kaiken parantavaan kasvatuslaitokseen – Siperiaan.

Mutta talvisodassa kävi toisin. Suomea ei miehitetty kahdessa viikossa, eikä muutettu maamme yhteiskuntajärjestelmää. Kiitos sotiemme veteraanien. Myös sananvapaus säilyi. Siksi tämä teksti näkyy ja on luettavissa.

Välirauhan aikana, nurinkurista kyllä, sananvapaudeltakin salassa rakennettiin Suomen itärajalle Salpalinja, muuriksi totalitarismille. Sitä ei suoranaisesti tarvittu jatkosodassa. Veteraanimme taistelivat Suomen säilymään itsenäisenä. Salpalinja jäi maanpuolustustahtomme muistomerkiksi ja sananvapautemme symboliksi. Se teki välillisesti tehtävänsä olemassaolollaan. Nyt saa kirjoittaa Salpalinjastakin.

Sananvapaus on lupa kirjoittaa ja puhua asioista, hyvistä ja huonoista, onnistumisista ja epäkohdista, kiittää ja moittia. Sananvapaus on myös vastuuta. Sanoilla on merkityksensä. Niillä ei saa loukata. Tiedonvälityksessä sanaan on voitava luottaa.

Yhteiskunnan kaiken kehittymisen perusedellytys on vapaus sanoa. Kuinka kävikään sille itäiselle maailmankatsomukselle, jonka sotiemme veteraanit torjuivat?

Sananvapauden ainoa ankea puoli on se, että siihen kuuluu velvoite sietää omista ajatuksista poikkeavia mielipiteitä. Mutta ei hätää. Se pakottaa jalostamaan omat mielipiteet niin pitäviksi, että niitä ei mikään vapaa sana kyseenalaista. Se on sitä kehitystä.

Terho Ahonen
Miehikkälä