Helsingin Sanomien 29.9.2023 yhdessä päivän kärkijutuista tuodaan esiin puolustusvoimien valmius nopeuttaa itärajan linnoittamista etukäteen maanomistajien kanssa tehdyin sopimuksin. Niiden mukaan jopa vuorokauden varoitusajalla kaivinkoneet ja moottorisahat voisivat tarvittaessa aloittaa laulunsa.
Juttu on mitä ilmeisimmin rauhoittamassa lähinnä oman maan länsireunan
asukkaita; Suomen itärajan puolustusta ei ole jätetty pelkästään mustikkamättäisiin
hillasoiden reunoille perustuvien tuliasemien varaan. Uutinen olisi, jos
puolustusvoimat ei valmistautuisi lakisääteiseen maanpuolustustehtävään. Ehkä jutun
signaalilla rauhoitetaan myös Ruotsin kansalaisia heidän painiessaan omien
sisäisten turvallisuusongelmien parissa odotellessaan Nato-jäsenyytensä
hyväksyntään Turkilta ja Unkarilta.
Suomen itärajan puolustamisessa on vahva, todella vahva
perinne, joka toimii tarvittaessa paikoin vieläkin. Se on Salpalinja, joka Hesarin
jutun ensimmäisessä kuvatekstissä lyhyesti mainitaankin. Itse asiassa jutussa
käsiteltyä asiaa voisi luonnehtia nykykielellä Salpalinjan päivittämiseksi.
Tiedän, että Salpalinjan rakenteiden suoja- ja estearvoa
vieläkin vähätellään. No, me täällä itärajalla tunnemme tilanteen.
Siitä epäilijät eivät pääse yli eikä ympäri, että Salpalinja
on sotilasmaantieteellisesti sijoitettu edelleen parhaaseen mahdolliseen paikkaan
tyssäämään vihollisen tuli ja liike. Ukrainan sota on ukrainalaisten
takaisinvaltaajien kokemusten myötä osoittanut linnoittamisen ja siihen
yhdistetyn miina-aseen käytön voiman! Eteneminen yli syvyyteen perustettujen
kaivantojen ja niihin yhdistettyjen tuliasemien ja miinakenttien läpi on
tuskallisen hidasta. Onneksi sitä sentään tapahtuu.
En voi muuta kuin kehua Suomen sotilasjohdon viime sotien ja kylmän
sodan aikaista kaukonäköisyyttä rakentaa itärajallemme vahva kestolinnoitus
ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi. Se on pitänyt aina uuden ennaltaehkäisevän lisäpelotteen,
puolustusliitto Naton tuloon saakka. Puuseipäiden varaan 1940-luvulla rakennettu
piikkilanka-aita ei olisi tuota tehtävää tehnyt edes symbolisesti.
Täytyy myös hattua nostaa kustannusyhtiö Readme.fi:lle
kauaskantoisuudesta vain vuotta ennen 24.2.2022 alkanutta Venäjän massiivista
hyökkäystä Ukrainaan tehdä päätös julkaista Salpalinjasta perusteellinen ja kansantajuinen
kirja. Ehkä onnekas sattuma on myös se, että kirjassa ei julkaista karttoja tekemään
Salpalinja-tiedustelua turhan helpoksi pahat mielessä siihen tutustuville.
Siispä, jos haluat tietää, kuinka Suomi ratkaisi viime
sotien aikana itärajan turvallisuutensa, osta Salpalinja Suomen suoja -kirja kirjoja
myyvistä kaupoista tai lainaa kirjastosta. Salpalinja Suomen suoja -kirja on
täysin ajankohtainen edelleen nyt ja kauas tulevaisuuteen.
Aika ei saa Salpalinjan historiaa happanemaan. Salpalinjalla
on monta ominaisuutta, jotka kestävät aikaa. Betonirakenteiden, estekivien,
louhittujen kaivantojen ja sijainnin ohella niitä on ennen kaikkea se
peräänantamaton maanpuolustustahto, jolla suomalainen veteraanisukupolvi sen
yli 80 vuotta sitten sai aikaan. Sillä syntyi Salpalinja itärajalle ja Harparskog-linja
Hankoniemelle.
Korostan vielä, Salpalinjalla on siis myös yhä tärkeä henkinen
tehtävä viestittää tuo maanpuolustustahto nykyiselle Suomen kenttäarmeijalle.
Suomessa on hieno tilanne, että jokaisella Suomen kenttäarmeijan miehellä ja
naisella, niin aktiivipalveluksessa kuin reservissä, on tässä maassa
puolustettavaa. Se on yksi maanpuolustustahdon perusta. Toinen on sotiemme
veteraanien perinnön velvoittavuus. Näillä eväillä pärjäämme.
Linkki Hesarin juttuun: Helsingin Sanomat verkossa 29.9.2023
TERHO AHONEN
