Salpavaellus jatkaa MPK-yhteistyötä

Julkaisen tämän Salpavaelluksen kotisivuilla 26.7.2018 julkaistun uutisen sellaisenaan myös tässä blogissa. Tämä blogi on perustettu auttamaan Salpavaelluksen tiedottamista ja kiinnostuksen herättämistä Salpalinjaa varten maaliskuussa 2010! (TA)

Salpavaellus 2019 järjestetään kuluvan vuoden tapahtuman pohjalta yhteistyössä MPK:n kanssa kuitenkin tiettyjä yksityiskohtia täsmentäen ja särmiä hioen! Tästä päätti tapahtuman 25 vuotta sitten perustaneiden  Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerikerhon, Luumäen Reserviupseerikerhon, Kaakonkulman Raserviläisten ja Luumäen Reserviläisten yhteiskokous Miehikkälän Salpalinja-museolla 26.7.2018.

Kokouksen kutsui koolle Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Heikki Rongas. Paikalla olleet (lueteltu kuvatekstissä) yhdistysten edustajat kävivät vilkkaan keskustelun 2018 MPK-yhteistyöstä säröineen ja helmineen.

Lopputulema oli yksimielinen: Vaelluksen johtaja Antti Pakkanen sai valtuudet käynnistää neuvottelut MPK:n Kaakkois-Suomen piirin kanssa vuoden 2019 Salpavaelluksen järjestämisestä. Yhtenä pohjapilarina päätökselle oli luonnollisesti  2018 vaelluksen erinomainen asiakaspalaute. Mukaan järjestelyihin otetaan tietysti myös erinomaista työtä tehnyt Salpalinjan Oppaat ry, joka oli kuluvana vuonna ensimmäistä kertaa nimettynä yhtenä järjestäjänä Salpavaelluksella.

Jokainen alusta asti Salpavaellusta tekemässä ollut edellä mainituista taustakerhoista vakuutti puheenjohtajiensa suulla sitoutuvansa Salpavaellusten järjestämiseen edelleen vähintään tähänastisella voimalla ja laajuudessa!
.............
Tämä uutinen on Salpavaelluksen tiedottajana 14 vuotena toimineen allekirjoittaneen viimeinen Salpavaellus-tapahtuman tiedotustehtävä. Aika aikaa kutakin. Kiitän kaikkia mukana olleita ja minua auttaneita yhteistyöstä näiden 25 vuoden aikana! Salpavaellus on ollut minulle sydämenasia sen ensimmäisestä kerrasta lähtien! Siksi olen käytettävissä, jos tolpillani olen, ehkä jossakin helpossa paikassa kohdeoppaana, jos siihen on tarvetta ja minulla kenttäkelpoisuutta tulevina vuosina! Kiitos!

Klikkaa kuvaa isommaksi!

TERHO AHONEN

Salpavaelluksen kerhojen edustajina ja toimijoina olivat neuvottelussa vaelluksen johtaja Antti Pakkanen (vas), Matti Kuukka Luum ResUps, Hannu Ilves, Kari Tahvanainen Luum ResUps, Eero Kaasalainen Lennuksen avotraktoriklubi, Jukka Sillanpää Luum Res, Heikki Rongas VM ResUps, Erkki Rikkola VM ResUps Mikko Suoknuuti VM ResUps, Antero Sarvilahti Luum Res, Jukka Lappi, vaell varajoht, Jorma Kajanus Kaakonkulman Res, Ari Vainio Kaakonkulman Res, Pekka Rintelä Kaakonkulman Res.

Salpa-aseman joukot Ravijoella

Edelliseen blogiini tarttui sotahistoriaharrastaja ja Salpalinja-opas Osmo Kimmo. Tässä hänen perusteellinen arkistotietoihin perustuva kuvaus, kuinka taisteluun Salpalinjassa oli varauduttu välirauhan aikana ja mitä käskettiin YH-vaiheessa ja kuinka sitten asiat menivät. Tässä on hyödyllistä tietoa myös Salpalinja-oppaille.

Osmo kirjoitukseen perustuen on luultavaa, että Salpalinjan kestolaitteiden runsas mitoitus on suunniteltu palvelemaan nimenomaan ratkaisutaistelua Salpa-asemassa. Siis tilannetta, kun kaikki joukot edestä olisivat vetäytyneet Salpalinjaan. Ja siten tuolla minun hahmottamallani kolmen kilometrin rintamamatkalla olisi kestolaitesuojan saanut suuruusluokaltaan pataljoonan verran sotilaita, jos niitä olisi ollut sinne puolustukseen laittaa! (TA)

Salpa-aseman joukot Ravijoella

Terho Ahonen arvioi blogissaan 15.7.2018, paljonko joukkoja olisi ollut Ravijoella puolustamassa Salpa-asemaa. Tarkastelun kohteena oli yhteensä kolmen kilometrin kaista kahta puolen rantamaantietä. Tarkastelu perustui kaistalle rakennettujen kestolaitteiden suojatilojen kapasiteetin laskentaan ja päätyi noin jalkaväkipataljoonan suuruiseen joukkoon. Tarkastelen seuraavassa samaa kysymystä jatkosodan YH:n aikaisen 4.Pr:n käskyjen pohjalta.

4. Prikaatin joukot 12.6.1941 (prikaatin käsky KA: T-4201/5) olivat: Kolme jalkaväkipataljoonaa (I P, II P ja Tavastilassa 10. - 11.6.41 perustettu III P) sekä entisestä III/4.Pr:sta muodostettu  Vahv.K Y (vahvennettu komppania Y), PPK/4.Pr. (Prikaatin polkupyöräkomppania), 4.Pr:n 10.6.41 perustama Linnoituspataljoona 4, 4.Pr:n tykkikomppania, 2.Tykkikomppania, Pion.J/4.Pr., Patteristo/4.Pr. Lisäksi prikaatille oli alistettu 10.6.41 perustettu 1. Rajajääkärikomppania.

Prikaatin tehtävää ja toimintaohjetta täsmennettiin 16.6.1941 annetulla käskyllä. Prikaatin tehtävänä oli viivyttää pääosillaan vihollista 1. viivytysasemasta ja osilla rajalta alkaen sekä suojata kenttäarmeijan divisioonan keskittäminen pääasemaan. Vihollisen eteneminen oli pysäytettävä viimeistään pääpuolustuslinjan eteen. Prikaatin puolustuslohkon oikea raja oli Hylksaari – Leppäniemi – Siikasaaren eteläkärki – Hurpun eteläpuolella oleva niemenkärki – Pitkäpaasi ja vasen raja Hepolampi (Onkamaanjärven eteläpuolella) – Vallanjärvi – Säkäjärvi – Häkälänjärven eteläpää – Mäkelä (Laihajärven lounaisrannalla) – Säkkijärven pohjoispää – Muhulahti.  Prikaatin oikealla puolella oli KRT (Kotkan rannikkotykistörykmentti) tehtävänään suojata sivustaa mereltä tulevilta hyökkäyksiltä ja tukea tykistöllään prikaatin puolustusta. Vasemmalla puolella oli 3.Pr, jolla oli vastaava tehtävä kuin 4.Pr:lla.  

Viivytystaistelun aikana pääasemaan sijoitettujen joukkojen tehtävänä oli pääpuolustuslinjan hallussapito ja desanttitorjunta. Linnoituspataljoona 4 sijoitettiin koko prikaatin lohkolle ja lohkolle sijoitetut muut joukot alistettiin pataljoonalle. Prikaatin lohko oli jaettu kolmeen alalohkoon:
Oikealla Ravijoen alalohko, sen oikea raja oli prikaatin oikea raja ja vasen raja Uski – purolinja siitä itään ja kaakkoon – Puntin aukean pohjoisreuna – kukkulan p. 18,0 luoteiskärki. Ravijoen alalohkolle keskitettiin runkomiehitys Lin.P 4:stä ja kiväärikomppania sekä kk-puolijoukkue II/4.Pr:sta. Terho Ahosen tarkastelema lohko sisältyy tälle alalohkolle, joka kuitenkin on leveämpi ulottuen Siikasaaren eteläkärkeen.
Keskellä Pihlajan alalohko, sen oikea raja oli Ravijoen alalohkon vasen raja ja vasen raja Kotolampi – Vaatrikonsuon eteläpää – p.46,9 – Kenraali. Pihlajan alalohkolle keskitettiin runkomiehitys Lin.P 4:stä ja kiväärikomppania sekä kk-joukkue III/4.Pr:sta.
Vasemmalla Mässelin alalohko, sen oikea raja oli Pihlajan lohkon vasen raja ja vasen raja prikaatin vasen raja. Mässelin alalohkolle keskitettiin runkomiehitys Lin.P 4:stä ja kiväärikomppania sekä kk-puolijoukkue I/4.Pr:sta.

Lisäksi kullekin alalohkolle sijoitettiin yksi joukkue 2.Tyk:K:sta ja jokainen pataljoona jätti pääasemaan ilmatorjuntajalustalla varustetut konekiväärit.

Viivytystaisteluun varauduttaessa koko Ravijoen alalohkolle sijoitettiin siis noin komppania linnoitusjalkaväkeä ja yksi kiväärikomppania vahvennettuna kk-puolijoukkueella ja tykkijoukkueella. Viivytystaistelussa painopiste oli kuitenkin selkeästi edessä.  

Valtakunnan rajan läheisyyden takia pääaseman eteen sijoitettujen joukkojen piti käydä sitkeätä ja aktiivista viivytystaistelua ja käytettävä jokaista tilaisuutta vihollisen viivyttämiseen. Joukkoja ei saanut porrastaa etukäteen moniin viivytysasemiin, vaan niitä tuli käyttää keskitetysti, painopisteen ollessa ensiksi 1. viivytysasemassa. Viivytyslinjoja oli kolme. Viivytysalueen eturajana oli valtakunnan raja ja takarajana sekä samalla pääaseman taisteluetuvartiona linja Siikasaaren kaakkoiskärki – Rännänen – p.40,3 – Suursuo – suokannakset siitä pohjoiseen . Takarajasta ei saanut luopua ilman prikaatin komentajan suostumusta. 

Prikaatin viivytysalue jaettiin kahteen viivytyskaistaan, oikealla Virolahden ja vasemmalla Ala-Virojoen viivytyskaista.
Virolahden viivytyskaistan joukot olivat II P (- kiväärikomppania ja kk-puolijoukkue) + joukkue/1. Rajaj.K, pst tykkiryhmä ja kaksi pioneeriryhmää.  
Ala-Virojoen viivytyskaistan joukot olivat I P (- kiväärikomppania ja kk-puolijoukkue) + 1.Rajaj.K (- kaksi joukkuetta) + PPK/4.Pr. + Vahv.K Y + Tyk.K/4.Pr (- yksi ryhmä) + pion.J. 
Reservinä oli III P (paitsi yksi kiväärikomppania ja kk-joukkue) valmistautuen toimimaan ensisijassa Härmä – Pajulahti tien suunnassa ja vedessä kulkeva hyökkäysvaunujoukkue Valkjärven maastossa.
Tykistö: 4.Prikaatin patteristo tuki  molempia viivytyskaistoja yhdellä patterilla ja Linnoituspatteristo 2 yhdellä patterilla prikaatin lohkoa maastosta Pyterlahti – Kotola alkaen. KRT:n raskaan tykistön tulituki oli mahdollisesti käytettävissä prikaatin lohkolla maastosta Virolahden länsiranta – Säkäjärvi alkaen.

Tarkastellulle kolmen kilometrin lohkolle Ravijoelle rantatien kahta puolen ei olisi riittänyt pataljoonan vahvuisia voimia, mikäli taistelut olisivat alkaneet heti suojajoukkojen keskityksen jälkeen. Tilanne olisi parantunut viivyttävien joukkojen vetäydyttyä pääasemaan ja muuttunut ratkaisevasti jos 8. Divisioonan keskittäminen lohkolle olisi onnistunut viivyttävien joukkojen avulla.

Todellisuudessa tapahtumat eivät sujuneet tavalla, johon suojajoukot olivat varautuneet. Keskityskuljetusten päätyttyä IV AK:n joukot olivat ryhmittyneenä puolustukseen pääasemaan 8. Divisioona oikealla. Tämä vaihe jäi lyhyeksi sillä jo 27.6.1941 armeijakunnan joukot saivat käskyn siirtyä puolustukseen ensimmäiseen viivytysasemaan rajan tuntumaan. 8. Divisioonan lohko laajeni 2.7.1941 sisältäen myös vasemmalla olleen 12. Divisioonan lohkon. Armeijakunnan valmistautuessa hyökkäykseen sen painopistettä siirrettiin voimakkaasti vasemmalle ja JR 24 vahvennuksineen vastasi lohkosta Suomenlahden rannalta Pukalusjärveen eli alueesta, jonne alun perin oli suunnattu kaksi divisioonaa. Joukkojen takana oleva Salpa-asema oli tekijä, joka mahdollisti näin voimakkaan painopisteen muutoksen. 

OSMO KIMMO
Helsinki

Rantatietä olisi puolustanut pataljoona Ravijoella!

Kuva Rautpohjan Tykkikerhon facebook-sivuilta, näytös Sulkavan Telataipaleella 15.7.2018. Ei ihme, että heitä kiinnosti Salpalinjan korsutykki, heidän tehtaallaan (Valtion tykkitehdas) aikanaan modifioitu!

Jälleen eilen minulta kysyttiin Salpalinjassa (opastettava ryhmä oli Rautpohjan Tykkikerho, kyllä, vaalii osaltaan ja tavallaan Valtion tykkitehtaan perintöä Jyväskylässä), minkä verran ( kuinka paljon) miehiä rantamaantietä (nyk. museotie) olisi ollut puolustamassa Salpa-asemassa Virolahden Ravijoella? Samaa ovat muun muassa upseerioppilaat RUK-kierroksellamme kysyneet.

No eilen vedin hihasta, että voisin arvella jonkin suuruisen jalkaväkipataljoonan olleen puolustuksessa tässä painopistesuunnassa tien kahtapuolen. En ole nähnyt Salpalinjan tarkkoja ryhmityssuunnitelmia esimerkiksi välirauhan ajalta, enkä muista kuulleeni niistä kenenkään puhuvan. Mutta varmasti nekin jossain arkiston kätköissä ovat luettavissa.

Asia alkoi vihdoin kiinnostaa enemmän. Ja niinpä laskin tien kahta puolen Salpalinjan linnoituskarttojen ja osin 2009-2012 Salpalinjan inventoinnin perusteella kestolaitteisiin majoittumaan mahtuvien miesten nimellismäärät. Tiukassa tilanteessa, esimerkiksi tykkitulessa linnoituksen korsuihin ja luoliin mahtuu suojaan paikoin jopa tuplamäärä miehiä suunnittelumitoituksesta.

Museotien, Suuren rantatien eteläpuolelta laskin mitoitukset yhden kilometrin matkalta. Sain luvuksi 364 miestä (tuo tarkkaluku neljä tulee yhden kk-kupupesäkkeen miehistöstä, joka mahtuisi majoittumaan teräsbetonipesäkkeessään). Tähän pätkään osuu viisi luolaksi luettua laitetta. Ne olisivat toimineet myös lähireservin suojatiloina käytännöllisesti katsoen etulinjassa.

Sitten laskin kilometrin matkalta laitteiden majoituskapasiteetin tien pohjoispuolelta. Etulinjassa löytyy tilat 170 taistelijalle. Lisäksi heidän takanaan lähisyyvydessä, lähireservissä, muutaman sadan metrin päässä on kolme 40 miehen majoituskorsua = 120 miestä. Eli Harjun nykyistä Oppimiskeskuksen aluetta olisi ollut puolustamassa lähes 300 miestä.

Kun on oletettu, että rantatien suunnan yhtenä läpimurtosuuntana olisi voinut hyvinkin olla Harjun päärakennuksen ja Vahtivuoren välinen pelto, niin laskin mukaan laitteet vielä kilometrin pohjoiseen Lehtoniityn pellon ja metsän rajaan saakka. Täältä löytyivät tilat 154 miehelle, joista 80 miestä olisi mahtunut Vahtivuoren luolaan.

Eli rantamaan painopisteen tiensuunnassa, sen kahtapuolen, yhteensä kolmen kilometrin pääaseman etumaisen rintamalinjan pituudelta olisi hieman päälle 800 miestä saanut suojan aina tuhannen kilon lentopommin täysosumaan saakka. Sen verran vedän takaisin täysosuman kestävyyttä, että laskin mukaan Harjun puistossa, Pollelan takana, pinkki vanha puurakennus, ruokalasta itään seuraava Wiipurintien varressa, olevan IV luokan majoituskorsun 40 miehen vetoisena. Sitä ei ole merkitty saatavilla oleviin linnoituskarttoihin.

No tuo miesmäärähän vastaa suuruusluokaltaan jalkaväkipataljoonaa!

Tietämättä tarkalleen mistä kaikista osista ja aselajeista puolustus olisi kasattu, antanee tuo lukumäärää suuntaa joukkojen määrästä. Ja yleensähän komppaniatasolla yksi joukkue on reservissä taaempana selustassa ja pataljoonasta komppania. Eli voi arvioida, että Salpalinjan etuasemassa puheena olevan rantatien suunnassa oli 500 -600 miestä sitä puolustamassa.

Nyt tietysti pitää erottaa tilanne välirauhan aikana ja sitten mahdollinen tilanne kesällä 1944. Edellisen joukot olivat suunnitellusti olemassa, mutta 1944 monien torjunta- ja vetäytymistaistelujen jälkeen puolustavat joukot Salpalinjassa olisivat olleet enemmän improvisioituja, äkkitilanteen mukaisesti kokoon kasattuja, kuin suunniteltuja.

Tässä blogissa sisällysluettelon ( http://salpalinjansalat.blogspot.com/2013/12/blogin-sisallysluettelo-aihealueittain.html )väliotsikon LINNOITUKSEN MIEHITYS JA TAISTELU alla on useita, muun muassa Osmo Kimmon tutkimuksiin pohjautuvia kirjoituksia, joista saa kuvaa millaisilla joukoilla Salpalinjassa olisi kenties taisteltu.

TERHO AHONEN

Esitys Salpalinjasta maailman perintökohteeksi

Tämä puhe sisältää uutisen: Salpalinjan perinneyhdistys on tehnyt esityksen, että Salpalinja liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi!

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahti maanpuolustusjuhlassa Luumäen Kotkaniemessä 1.7.2018. Perinneyhdistys vietti vuotuista perinnepäivää Salpavaelluksen päätöspäivän yhteydessä.

Teppo Lahti

Arvoisa valtiopäiväneuvos, hyvä juhlayleisö!

Ensin haluan onnitella vaeltajia Salpavaelluksen suorittamisesta. Olette varmasti saaneet kokea hienoja elämyksiä tällä retkellä.

Salpalinja on osoitus Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 rakentajia  35 000, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman miehiä ja naisia, jotka toiminnallaan tukivat tämän mahtavan monumentin rakentamista.

Ruotsin kalustollinen ja rahallinen apu oli hyvin merkittävä. Ruotsalaiset aloittivat Salpalinjan rakentamisen painopistesuunnassa Suomenlahti – Säkäjärvi alueella. Myös Norjasta lähetettiin osasto rakentamaan linjaa, mutta he joutuivat nopeasti palaamaan puolustamaan kotimaataan saksalaisten hyökättyä maahan.

Salpalinjan rakentaminen oli koko kansan asia. Poliittinen johto rahoitti auliisti linjan rakentamisen, silloin oltiin pakkotilanteen edessä.

Suomen kansa oli tuolloin yhtenäinen ja taisteli kaikin keinoin itsenäisyytemme puolesta. Jollei näin olisi ollut, tilanne nykyään olisi toinen.

Tarkasteltaessa Salpalinjan rakentajien saavutuksia, on seuraavassa muutamia lukuja. Salpalinjaan rakennettiin noin 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, 225 km kiviestettä, 130 km kaivantoestettä, 350 km taistelu- ja yhteyshautaa, 315 km piikkilankaestettä ja 3 000 erilaista kenttälinnoitetta. Ei turhaan todeta, että tuo linja on ja todennäköisesti pysyy pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana kautta aikain.

Salpalinjan merkitys itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi puolustuslinja ennen jotakuinkin vapaata pääsyä pääkaupunkiimme. Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote Neuvostoliitolle. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto on osuvasti todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset.

Esitys perintökohteeksi

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että Salpalinja on mitä arvokkain Suomen valtion kansallisomaisuus, jota pitää vaalia ja samalla kunnioittaa meidän veteraanisukupolveamme, joka aikaansai tuon monumentin.

Yhtälailla toivoisin, että tuo massiivinen linnoituslinja kaikkine kohteineen liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi. Itse asiassa tein perinneyhdistyksen puolesta esityksen tästä asiasta ympäristöministeriölle tämän viikon keskiviikkona. 

Salpalinjan perinneyhdistys perustettiin 25.7.2002. Yhdistyksen kotipaikaksi nimettiin Miehikkälä. Yhdistyksessä on sekä henkilö- että kunta- ja yhteisöjäseniä.

Perinneyhdistys tukee toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä sekä tekee Salpalinjaa tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistys vaalii Salpaveteraanien perinnettä ja historiallisia muistoja. Yhdistys kehittää yhteistyötä maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa.

Viime vuoden merkittävimpiä saavutuksia oli kirjan, Salpalinja Itsenäisyyden monumentti julkaisu, sekä valtatie E-18:lle Virolahden Saarasjärven kohdalle
tukemamme maisemoidun meluesteen toteutus. Tämä melueste on sijoitettu Salpalinjan kiviesteiden kohdalle. Edellä mainittua kirjaa voi ostaa myös täällä Kotkaniemessä.

Yhdistyksemme merkittävin huomionosoitus on Salparakentajan ansiomitali, jota on jaettu yhdistyksen perustamisesta lähtien. Mitaleja on jaettu luonnollisesti Salpalinjan rakentajille ja myös henkilöille, jotka ovat aktiivisesti toimineet sekä Salpalinjan että yhdistyksemme hyväksi. Tänä vuonna yhdistyksen hallitus on päättänyt luovuttaa mitalit tunnustuksena Isänmaan ja maanpuolustuksen hyväksi tekemästä työstä seuraaville henkilöille:

JUHA HUTTUNEN TAIPALSAARELTA

JUHA HUTTUNEN LAPPEENRANNASTA

MATTI KUUKKA LUUMÄELTÄ

ELINA LYIJYNEN LUUMÄELTÄ

JUHA MAUKONEN HELSINGISTÄ

ESA PUNKKINEN VIROLAHDELTA

MAUNO SIRÉN LAPPEENRANNASTA

Ansiomitalin saajat vasemmalta Elina Lyijynen, Matti Kuukka, Juha Huttunen (Taipalsaari), Juha Huttunen (LPR) ja Mauno Sirén. Luovuttajina olivat Teppo Lahti ja perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Puheet maanpuolustusjuhlassa Luumäellä 1.7.2018

Salpavaelluksen suojelijan puhe, MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen 1.7.2018 maanpuolustusjuhlassa Luumäen Kotkaniemessä.

Hyvät Salpavaellukseen osallistujat, järjestäjät ja tukijat!

Salpalinja rakennettiin 1940-luvulla torjumaan ulkoista uhkaa ja puolustuksemme lukoksi. Se on maanpuolustustahtomme muistomerkki, joka osoittaa hienolla tavalla arvostusta Salpalinjan linnoittajaveteraaneille ja kaikille sotiemme veteraaneille. Salpalinjaa ei tarvittu siihen tarkoitukseen, johon se rakennettiin. Salpalinja toimi ennalta ehkäisevänä tekijänä ja osoitti, että suomalaiset ovat valmiina puolustamaan isänmaataan.

Salpavaellus vuonna 2018 esittelee viime sotien aikaisen suomalaisen maanpuolustustahdon kestävää monumenttia tavalla, jonka voi kokea elämyksenä ja vaellustapahtumana. Salpavaellus tarjoaa vuodelle 2018 kolme erilaista reittivaihtoehtoa, joiden nimet: Tähtäimessä Salpalinja, Lappeen lukko ja Salpalinja Salpausselällä kuvaavat hienolla tavalla tarjolla olevia elämyksiä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tuottaa yhteiskunnalle turvallisuutta koulutuksiin osallistuvien tietoina, taitoina ja toimintakykynä. MPK tuottaa suorituskykyä puolustusvoimille kursseilla, jotka puolustusvoimat tilaavat sodan ajan joukoilleen. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) järjestää vuosittain lähes 2 000 kurssia, joihin osallistuu yli 50 000 henkilöä. Voidaankin pelkistää, että jokaisena viikonloppuna järjestetään 40 MPK:n kurssia, joihin osallistuu yli 1 000 vapaaehtoista maanpuolustajaa.

Niin MPK kuin Salpavaellus juhlivat tänä vuonna 25. juhlavuottaan. Nyt onkin luontevaa yhdistää voimat ja MPK:n olla mukana Salpavaelluksen suojelijana ja yhtenä järjestäjänä.

Yhteistoiminnalla saadaan vaikutusta. Salpavaellus on hieno osoitus Luumäen Reserviupseerien, Luumäen Reserviläisten, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerien, Kaakonkulman Reserviläisten, Salpalinjan Oppaiden ja puolustusvoimien yhteistoiminnasta. MPK:n Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri liittyy mielellään tähän järjestäjien joukkoon nyt ja tulevina vuosina.

Vuonna 2018 yksi MPK:n toiminnan painopisteistä on reserviläisten ja muiden suomalaisten fyysisen kunnon kohottaminen Lisää liikettä -hankkeen myötä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja Reserviläisurheiluliitto (RESUL) ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen reserviläisten fyysisen toimintakyvyn sekä tehtäväkohtaisen vaatimustason saavuttamiseksi ja parantamiseksi.

MPK osallistuu myös Kesäyön marssien järjestämiseen. Kesäyön marsseja järjestetään tänä vuonna neljä. Vuodesta 1998 eri puolilla Suomea järjestetty marssi on tänä vuonna Porissa, Tuusulassa, Rovaniemellä ja Jyväskylässä.

Salpavaellus on ainutlaatuinen tapahtuma Kaakkois-Suomessa. Kannustan kaikkia reserviläisiä ja MPK:n koulutuksissa mukana olleita osallistumaan Salpavaellukselle tulevina vuosinakin. Vaellus on meille jokaiselle hieno erilainen liikuntatapahtuma, jonka voi kokea yhdessä niin vaellukseen osallistumalla kuin erilaisissa toimijatehtävissä. Olemme tämän vaelluksen jälkeen yhtä hienoa kokemusta rikkaampia. Tavataan ensi vuonna ja otetaan jokainen muutama kaveri mukaan. Nostetaan näin osallistujamäärä kaksin tai kolminkertaiseksi.

Pertti Laatikainen

Antti Pakkanen, vaelluksen johtaja, 1.7.2018 Salpavaellus maanpuolustusjula Luumäen Kotkaniemessä.

Herra Kenraali, hyvät salpavaeltajat, maanpuolustusväki, juhlayleisö.

Omasta puolestani tahdon kiittää kaikkia jo vuorossaan 25. Salpavaellukselle osallistuneita salpavaeltajia hienosta suorituksesta, ja toivottavasti säilyvästä kokemuksesta. Tänä vuonna Salpavaellus on järjestelyiltään ollut edellisvuosista poikkeava, mutta hyvällä tavalla. Jo viime vuoden Salpavaellus oli vaihtelua, kun maanpuolustusjuhla pidettiin Virolahdella Harjun kartanon historiallisessa miljöössä. Tänä vuonna historian havinaa Salpavaellukselle tuo itse tapahtuman ja sen sisällön lisäksi kunnioitetun presidentti Svinhufvudin kotitalon, Kotkaniemen maisemat. Salpavaellukselle on kunnia saada päättää viikonlopun kestänyt Salpavaellus näihin maisemiin ja puitteisiin. Vaelluksen johtajana on myös ilo todeta, kuinka reippaasti vaellus on sujunut ja kuinka hyvin osallistujia olemme saaneet mukaan tapahtumaan.

Kuten hyvin tiedätte, Salpavaellus järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja vapaaehtoinen maanpuolustus on keskeinen tehtävämme omalla tavallamme. Alueen maanpuolustusjärjestöt tarjoavat keskeisen panoksen tapahtuman järjestämiseen ja järjestelyihin, sekä reserviläiset omalla vapaa-ajallaan toimivat yhteisten päämääriemme hyväksi. Lisäksi Salpalinjan Oppaat ry on nyt ensimmäistä kertaa virallisesti mukana Salpavaelluksen järjestelyissä. He tuovat tapahtumaan arvokkaan lisän paitsi käytännön järjestelijöinä myös Salpalinjan ytimenä, linnoitustietona ja osaamisena. Kiitos siis kaikille salpavaellusorganisaation toimijoille ja erityisesti ammattimaisille ja ammattitaitoisille oppaillemme.

Tänä vuonna Salpavaellus on myös toisestakin syytä aiemmista poikkeava. Tänä vuonna Salpavaelluksen suojelijana on toiminut Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, joka on paitsi omalla suojelijan statuksellaan, myös käytännön työllä ja tuella mahdollistanut tämän vuotisen Salpavaelluksen onnistumisen. Tänä vuonnahan Salpavaellus toteutettiin ensimmäistä kertaa MPK:n kurssina ja siitä pyrimme ottamaan kokemuksia ja kehittämään toimintaa tulevien vuosien kannalta. MPK on ollut paitsi suojelija, myös erityisen hyvä kumppani tämän vuotiselle Salpavaellukselle. Toivonkin, että yhteistyötä voimme jatkaa myös tulevina vuosina. Lisäksi tahdon kiittää muita yhteistyökumppaneita ja erityisesti Puolustusvoimia tuesta ja yhteistyöstä Salpavaelluksen onnistumiseksi. Puolustusvoimat on Salpavaellukselle elintärkeä kumppani tarjoamallaan materiaalisella ja henkilöstötuella, kiitos siitä.

Vapaaehtoisuus ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö ovat kestäviä periaatteita Salpavaelluksella. Ne kumpuavat paitsi yhteiskunnallisesta palvelualttiudesta, myös isänmaallisuudesta ja maanpuolustustahdosta. Kukin tahollamme toimimme yhteisen isänmaamme puolesta ja teemme tunnetuksi yhteistä historiaamme ja sen vaiheiden tuntemisen siirtämistä jälkipolville. Tätä työtä on kunnia tehdä ja olen omalta osaltani ylpeä hienoista vapaaehtoisistamme. Omalta osaltani kiitän vielä kerran kaikkia osallistumisesta ja toivotan tervetulleeksi myös tulevina vuosina. Hyvää kesää. Kiitos. 

Antti Pakkanen johti vaeltajat juhlaan.