Salpalinjan hävittämisen kustannuksista oli Suomessa tehty
laskelma vuonna 1946, oma-aloitteisesti ilman sotilaspoliittisiä syitä!
Laskelman kustannukset olivat olleet 18.10.1946 asiasta pidetyn kokouksen
pöytäkirjan liitteen mukaan runsaat 963 miljoonaa markkaa. Salpalinjan
rakentamiskustannuksina sota-ajan rahassa on pidetty 2 500 miljoonaa markkaa.
Vuoden 1941 miljoona oli vuonna 1946 noin 3,2 miljoonaa markkaa erään netistä
löytämäni rahanarvolaskurin mukaan.
Hämmästyttävää laskelmassa ei ole niinkään sen rahanarvon
inflaatiovaikutuskin huomioiden hävittämisen korkea hinta, vaan ennen kaikkea
se, että laskelma oli jollakin verukkeella yleensä tehty!
Asian nosti 8.10.2017 esiin Miehikkälässä Salpalinja-museo
30 vuotta –seminaarissa koko seminaariannin suurimpana uutisena tutkija John
Lagerstedt. Hän tekee väitöskirjaa Salpalinjasta kylmän sodan aikana.
Lagerstedt arvioi laskelman olevan jonkinlainen selvitys
maanomistajien Salpalinjan haittoista esittämille vaatimuksille, jotta
tiedettäisiin minkälaisia kustannuksia syntyisi, jos valtio linnoituksen
hävittäisi.
Tutkija ei voi hävittämislaskelman laatimisen syitä
spekuloida, mutta blogisti voi.
Tämän blogin kirjoittaja esitystä suurella mielenkiinnolla
kuunnellessaan luki rivien välistä, että jos näin oli, laskelmalla tuotiin
päättäjille esiin näkökulma, että korvausten maksaminen haitoista on
yhteiskunnalle halvempi riesa kuin hävittää koko hoito. Tästä seurannee se
tärkein syy laskelmalle. Sen avulla saatiin hyvä syy pitää Salpalinja
itärajalla toimintakuntoisena mahdollisia puolustustarpeita varten.
Vaikka 18.10.1946 päivätyn korkea-arvoisen kenraalikunnan
pitämän kokouspöytäkirjan mukaan korostetaan, etten sanoisi jopa ylikorostetaan
asiakäsittelyn oma-aloitteisuutta, ”Sotilaspoliittiset syyt eivät ole kokousta
aiheuttaneet”, rohkenen epäillä toista. Valvontakomissio oli tuolloin maassa ja
vielä voimainsa tunnossa. Ehkäpä paperi tehtiin sittenkin tarvittaessa
osoittamaan valvontakomissiolle, että rauhan tultua maahan, Suomen armeija
valmistautui hävittämään ”tarpeettomaksi” osoittautuneen Salpalinjan
itärajaltaan. Se oli siis kuitenkin myös ulkopoliittinen laskelma. Näin kenties ajateltiin saatavan NL lykkäämään mahdollista miehitysaiettaan siihen kunnes Salpalinja oli purettu! Asekätkentähän oli osoittanut, että Suomi ei ihan vähällä käsiään pystyyn nosta.
Nyt täytyy tähän hengenvetoon tuoda esiin myös
esitelmöitsijän loppuyhteenveto kylmän sodan ajasta. Siteeraan sitä
muistiinpanojeni (epä)tarkkuudella.
- Täytyy antaa arvo Suomen kylmän sodan aikaiselle niin
poliittisen kuin sotilaallisen johdon viisaudelle. Kun Suomi oli ahtaalla, he
ovat osanneet hoitaa asiat fiksusti kieli keskellä suuta ehkäistessään
Neuvostoliiton vaikuttamistoimia. On helppo arvostella rähmällään olosta
tietämättä todellista painetta, Lagerstedt sanoi.
Palatakseni vielä tuohon 18.10.1946 pääesikunnassa
pidetyyn ”Salpa-asemaa koskevaan
selostus- ja neuvottelutilaisuuteen”. Se kutsuttiin koolle eversti Bonsdorffin
toivomuksesta, joka esitteli AKE:ssa
laaditun muistion, jonka avulla luotiin sen hetkistä yleiskuvaa
Salpa-asemasta.
Keskustelussa kenraalimajuri Karhu vakuutti edelleen, että
Salpa-aseman hävittämistä ei ole ulkopuolelta määrätty ja tuskinpa sellaista
määräystä tuleekaan. Silti hän piti koko kysymyksenasettelua outona.
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Aarne Sihvo sanoi
yksikantaan, että Salpa-aseman kehittäminen ei tule kysymykseen.
Tähän eversti Bonsdorff vastasi, että sitä ei ole tehtykään.
On vain hoidettu jo olemassa olevia kestolaitteita ja purettu kenttälaitteita.
Kenraalimajuri Karhu totesi puheenvuorossaan, että varsinkin
maanviljelyksen tieltä nopeasti lahoavat kenttälaitteet saa purkaa.
Yksityiskohtana hän mainitsee, että patojen sulkuhirret saa myydä.
Pilaantumisen, ilkivallan ja anastamisen estämiseksi kestolaitteista
irtisaatavat laitteet tulee evakuoida keskusvarikoihin.
Liitän tähän perään vielä taulukon, josta selviää mielenkiintoisella tavalla erilaisten laitteiden ja rakenteiden määrät tuolloin 1946 ja niiden purkukustannus. Huomasin alkuperäisen taulukon laskennassa laskuvirheen panssarikaivantosarakkeessa. Korjasin yhteisluvun myös tekstiin.
Klikkaa taulukkoa isommaksi.
TERHO AHONEN
Klikkaa taulukkoa isommaksi.
TERHO AHONEN
2 kommenttia:
Valvontakomissionyhteyshenkilönä mainitaan pioneeriasiakirjassa eversti Karhu että olisiko kuitenkin sama henkilö kyseessä ja siksi pätevä kommentoimaan Valvontakomission pyyntöjä ja määräyksiä.
Otin kantaa tässä blogissa esiintyvän taulukon laitemäärien ja Salpalinjan yhdistämiseen. http://sotahistoriamatkat.fi/salpalinja-1944-laitemaara/
Lähetä kommentti