SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta

Salpalinjasta valmistui tv-dokumentti 27 vuotta sitten, vuonna 1990, YLE TV 2, Salpalinja - kriisin monumentti, toimittajat Pertti Hintikka ja Olavi Puusaari, kesto 48 min. Minä muistelen nähneeni sen kaksi kertaa televisiossa. Siinä kaikki, ainakin mitä minun tiedossani on.

Parhaillaan on valmistumassa enää viimeisiä silauksia vajaa näyttövalmis SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva. (tuottaja haluaa elokuvan nimessä kirjoitettavan sanat SuomenSalpa yhteen, tyylikeino) Sen ensiesitys on Mainilan laukausten ”muistopäivänä” 26.11.2017 klo 15. Lappeenrannan kaupunginteatterin isossa salissa. Elokuvan kesto on jotakuinkin puolitoista tuntia. Lipunmyynti on alkanut. Liput kannattaa varata ajoissa. Lipunmyyntitietoja löytyy esimerkiksi tästä linkistä Yleisesite elokuvasta

Tuo ensin mainittu dokumentti on valmistunut kylmän sodan murroksen aikana, vuosi ennen Neuvostoliiton hajoamista. Muistamatta dokumentin yksityiskohtia on varmaa, että se on arvokasta ajankuvaa parhaimmillaan. Se on tehty silloisilla tiedoilla ja silloisin haastateltavin, joita ei monta enää keskuudessamme ole.

Suomi täyttää sata vuotta. Mikäpä paremmin suomalaisille syntymäpäivälahjaksi sopii, kuin uusi dokumenttielokuva itsenäisyytemme yhdestä suuresta, mutta hiljaisesta vaikuttajasta – Salpalinjasta. Toimeen tarttui erinäisten vaiheiden jälkeen Lappeenrannassa toimiva storyTV films Oy –tuotantoyhtiö hieman yli vuosi sitten. Ja sen jälkeen se on ollutkin sitten menoa.

Tämän kirjoittaja joutui tuotantoyhtiön puristusotteeseen heti alusta. Yritin hienovaraisesti antaa tuottaja Juha Huttuselle vihjettä, mistä voisi lähteä liikkeelle, kenen puoleen kääntyä. Samaan aikaan rinnassani paloi polte, että nytköhän vihdoin joku alkaa tosissaan tekemään nyky-Salpalinjan kaipaamaa dokumenttia. Sitä intoa ei missään tapauksessa ole minulla oikeus tukahduttaa millään tavalla.

Ajattelin voivani tukea ja auttaa tiedoillani ja yhteyksilläni tuotantoyhtiötä sen verran, että pääsevät alkuun ja sitten vetäydyn omiin hommiini ja jään odottamaan innostuksella lopputulosta. Siis niin kuin yleensä kaikki muutkin tekevät, ollaan kaikessa mukana, kunhan ei tarvitse itse mitään tehdä, toiset tehkööt. No, ihan näin ei ole käynyt. Olen tahtomattani, toisaalta lopulta suuresta halusta, päässyt olemaan mukana prosessissa, jossa en ole koskaan ollut ja josta en ole mitään tiennyt,  saatikka ymmärtänyt. Vastuu on ollut pyytäjillä.

Se siitä. Nyt elokuva on todella muotonsa saanut tuottajan käsissä. Minulla ei ole ollut siihen jokapaikanhöylänä sanansijaa, vaikka yrittänyt olen, aika kovastikin olen. Dokumentaarisesta, taiteellisesta vaikutelmasta vastaa tuottaja. Itse en edes pysty arvioimaan lopputulosta. Olen sokeutunut sille. Nyt on vain luotettava, että liki sadan muun innostuneen ihmisen apu ja panos yhdessä tuotantoyhtiön kaluston ja ammattitaidon kanssa loksahtaa elokuvaksi, joka on pakko jokaisen suomalaisen nähdä.

Olen tänään (18.10) itse menossa katsomaan Tuntematonta sotilasta! Jo etukäteen arvaan, että sen nähtyäni tulee tunne, että SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva kalpenee sen rinnalla täysin, fiktiivisesti ja pyroteknisesti kyllä.

Sodassa ammutaan ja räiskitään, fiktiossa pelataan tunteilla. Dokumenttielokuvassa tukeudutaan faktaan, tosiasioihin, luotetaan järkeen. Salpalinjassa ei taisteltu. Siellä ei ammuttu ihmisiä, siellä ei ole paukkunut kuin rakentamisäänet. Näkökulma on aivan erilainen. Fiktioelokuvassa pääosassa ovat sodan sankarit ja antisankarit. SuomenSalpa – dokumenttielokuvassa pääosassa ovat Suomen kansa, se joka teki, ja Suomen itsenäinen valtio, jota puolustettiin.

Sain eilen korkealentoisen, mutta itseasiassa hyvin realistisen näkökulman nimenomaan tähän asiaan Salpalinjan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Teppo Lahdelta. Todella näinhän SuomenSalpa -  dokumenttielokuvan kohdalla on. Jalostin Tepon ydinajatuksen näin:

SuomenSalpa –elokuva jatkaa siitä dokumenttina, mihin suuret suomalaiset sotaelokuvat fiktiona loppuvat. Dokumentti kertoo ja näyttää syyn, miksi Neuvostoliitto ei jatkanut taistelua Suomen valtaamiseksi. Miksi se ei valtavalla voimallaan pyrkinyt asettamiinsa tavoitteisiin, miksi se niistä luopui. Se syy on osaltaan Suomen Salpa. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi elokuva Salpalinjasta nähdä. Siksi, että Suomi ja suomalaiset itse halusivat rakentaa rajalleen linnoituksen, joka täytti tehtävänsä.

Siksi SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuva on jokaisen suomalaisen nähtävä!

TERHO AHONEN

Salpalinjan hävittämislaskelma 1946!

Salpalinjan hävittämisen kustannuksista oli Suomessa tehty laskelma vuonna 1946, oma-aloitteisesti ilman sotilaspoliittisiä syitä! Laskelman kustannukset olivat olleet 18.10.1946 asiasta pidetyn kokouksen pöytäkirjan liitteen mukaan runsaat 963 miljoonaa markkaa. Salpalinjan rakentamiskustannuksina sota-ajan rahassa on pidetty 2 500 miljoonaa markkaa. Vuoden 1941 miljoona oli vuonna 1946 noin 3,2 miljoonaa markkaa erään netistä löytämäni rahanarvolaskurin mukaan.

Hämmästyttävää laskelmassa ei ole niinkään sen rahanarvon inflaatiovaikutuskin huomioiden hävittämisen korkea hinta, vaan ennen kaikkea se, että laskelma oli jollakin verukkeella yleensä tehty!

Asian nosti 8.10.2017 esiin Miehikkälässä Salpalinja-museo 30 vuotta –seminaarissa koko seminaariannin suurimpana uutisena tutkija John Lagerstedt. Hän tekee väitöskirjaa Salpalinjasta kylmän sodan aikana.

Lagerstedt arvioi laskelman olevan jonkinlainen selvitys maanomistajien Salpalinjan haittoista esittämille vaatimuksille, jotta tiedettäisiin minkälaisia kustannuksia syntyisi, jos valtio linnoituksen hävittäisi.

Tutkija ei voi hävittämislaskelman laatimisen syitä spekuloida, mutta blogisti voi.

Tämän blogin kirjoittaja esitystä suurella mielenkiinnolla kuunnellessaan luki rivien välistä, että jos näin oli, laskelmalla tuotiin päättäjille esiin näkökulma, että korvausten maksaminen haitoista on yhteiskunnalle halvempi riesa kuin hävittää koko hoito. Tästä seurannee se tärkein syy laskelmalle. Sen avulla saatiin hyvä syy pitää Salpalinja itärajalla toimintakuntoisena mahdollisia puolustustarpeita varten.

Vaikka 18.10.1946 päivätyn korkea-arvoisen kenraalikunnan pitämän kokouspöytäkirjan mukaan korostetaan, etten sanoisi jopa ylikorostetaan asiakäsittelyn oma-aloitteisuutta, ”Sotilaspoliittiset syyt eivät ole kokousta aiheuttaneet”, rohkenen epäillä toista. Valvontakomissio oli tuolloin maassa ja vielä voimainsa tunnossa. Ehkäpä paperi tehtiin sittenkin tarvittaessa osoittamaan valvontakomissiolle, että rauhan tultua maahan, Suomen armeija valmistautui hävittämään ”tarpeettomaksi” osoittautuneen Salpalinjan itärajaltaan. Se oli siis kuitenkin myös ulkopoliittinen laskelma. Näin kenties ajateltiin saatavan NL lykkäämään mahdollista miehitysaiettaan siihen kunnes Salpalinja oli purettu! Asekätkentähän oli osoittanut, että Suomi ei ihan vähällä käsiään pystyyn nosta.

Nyt täytyy tähän hengenvetoon tuoda esiin myös esitelmöitsijän loppuyhteenveto kylmän sodan ajasta. Siteeraan sitä muistiinpanojeni (epä)tarkkuudella.

- Täytyy antaa arvo Suomen kylmän sodan aikaiselle niin poliittisen kuin sotilaallisen johdon viisaudelle. Kun Suomi oli ahtaalla, he ovat osanneet hoitaa asiat fiksusti kieli keskellä suuta ehkäistessään Neuvostoliiton vaikuttamistoimia. On helppo arvostella rähmällään olosta tietämättä todellista painetta, Lagerstedt sanoi.

Palatakseni vielä tuohon 18.10.1946 pääesikunnassa pidetyyn  ”Salpa-asemaa koskevaan selostus- ja neuvottelutilaisuuteen”. Se kutsuttiin koolle eversti Bonsdorffin toivomuksesta,  joka esitteli AKE:ssa laaditun muistion, jonka avulla luotiin sen hetkistä yleiskuvaa Salpa-asemasta.

Keskustelussa kenraalimajuri Karhu vakuutti edelleen, että Salpa-aseman hävittämistä ei ole ulkopuolelta määrätty ja tuskinpa sellaista määräystä tuleekaan. Silti hän piti koko kysymyksenasettelua outona.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Aarne Sihvo sanoi yksikantaan, että Salpa-aseman kehittäminen ei tule kysymykseen.

Tähän eversti Bonsdorff vastasi, että sitä ei ole tehtykään. On vain hoidettu jo olemassa olevia kestolaitteita ja purettu kenttälaitteita.

Kenraalimajuri Karhu totesi puheenvuorossaan, että varsinkin maanviljelyksen tieltä nopeasti lahoavat kenttälaitteet saa purkaa. Yksityiskohtana hän mainitsee, että patojen sulkuhirret saa myydä. Pilaantumisen, ilkivallan ja anastamisen estämiseksi kestolaitteista irtisaatavat laitteet tulee evakuoida keskusvarikoihin.

Liitän tähän perään vielä taulukon, josta selviää mielenkiintoisella tavalla erilaisten laitteiden ja rakenteiden määrät tuolloin 1946 ja niiden purkukustannus. Huomasin alkuperäisen taulukon laskennassa laskuvirheen panssarikaivantosarakkeessa. Korjasin yhteisluvun myös tekstiin.

Klikkaa taulukkoa isommaksi.

TERHO AHONEN

Salpalinja-seminaari loppuunmyyty

Myönteinen signaali tämäkin, Kymen Sanomat käsittelee Salpalinjaa pääkirjoituksessaan 8.10.2017:
http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---P%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/2017/10/08/Salpalinjan%20valtti%20on%20historia/2017322763802/67

* * *

Ihmeitten aika ei ole ohitse. Todella outo ja ihmeellinen tilanne on tämän kirjoittajalla huomenna Miehikkälässä. Olen karkeasti ainakin 40 vuotta muun touhuni ohessa, joko itse tapahtuman osajärjestäjänä, mukanaolijana tai pyydettynä tiedottajana, yrittänyt levittää sanaa tapahtumista ja saada niihin ihmisiä osallistumaan. Menestys on vaihdellut laidasta laitaan. Mutta koskaan ennen huomista ei ole käynyt niin, että tapahtuma, johon osallistun, on ”loppuunmyyty”!

Minulla ei ole asiaan osallisuutta. Silti tuntuu kerrassaan hirveältä tässä ja nyt sanoa, että älkää hyvät ihmiset tulko huomenna Salpalinja-museolle Salpalinja-museo 30 vuotta –seminaariin, jos ette ole ennakkoon ilmoittautuneet. Tupa on täysi! Vain nopeimmat ennakkoilmoittautuneet saavat istuimen alleen. Aikamoista!

No ehkä pitkä iltapäivä vapauttaa joitakin hajapaikkoja ainakin osaksi aikaa seminaaria; innokkaimmat kokeilkoot omalla riskillään. Luvassa on joka tapauksessa kolme kovan luokan esitelmää Salpalinjasta, kaikki em. luennoitsijat ovat omista aiheistaan tohtorin väitöskirjaa valmistelevia tutkijoita.

* * *

Toivottavasti tuo ennakoi samaa myös SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta –elokuvan ensiesitykseen. Sehän on 26.11.2017 Lappeenrannassa. Asiasta alkaa tiedottaminen viikon parin sisällä.

* * *

Toivottavasti tuo ennakoi samaa myös eduskunnan pikkuparlamentissa, kansalaisinfo-tilassa Helsingissä 29.11.2017 pidettävään Salpalinja – itsenäisyyden monumentti –tilaisuuteen. Siinä esitellään paitsi em. elokuvaa myös samannimistä kesällä ilmestynyttä kirjaa ja yleensä Salpalinjaa. Siitä eduskunta tiedottaa sitten aikanaan.

* * *

Ja vielä tiedotuksellinen paradoksi.

Haminan kansalaisopisto manasi minut 1990-luvun alkupuolella valmistelemaan ja pitämään Miehikkälän ja miksi ei myös Virolahden yhdistys- ja vapaaehtoispuurtajille tiedotuskurssia syyslukukauden opintopiirinä. Kun silloin vielä lehtimiehenä ymmärsin tiedottamisen kertakaikkisen tarpeellisuuden, innostuin, valmistelin opetusaineiston ja menin riemurinnoin opintopiirin aloitusiltaan. Puoli tuntia yli alkamisajan odotelleena lähdin kotiin; ensimmäistäkään asiasta kiinnostunutta ei paikalle tullut. Ei vaikka tiedotuskurssin tiedotus oli hoidettu niin hyvin kuin suinkin osasin.

Sen jälkeen kuulin jälleen valituksia siitä, kuinka ihmiset eivät osaa tulla suurella vaivalla järjestettyihin tapahtumiin, vaikka niistä ei ole mitään kerrottu!

TERHO AHONEN