Vihdoin on saatavissa tutkittua ja varsin tarkkaa tietoa,
mitä Kuusamossa tapahtui 55 päivän aikana syys-marraskuussa 1944!
Eläkkeellä oleva turvallisuusalan asiantuntija Tuomo Kallioniemi on viimeisen parin vuoden
ajan selvitellyt myös Salpalinjaa tuottaessaan sisältöä Lapin sota 1944 – 1945
-sivustolleen: https://lapinsota-1944.weebly.com/
Sain eilen häneltä myös linkin edellä mainitun sivuston Kuusamo Salpalinja -osaan. Ja se
sykähdytti tarkoilla tiedoillaan. Kallioniemi viestitti minulle työnsä taustasta
muun muassa seuraavaa:
”Tämä Lahtelan
kantalinnoitus on kiinnostanut minuakin, koska olen lähtöisin Kuusamosta ja
tunnen kyseiset maisemat hyvin. Olen noin vuoden ajan tutkinut Venäjän Karjalan
rintaman sotapäiväkirjoja ja karttoja, jotka koskevat venäjän miehitysaikaa
Kuusamossa, Suomussalmella ja Sallassa. Erityisen mielenkiintoiseksi tarina
meni kun sain käsiini Puna-armeijan sotapäiväkirjat ajalta, jolloin
Puna-armeija ajoi takaa Saksan SS-Nord divisioonan joukkoja Kiestingistä
Kuusamoon ja miehitti Kuusamon alueet.
Salpalinjaa koskevissa
julkaisuissa on lähes poikkeuksetta mainittu, että Salpalinjalla ei koskaan
taisteltu. Mihin faktoihin tämä väite perustuu? Käännätettyäni satoja
sivuja venäläisiä sotapäiväkirjojen sivuja, alkoi paljastumaan, että Lahtelan
Salpalinjalla Saksan armeijan jälkijoukot kävivät viivytystaistelua 22.9. –
27.9.1944 Venäjän Karjalan rintaman 26. Armeijan 205. JV-divisioonan joukkoja
vastaan, ja siten viivyttivät muutaman päivän ajan heidän etenemistään Kuusamon
kirkonkylään. Sotapäiväkirjojen mukaan venäläiset yrittivät tuhota Lahtelan
linnoituksen rakenteita jopa suorasuuntaustykeillä, mikä vaikuttaa melko
uhkarohkealta operaatiolta. Voidaanko saksalaisten ja venäläisten joukkojen
yhteenottoa Lahtelan puolustuslinjalla kutsua taisteluksi?”
Kallioniemi pohtii tietysti myös sitä, voiko venäläisiin
sotapäiväkirjoihin luottaa. Sen hän jättää lukijan pääteltäväksi.
Ainakin minun silmään neuvostojoukkojen Kuusamon miehitysaikana
tekemät päiväkirjamerkinnät Salpalinjan rakenteesta ovat virheineen päivineen
hämmästyttävän ”sinne päin”. Yhtenä virhe-esimerkkinä Salpalinjan korsujen
valussa käytetyn teräksen läpimitaksi mainitaan 30 millimetriä, kun en tiedä 18
mm paksumpaa käytetyn.
Tuhottujen korsujen betoniseinien vahvuudet, ihme kyllä, sotapäiväkirjojen
kirjoittajat ovat värittäneet mieluummin alakanttiin. Mutta esimerkiksi tuhottujen
teräsbetonikorsujen määrä 32 kappaletta on ihan oikein.
En käy tässä toistamaan, mitä alla olevasta linkistä on
jokaisen luettavissa. Itse nostan 69-vuotiaan Kallioniemen tutkimustyön
erittäin arvokkaaksi asiasta, josta Suomen virallinen historia on visusti
vaiennut. Paikkakuntalaiset Kuusamossa ovat Neuvostoliiton miehityksen tietysti
tienneet. Mutta me Salpalinja-harrastajat olemme saaneet aiheesta tietoa vasta,
kun Salpalinjan perinneyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja,
kenraaliluutnantti Heikki Koskelo alkoi asiaa selvittää ja julkaisi
kirjoituksia 2000-luvun alussa.
Tässä mielessä Tuomo Kallioniemen tutkimustyö tuo aivan
uuden ulottuvuuden Kuusamon syksyyn 1944. Vielä kun löytyisi syy, miksi
Neuvostoliitto perusteellisesti tuhosi juuri Kuusamon korsut 700 -900 kilon
räjähdyspanoksilla ja vei kaikki (tai ainakin melkein kaikki) tähystyskuvut
mennessään, niin se olisi huikea kruunu kyseiselle tutkimukselle! Heikki Koskelo
on nimittäin arvellut, että korsujen räjäytys on ollut testausta koko
Salpalinjan tuhoamiseen!
Erinomaista työtä Tuomo Kallioniemeltä! Kannattaa perehtyä:
