Salpalinja rauhan asialla, kestääkö valtion kantti?

On mielenkiintoista nähdä, kestääkö Suomen valtiojohdolla kantti nimetä Salpalinja vuonna 2017 Itsenäisyytemme monumentiksi. Alun perin Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin aloitetta on nyt vienyt vahvasti eteenpäin Salpalinjan Perinneyhdistys. Itsenäisen Suomen 100-juhlavuosi on tähän oiva ajankohta.

Mikä sitten voisi estää nyt jo puolustustarkoitukseen vanhentuneen Salpalinjan merkityksen nostamisen sille kuuluvalle paikalle Suomen itsenäisyyden symboliksi, suomalaisen maanpuolustustahdon huikeaksi monumentiksi?

Kun itse kysyn, vastaan myös itse: ulkopoliittiset syyt! Tiedän, että sen kaikki viralliset tahot kiistävät, aivan varmasti kiistävät!

Aivan! No niin luulisi! Mutta kielteisessä tapauksessa ei vaan vieläkään Suomessa uskalleta olla oikeasti ylpeitä viime sotiemme saavutuksista, sotiemme veteraanien ja sankarivainajien työn tuloksista! Puolustusasemaksi rakennettu Salpalinja on osa sitä; se täytti tehtävänsä olemassa olollaan, omien rajojemme sisällä!

Kaikissa maissa, erityisesti entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä Venäjällä, ollaan ylpeitä maata puolustaneista ja sen eteen taistelleista veteraaneista.

Suomen lähihistoriassa 1960-70 –vuosikymmenet ovat häpeä. Silloin sodissamme taistelleita ja maanpuolustukseen osallistuneita naisiamme ja miehiämme lyötiin olan takaa, ”mitäs menitte”! Nyt samat tahot vinkuvat, kun sotiemme veteraanien taistelun myötä Suomi on kehittynyt elintasoltaan maailman kärkeen, että hyvinvointivaltiomme ajetaan alas. Veteraaniemme mahdollistama korkea elintaso on siis kelvannut, vaikka edellä mainittuna ajanjaksona heitä pidettiin lähes maanpettureina. Käsittämätöntä!

Niin ne ulkopoliittiset syyt! Jos valtioneuvosto ei tule Salpalinjan Perinneyhdistyksen esitystä hyväksymään, mikä muu syy sen voisi kaataa? Ei mikään muu, ei mikään!

Itsenäisyytemme monumentiksi julistaminen ei vaadi rahaa lainkaan. Sen arvo ja olotila on henkinen. Se on tunnustus viime sotien aikaisille suomalaisille sotilaille ja maanpuolustukselle. Kun väistämättä sotiemme veteraanit poistuvat lähitulevaisuudessa keskuudestamme, on erinomaista, että heidän muistonsa elää ja säilyy myös Salpalinjassa tuleville sukupolville selitykseksi heidän nauttimalleen hyvinvoinnilleen! Mitä väärää ja pahaa siinä on?

Salpalinja ei ole provokaatio ketään vastaan, ei edes Venäjää. Eihän puolustuslinnoitus suvereenin valtion rajojen sisäpuolella uhkaa ketään, ei ketään! Se ei voi olla ulkopoliittinen syy.

Salpa-aseman merkitystä myös rauhan linnoituksena ei ole paljon käsitelty. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Tosin Kuusamon ja Suomussalmen alueella Neuvostoliitto syksyllä 1944 rauhansopimuksen jälkeen miehitti maata laittomasti 55 päivän ajan ja lähtiessään tuhosi noin 30 Salpalinjan teräsbetonikorsua. Siitä Suomi ei provosoitunut; tuossa tilanteessa se ei tietysti olisi ollut viisastakaan.

Joka tapauksessa Salpalinjalla on rauha kestänyt. Ja se on tehtävänsä täyttänyt, erityisesti kylmän sodan viileimpinä vuosina, jolloin sillä oli vielä sotilaallista merkitystä. Tätäkö me suomalaiset emme saisi juhlistaa vielä Suomen 100-vuotissyntymävuotenakaan?

Salpalinjan merkitystä Suomen itsenäisyytemme turvana sotavuosien aikana pohditaan Salpavaellukseen liittyvässä suomalaisten rauhanturvaajien Checkpoint Salpa –tapahtumassa Virolahden Harjussa 2.7.2016. Silloin asiaa tarkastelee Salpalinjan strateginen huippuasiantuntija, kenraaliluutnantti evp Heikki Koskelo. Klo 12.30-14.30 pidettävä Suomen rauhan turvaajat –seminaari on avoin myös yleisölle kymmenen euron luento- ja kahvirahaa vastaan.

http://www.salpavaellus.net/tapahtumat/reitit/checkpoint-salpa-harjussa/

Tässä pari linkkiä aikaisempiin blogeihin, joissa olen edellä käsittelemääni aihetta sivunnut.

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2011/04/myos-rauhan-monumentti.html

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2012/07/salpalinja-rauhan-turvaajana.html

TERHO AHONEN

Senaatti tarjoaa yhteistyön kättä!

Salpalinjan hoidon valtionvarainministeriö on delegoinut Senaatti-kiinteistölle. Ainakin osalle Salpalinja-toimijoita ja –aktiiveja senaatista on tullut kirosana kaukaisena, ulkoisena, ketään tuntemattomana kylmänä korsujen lukitsijana ja salpaajana, byrokraattimöhkäleenä, joka ei kuuntele Salpalinjan paikallisia asiantuntijoita.

Nyt on tapahtunut yllättävä ja myönteinen käänne! Senaatti-kiinteistöjen Itä-Suomen kiinteistöpäällikkö, jonka vastuualueelle ilmeisesti Salpalinja kuuluu, Lasse Kurvinen on kutsunut Salpalinja-toimijoita ja –aktiiveja verkostoitumistilaisuuteen Miehikkälän Salpalinja-museolle 2.6.2016.

Tilaisuuteen on kutsuttu tiedossa olevia paikallisia Salpalinjan tuntijoita ja myös sen museaalisessa työssä mukana olevia ihmisiä Suomenlahdelta Inariin! Kimmoke koontumistarpeelle lienee tullut vuodelle 2016 käytössä olevasta määrärahasta suojata vaarallisia linnoituskohteita turistiystävällisemmäksi ja löytää rahalle järkeviä käyttökohteita.

Viime vuonnahan linjan eteläpäässä Suomenlahdelta Lappeenrantaan on tehty vastaavia suojaamistöitä kysymättä paikallisilta Salpalinjan käyttäjiltä mielipiteitä kohteiden vaarallisuudesta tai suojaamistarpeesta.

Tapahtuman avoimuutta kuvastaa se, että kiinteistöpäällikkö (lasse.kurvinen@senaatti.fi) on valmis kutsumaan jo kutsuttujen lisäksi henkilöitä, jotka voisivat olla avuksi ja joita asia kiinnostaa. Kehotan aktiivisuuteen, niin ei tarvitse kenenkään pahoitella jälkikäteen, ettei päässyt aikanaan vaikuttamaan. Ilmoittautuminen tilaisuuteen on mahdollista 20.5.2016 saakka. Ruokaakin on luvassa.

Kutsussa Kurvinen kirjoittaa: ”Tilaisuudessa on tarkoitus verkostoitua Salpalinjan eri toimijoiden välillä, tutustua Salpalinjan juridiseen tilanteeseen sekä tuleviin mahdollisiin selvityksiin. Pääasiana on tilaisuudessa verkostoitumisen lisäksi vuoden 2015 suojaustoimenpiteiden pohjalta saada yhteistyössä sovittua vuoden 2016 toimenpiteet Salpalinjan turvalliselle käytölle. Myös tulevaisuuden tavoitteista eri toimijoiden välillä voitaisiin keskustella.”

Salpalinjan nykykäyttöä on vain matkailu yhden hengen korsukoluajista ryhmiin. Ainoa iso säännöllinen tapahtuma on Salpavaellus. Sen intressissä on ilman muuta päästä esittelemään Salpalinjan laitteita mahdollisimman monipuolisesti vaeltajille. Vuodesta 1994 lähtien joka vuosi järjestetty vaellus on opastettu. Puuta koputtaen sanottuna, yhtäkään tapaturmaa ei linnoituslaitteissa ja poluilla ole tapahtunut. Oppaat ovat tehokkaasti varoittaneet ja paikallistuntemuksellaan kiertäneet selvät vaaranpaikat.

Uskoisin, että ainakin Salpavaelluksen järjestäjät ja myös Salpalinjan Oppaat ry ovat valmiina vastaantuloon jo kenties suljettujen, mutta opastusmielessä tärkeiden korsujen vaarojen eliminoimiseen. Pienellä talkootyöllä on esimerkiksi korsujen katosta putoamassa oleva puuverhous poistettavissa ja saatavissa kohde käyttökuntoon.

Tervehdin suurella ilolla Senaatin vastaantuloa ja halua solmia yhteistyökuvioita Salpalinjan parhaiden paikallisten asiantuntijoiden kanssa. Siitä hyötyvät kaikki. Ennen kaikkea tapaaminen ja verkostoituminen hälventää Senaatin kylmää byrokraattimainetta - toivottavasti. Meidän Salpalinja-toimijoiden on ehdottomasti tartuttava tarjottuun yhteistyön käteen, niin teen minäkin pieneltä osaltani.

Tähän lopuksi lainaus Senaatin motosta ”Teemme tilaa onnistumiselle”:

”Senaatti-kiinteistöt on valtion työympäristö- ja toimitila-asiantuntijana toimiva liikelaitos. Haluamme yhdessä asiakkaidemme kanssa tehdä Suomen valtiosta uusien työnteon tapojen edelläkävijän ja luoda työympäristöjä, joissa innostutaan, onnistutaan ja viihdytään. Huolehdimme valtion kiinteistövarallisuudesta yhteiskuntavastuullisesti ja luomme osaamisellamme arvoa yhteiskunnalle.”

Lue myös blogini aiheesta viime heinäkuulta: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2015/07/liikkuminen-salpalinjassa-aina-omalla.html

TERHO AHONEN