Ruotsalaiset linnoittajat Suomessa poikkeuksellinen ilmiö

Salpalinjan rakentamista kevätkesästä 1940 aloittamassa ollut Svenska Arbetskåren i Finland (SAK), vapaaehtoiset linnoittajat Suomessa, on poikkeuksellinen ilmiö maailmassa.

Näin sanoi asiaa tutkinut, viestintäalalta eläkkeellä oleva helsinkiläinen Håkan Nylund Miehikkälässä 30.11.2016 Salpalinjan Perinneyhdistyksen syyskokouksessa pitämänsä esitelmän alussa.

- En ole löytänyt mistään vastaavaa, että vapaaehtoiset siviilit lähtevät toiseen maahan linnoitustöihin, Nylund sanoi.

Ruotsalaisten vapaaehtoisten toiminta Suomessa jäi lopulta varsin lyhyeksi, pääosan osalta vain huhti - kesäkuuhun 1940. Aineellinen apu, koneet, kalusto ja raha, oli jo huomattava. Sen sijaan Ruotsin apu moraalisesti ja henkisesti oli Nylundin mukaan joka tapauksessa merkittävä.

Nylund sanoi yleisen mielipiteen olleen Ruotsissa talvisodan alettua Suomen puolella. Maassa oltiin suuttuneita Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen.  ”Suomen asia on meidän asiamme” – ajatus tuli esille monissa ruotsalaisten järjestämissä soihtukulkueissa ja tilaisuuksissa, joissa vastustettiin Neuvostoliiton vihamielisyyttä Suomea kohtaan.

Ruotsin oli tarkoitus auttaa Suomea myös sotilaallisesti. Tästä oli erilaisia suunnitelmia Suomen sotilasjohdon kanssa. Ruotsin hallitus pelkäsi paitsi Neuvosto-Venäjää myös Saksaa. Ranskan ja Britannian joukkojen tuloa Suomen avuksi Ruotsin kautta vieroksuttiin pelosta ottaa haltuun Ruotsin malmikentät; vain pieni osa joukoista olisi tullut Suomen avuksi.

Ruotsi julistautui ei sotaa käyväksi maaksi. Ja se johti siihen, että se ei lähettäisi sotilasjoukkoja Suomeen. Näin kuitenkin tapahtui aivan talvisodan lopussa, kun lähes 9 000 ruotsalaista sotilasta Suomen saapui ja myös ilmavoimien kalustoa.

Nylyndin mukaan yksi selitys Ruotsin puolustusavun kieltämiseen oli sen oman armeijan surkea tila. Ruotsissa oli 1920-30 –luvuilla vallalla sama käsitys kuin vähän Suomessakin, että uskottiin pysyvään maailmanrauhaan! Armeijan koulutus oli huonoa ja kaluston hankintoja laiminlyötiin. Näin ollen Ruotsin asejoukkojen apu ei olisi ollut kovinkaan merkittävä Suomelle.

Mutta sen sijaan vapaaehtoisten linnoittajien lähettämiseen suhtauduttiin suopeasti. Tavoitehan oli saada noin 10 000 linnoittajaa Suomeen. Lopulta runsaat 900 miestä ehti Suomeen, ennen kuin Saksa miehitti Tanskan ja Norjan ja tilanne näin muuttui huhtikuussa 1940.

Esitelmoitsijä piti ylimitoitettuna ruotsalaisten tavoitetta saada vapaaehtoista työvoimaa aiottua määrää Suomeen. Vastaavasti suomalaisilla oli ylimitoitettuja odotuksia siitä, mitä ruotsalaiset vapaaehtoiset saisivat aikaan. Varsinkin, kun ruotsalaisen etujoukon tultua Suomeen ne odottivat Kotkassa kuukauden verran aika lailla toimettomina (tekivät kyllä töitä Kymijoki-linjalla)  suunnitelmien valmistumista tulevalla Salpalinjalla.

Tarkemmin Håkan Nylundin esitelmän sisältöön pääsee tutustumaan Salpalinjan Perinneyhdistyksen kevättalvella 2017 julkaistavassa artikkelikokoelmassa Salpalinja – Itsenäisyyden monumentti. Kirjan sisältö on kasassa ja teos on taittovaiheessa.

Tässä blogissa olen kirjoittanut SAK:sta ainakin tuon linkin verran:
http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/tyovoimaa-kalustoa-ja-rahaa-ruotsista.html

TERHO AHONEN