Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 8. elokuuta 2016

Ilkivaltaa sotiemme veteraanien perintöä vastaan!

”Kerimäen Raikuussa sijaitsevilla Salpalinjan bunkkereilla paljastui viime viikolla mittava tihutyö. Kahteen eri bunkkeriin johtavat portaat ja kaiteet oli määrätietoisesti hajotettu ja nosteltu pois paikoiltaan.
Opastetun luontopolun päässä olevalla, niin sanotulla kolmosbunkkerilla tuho oli suurin. Lankusta tehdyt porrasrakennelmat oli nosteltu paikoiltaan ja heitetty sisäänkäyntinä olevaan syvään kalliokuiluun.
Maasta oli lisäksi kaivettu isoja kiviä, jotka oli heitetty rikottujen porrasrakennelmien päälle kuiluun. Bunkkerin sisäänkäynti oli näin tukittu täysin.”

Oheinen sitaatti on Puruvesi-lehdestä 5.8.2016.

Salpalinja on Suomen maanpuolustustahdon symboli viime sotavuosilta. Salpalinja on sotiemme veteraanien ja heidän sukupolvensa, miesten ja naisten rakentama itärajan lukko. Se osaltaan ja olemassa olollaan vaikutti siihen, että Neuvostoliitto ei halunnut tai ei rohjennut vaaran vuosinakaan yrittää Suomen miehittämistä ja meidän yhteiskuntajärjestelmän muuttamista sosialistiseksi diktatuuriksi!

Tuo Kerimäellä Salpalinjaan kohdistettu harkittu vandalismi on hyökkäys ja provokaatio kunniakkaiden sotiemme veteraanien perintöä ja Suomen itsenäisyyttä vastaan. Olen vihainen!

Salpalinja on säilynyt kestorakenteiltaan hyvin ja saanut vanhettua rauhassa. Totta kai pientä siivottomuutta on asutuksen liepeillä tehty ja linnoituksen taisteluhautoja ja paikoin jopa korsuja on käytetty aikojen saatossa kaatopaikkoina. Mutta kokonaisuutena se on pientä ja on saattanut olla ajattelemattomuutta aikana, jolloin Salpalinja oli vielä salainen.

Raikuun tapaus lehtijutun kuvan ja kuvauksen perusteella ei voi olla hetken mielijohde. Siinä on täytynyt olla takana voimaa ja rautakankeja. Raikuun puheena oleva matkailijoille kunnostettu kohde on sen verran sivussa ja pikkuteiden varressa, että sinne on pitänyt mennä tarkoituksella.

Tuollaisen energiamäärän tuhlaaminen Suomen kansan rakentamaa puolustuslinnoitusta kohtaan on silkkaa hulluutta ja mielipuolista raivoa. Mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle?

Salpalinja on osaltaan taannut Suomelle rauhan yli 70 vuoden ajan. Se on siis myös rauhan monumentti.

Neuvostoliitto näki heti sodan jälkeen Salpalinjan pahana, koska se oli estämässä sen omien tavoitteiden saavuttamista. Se vaati linnoituksen hävittämistä, jotta sen miehitysjoukot olisivat voineet vapaasti marssia Helsinkiin. Tämä väkivaltaisuus ei koskaan toteutunut. Onko Kerimäen tapaus signaali siitä, että joidenkin mielestä Neuvostoliiton olisi pitänyt antaa tehdä, mitä se ikinä halusikaan? Tätä en halua uskoa!

Pahantekijät on saatava kiinni ja rangaistava lain ankarimpien pykälien mukaan. Suomessa ei ole itsenäisyytemme kannalta raskauttavampaa rikosta kuin on hyökkäys kansallisia syvimpiä arvojamme vastaan, jota Salpalinja symboloi.

Salpalinjalla on niin paljon ystäviä ja harrastajia ympäri Suomen, että Kerimäellä tehty ilkivalta ei iske yksin Raikuun korsuihin. Se iskee koko Salpalinjaan ja sen avulla ja kautta tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, jolla vaikutetaan Salpalinjan osalta nimenomaan henkiseen maanpuolustukseen, maamme maanpuolustushengen edelleen kasvattamiseen ja veteraanisukupolviemme kunnioitukseen entistä nöyremmin!

Salpalinjan sabotööreille tiedoksi, että teitte pahaa, mutta samalla palveluksen Salpalinja-harrastukselle! Se edellisen johdosta entisestään voimistuu ja pitää Salpalinjassa hämäräpuuhissa liikkuvia silmällä yhä tarkemmin.


TERHO AHONEN




1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Eikös Raikuussa ole mökki ihan bunkkereiden välittömässä läheisyydessä, eikä asutukseenkaan ole pitkä matka? Luulisi, että tuollainen oikein hartaudella toteutettu rymistely olisi herättänyt huomiota? Kävin Raikuussa alkukesästi ja silloin oli muutama puu kaadettu polun yli, mutta paikat muuten moitteettomassa kunnossa. Taimia oli kyllä istutettu ihan polun viereen ja ajattelin, että ne kasvavat tukkimaan polkua muutaman vuoden päästä. Jotenkin kuitenkin jäi sellainen kuva, että kaikki eivät ole riemuissaan muistomerkin sijainnista ja siellä liikkuvista ihmisistä.