On mielenkiintoista nähdä, kestääkö Suomen valtiojohdolla
kantti nimetä Salpalinja vuonna 2017 Itsenäisyytemme monumentiksi. Alun perin
Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin aloitetta on nyt vienyt vahvasti eteenpäin
Salpalinjan Perinneyhdistys. Itsenäisen Suomen 100-juhlavuosi on tähän oiva
ajankohta.
Mikä sitten voisi estää nyt jo puolustustarkoitukseen
vanhentuneen Salpalinjan merkityksen nostamisen sille kuuluvalle paikalle
Suomen itsenäisyyden symboliksi, suomalaisen maanpuolustustahdon huikeaksi
monumentiksi?
Kun itse kysyn, vastaan myös itse: ulkopoliittiset syyt!
Tiedän, että sen kaikki viralliset tahot kiistävät, aivan varmasti kiistävät!
Aivan! No niin luulisi! Mutta kielteisessä tapauksessa ei vaan vieläkään Suomessa uskalleta
olla oikeasti ylpeitä viime sotiemme saavutuksista, sotiemme veteraanien ja
sankarivainajien työn tuloksista! Puolustusasemaksi rakennettu Salpalinja on
osa sitä; se täytti tehtävänsä olemassa olollaan, omien rajojemme sisällä!
Kaikissa maissa, erityisesti entisessä Neuvostoliitossa,
nykyisessä Venäjällä, ollaan ylpeitä maata puolustaneista ja sen eteen
taistelleista veteraaneista.
Suomen lähihistoriassa 1960-70 –vuosikymmenet ovat häpeä.
Silloin sodissamme taistelleita ja maanpuolustukseen osallistuneita naisiamme
ja miehiämme lyötiin olan takaa, ”mitäs menitte”! Nyt samat tahot vinkuvat, kun
sotiemme veteraanien taistelun myötä Suomi on kehittynyt elintasoltaan maailman
kärkeen, että hyvinvointivaltiomme ajetaan alas. Veteraaniemme mahdollistama
korkea elintaso on siis kelvannut, vaikka edellä mainittuna ajanjaksona heitä
pidettiin lähes maanpettureina. Käsittämätöntä!
Niin ne ulkopoliittiset syyt! Jos valtioneuvosto ei tule
Salpalinjan Perinneyhdistyksen esitystä hyväksymään, mikä muu syy sen voisi
kaataa? Ei mikään muu, ei mikään!
Itsenäisyytemme monumentiksi julistaminen ei vaadi rahaa
lainkaan. Sen arvo ja olotila on henkinen. Se on tunnustus viime sotien
aikaisille suomalaisille sotilaille ja maanpuolustukselle. Kun väistämättä
sotiemme veteraanit poistuvat lähitulevaisuudessa keskuudestamme, on
erinomaista, että heidän muistonsa elää ja säilyy myös Salpalinjassa tuleville
sukupolville selitykseksi heidän nauttimalleen hyvinvoinnilleen! Mitä väärää ja
pahaa siinä on?
Salpalinja ei ole provokaatio ketään vastaan, ei edes
Venäjää. Eihän puolustuslinnoitus suvereenin valtion rajojen sisäpuolella uhkaa
ketään, ei ketään! Se ei voi olla ulkopoliittinen syy.
Salpa-aseman merkitystä myös rauhan linnoituksena ei ole
paljon käsitelty. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Tosin Kuusamon ja
Suomussalmen alueella Neuvostoliitto syksyllä 1944 rauhansopimuksen jälkeen
miehitti maata laittomasti 55 päivän ajan ja lähtiessään tuhosi noin 30
Salpalinjan teräsbetonikorsua. Siitä Suomi ei provosoitunut; tuossa tilanteessa
se ei tietysti olisi ollut viisastakaan.
Joka tapauksessa Salpalinjalla on rauha kestänyt. Ja se on
tehtävänsä täyttänyt, erityisesti kylmän sodan viileimpinä vuosina, jolloin
sillä oli vielä sotilaallista merkitystä. Tätäkö me suomalaiset emme saisi
juhlistaa vielä Suomen 100-vuotissyntymävuotenakaan?
Salpalinjan merkitystä Suomen itsenäisyytemme turvana
sotavuosien aikana pohditaan Salpavaellukseen liittyvässä suomalaisten
rauhanturvaajien Checkpoint Salpa –tapahtumassa Virolahden Harjussa 2.7.2016.
Silloin asiaa tarkastelee Salpalinjan strateginen huippuasiantuntija,
kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo. Klo 12.30-14.30 pidettävä Suomen
rauhan turvaajat –seminaari on avoin myös yleisölle kymmenen euron luento- ja
kahvirahaa vastaan.
Tässä pari linkkiä aikaisempiin blogeihin, joissa olen
edellä käsittelemääni aihetta sivunnut.
TERHO AHONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti