Salpalinja rauhan asialla, kestääkö valtion kantti?

On mielenkiintoista nähdä, kestääkö Suomen valtiojohdolla kantti nimetä Salpalinja vuonna 2017 Itsenäisyytemme monumentiksi. Alun perin Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin aloitetta on nyt vienyt vahvasti eteenpäin Salpalinjan Perinneyhdistys. Itsenäisen Suomen 100-juhlavuosi on tähän oiva ajankohta.

Mikä sitten voisi estää nyt jo puolustustarkoitukseen vanhentuneen Salpalinjan merkityksen nostamisen sille kuuluvalle paikalle Suomen itsenäisyyden symboliksi, suomalaisen maanpuolustustahdon huikeaksi monumentiksi?

Kun itse kysyn, vastaan myös itse: ulkopoliittiset syyt! Tiedän, että sen kaikki viralliset tahot kiistävät, aivan varmasti kiistävät!

Aivan! No niin luulisi! Mutta kielteisessä tapauksessa ei vaan vieläkään Suomessa uskalleta olla oikeasti ylpeitä viime sotiemme saavutuksista, sotiemme veteraanien ja sankarivainajien työn tuloksista! Puolustusasemaksi rakennettu Salpalinja on osa sitä; se täytti tehtävänsä olemassa olollaan, omien rajojemme sisällä!

Kaikissa maissa, erityisesti entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä Venäjällä, ollaan ylpeitä maata puolustaneista ja sen eteen taistelleista veteraaneista.

Suomen lähihistoriassa 1960-70 –vuosikymmenet ovat häpeä. Silloin sodissamme taistelleita ja maanpuolustukseen osallistuneita naisiamme ja miehiämme lyötiin olan takaa, ”mitäs menitte”! Nyt samat tahot vinkuvat, kun sotiemme veteraanien taistelun myötä Suomi on kehittynyt elintasoltaan maailman kärkeen, että hyvinvointivaltiomme ajetaan alas. Veteraaniemme mahdollistama korkea elintaso on siis kelvannut, vaikka edellä mainittuna ajanjaksona heitä pidettiin lähes maanpettureina. Käsittämätöntä!

Niin ne ulkopoliittiset syyt! Jos valtioneuvosto ei tule Salpalinjan Perinneyhdistyksen esitystä hyväksymään, mikä muu syy sen voisi kaataa? Ei mikään muu, ei mikään!

Itsenäisyytemme monumentiksi julistaminen ei vaadi rahaa lainkaan. Sen arvo ja olotila on henkinen. Se on tunnustus viime sotien aikaisille suomalaisille sotilaille ja maanpuolustukselle. Kun väistämättä sotiemme veteraanit poistuvat lähitulevaisuudessa keskuudestamme, on erinomaista, että heidän muistonsa elää ja säilyy myös Salpalinjassa tuleville sukupolville selitykseksi heidän nauttimalleen hyvinvoinnilleen! Mitä väärää ja pahaa siinä on?

Salpalinja ei ole provokaatio ketään vastaan, ei edes Venäjää. Eihän puolustuslinnoitus suvereenin valtion rajojen sisäpuolella uhkaa ketään, ei ketään! Se ei voi olla ulkopoliittinen syy.

Salpa-aseman merkitystä myös rauhan linnoituksena ei ole paljon käsitelty. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Tosin Kuusamon ja Suomussalmen alueella Neuvostoliitto syksyllä 1944 rauhansopimuksen jälkeen miehitti maata laittomasti 55 päivän ajan ja lähtiessään tuhosi noin 30 Salpalinjan teräsbetonikorsua. Siitä Suomi ei provosoitunut; tuossa tilanteessa se ei tietysti olisi ollut viisastakaan.

Joka tapauksessa Salpalinjalla on rauha kestänyt. Ja se on tehtävänsä täyttänyt, erityisesti kylmän sodan viileimpinä vuosina, jolloin sillä oli vielä sotilaallista merkitystä. Tätäkö me suomalaiset emme saisi juhlistaa vielä Suomen 100-vuotissyntymävuotenakaan?

Salpalinjan merkitystä Suomen itsenäisyytemme turvana sotavuosien aikana pohditaan Salpavaellukseen liittyvässä suomalaisten rauhanturvaajien Checkpoint Salpa –tapahtumassa Virolahden Harjussa 2.7.2016. Silloin asiaa tarkastelee Salpalinjan strateginen huippuasiantuntija, kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo. Klo 12.30-14.30 pidettävä Suomen rauhan turvaajat –seminaari on avoin myös yleisölle kymmenen euron luento- ja kahvirahaa vastaan.

http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/checkpoint-salpa-harjussa/

Tässä pari linkkiä aikaisempiin blogeihin, joissa olen edellä käsittelemääni aihetta sivunnut.

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/04/myos-rauhan-monumentti.html

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/salpalinja-rauhan-turvaajana.html

TERHO AHONEN