Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Tähystyskupu korsun kruununa

Tämän blogin profiilikuvana on Salpalinjan teräsbetonikorsun kattoon kiinni valettu tähystyskupu. Pehmeästä valuteräksestä tehtyjä kupuja on teräsbetonikorsuissa useaa tyyppiä. Tähystyskupujen lisäksi valmistettiin ja asennettiin tulenjohtokupuja, tulenjohtoperiskoopin suojaputkia ja konekiväärikupuja. Tässä jutussa keskityn nyt vain tähystyskupuihin.

Jo nimi sanoo tähystyskuvun tehtävän. Se on antaa tähystäjälle suojainen ja turvallinen paikka tähystämiseen, erityisesti taistelutilanteessa. Olen varma, että korsun miehistöä johtava ryhmän- tai joukkueenjohtaja ei normaalia vartiointia jätä tähystyskuvun varaan. Näkyvyys kuvusta on kuitenkin rajallinen ja noin 30 sentin paksuinen metallikuori estää vartioinnin olennaisen osan, kuulohavainnoinnin lähes tyystin.

Tähystyskupu on taistelutilanteessa myös hyvä paikka johtaa korsun taistelua ja korsuaseiden tulta. Lisäksi korsukonepistoolilla ("katkaisu" Suomi-kp malli) kupu antaa hyvän mahdollisuuden lähipuolustukseen.

Tähystyskupuja on kaikissa konekivääri- ja panssarintorjuntatykkikorsuissa ja niiden yhdistelmissä. Sen sijaan esimerkiksi kupukonekiväärikorsuissa tai konekivääreiden kupupesäkkeissä ei enää erillistä tähystyskupua ole. (korjatkaa jos olen väärässä) Sen lisäksi kupuja on joissakin pelkästään majoitukseen tarkoitetuissa teräsbetonikorsuissa silloin, kun maastollisesti siihen on katsottu olevan tarvetta.

Salpalinjaan on asennettu kolmenlaisia tähystyskupuja. Jo Mannerheim-linjassa käytettyjä ja ”tähteeksi” jääneitä m39 kupuja ei heikon rakenteensa vuoksi ollut tarkoitus Salpalinjassa käyttää. Kun uusien vahvempien kupujen tuotantoa ei saatu riittävän nopeasti käyttöön, annettiin lupa vähemmän vaarallisiin paikkoihin asentaa kyseinen vanha kupumalli. Nehän oli tarkoitus myydä Ruotsiin, mutta em. syystä kauppa peruttiin.

Malli 39 kupu painoi yhdeksän tonnia ja se tehtiin epäkeskoksi siten, että vihollisen puolen seinämä oli hieman takaseinää paksumpi. Kuvun halkaisija on sisältä 110 senttimetriä ja sulkurenkaan kohdalla 100 senttiä ja se vaikuttaa laakeammalta kuin seuraava m40 –malli.

Jo m39-kuvussa oli sisäpuolella laakereilla kääntyvä sulkurengas. Siinä oli silmikko tähystystä varten seka ampuma-aukko konepistoolia varten. Ne oli sijoitettu siten, että kun toista aukkoa käytti, toinen oli aina jonkun kuuden tähystysraon välissä.

Sulkurenkaan tehtävä oli nimenomaan suojata tähystäjää tai lähipuolustajaa siltä, että korsun katolle tai lähelle päässyt vihollinen ei kyennyt tökkimään tähystäjää muista tähystysraoista pistimellä tai ampumaan sisään.

M40-kupu tehtiin vahvemmaksi ja se painoi jo noin 12 tonnia, epäkeskoisuudesta luovuttiin tässä mallissa. Sen sisähalkaisija oli tiputettu 87 senttiin ja sulkurenkaan kohdalta 76 senttiin. Tästä Salpalinjan yleisimmästä kupumallista ei enää tavallisella konepistoolilla pystynyt ampumaan, vaan sitä varten hankittiin em. korsukonepistooleja 500 kappaletta.

Kun m40 mallissa oli aina kuusi tähystysrakoa, niin tietyissä paikoissa esim rinnemaastossa osa niistä oli turhia. Sen vuoksi kehitettiin vielä malli m41, jossa oli vain kaksi tähystysrakoa. Se oli myös hieman pienempi kuin m40.

Tähystyskuvut valettiin pääosin Karhula Oy:n valimolla. Se oli silloiselle metalliteollisuudelle vaativa tehtävä, koska niin isoja yksittäisiä metallivalukappaleita ei oltu ennen tehty. Valun jälkeen pehmeä valuteräs vielä hehkutettiin valujännitysten poistamiseksi, ilmeisesti siksi etteivät  lämpötilanvaihtelut rakenteessa tai sopivat tykinosumat tuota yllätyksiä.

Tähystyskuvun hinta oli sen ajan rahassa noin 100 000 markkaa. Se oli noin kymmenensosa koko korsun kustannuksista. Salpalinjan työmaille toimitettiin m39 kupuja 48 kappaletta, m40 kupuja 231 ja m41 kupuja 13 kappaletta, eli yhteensä 292 kappaletta. Tulenjohto- ja kk-kuvut eivät ole tuossa luvussa.

Tähystyskuvut asennettiin paikoilleen muottilaudotukseen ennen korsun betonivalua ja näin ne tarttuivat tukevasti rakenteeseen. Saatavuussyistä osaan korsuista kuvut asennettiin jälkivaluna päävalun aikana jätettyyn aukkoon.

Tähystyskupujen samankaltaisuudesta huolimatta ne ulospäin näkyvät hyvinkin erilaisina. Osa on sellaisenaan ja suurin osa on naamioitu mitä erilaisimmiksi luontokappaleiksi. Varsinkin yli 70 vuoden luontoäidin naamioinnin jälkeen osaa on hetimiten vaikea havaita korsun katolla.




Tämä kuvan kupu on kk-kupu ja se on asennettu muistomerkiksi valupaikalleen nykyisen Ahlströmin tehdasalueella Karhulassa. Täällä valettiin valtaosa Salpalinjan kaikista kuvuista. Kuva Samppa Ahtiainen.

5 kommenttia:

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kiitos Harri täydennyksestä! Tuo malli 1944 on kiinnostava sikäli, että teräsbetonikorsuja ei kai tuolloin enää juuri muita tehty kuin pallokorsuja. Ilmeisesti sitten on!

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

M41 on kahden tähystysraon kupu, siinä ei sulkurenkaalla ole juuri tehtävää. Kupu m44 olisi löytynyt selaamalla Arimon kirjaa. Ja sekin kun on kahden raon tyyppi, niin eihän siinäkään sulkurenkaalla ole sitä suojatehtävää kuin kuuden raon malleissa.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Nyt teki kommenttiosio temppujaan, tekniikka petti ja komentti poistui vahingossa. Tässä Harri Ukkosen alkuperäinen kommentti, johon nuo minun kommenttini liittyvät.

Tähystyskuvuista on aikanaan ainakin suunniteltu seitsemän erilaista mallia.
Vuoden 1939 mallista kahta erilaista,1940 kolmea,1941 yksi,1944 yksi ja näistä viisi mallia olen nähnyt ainakin valmistetuiksi.
Salpalinjalle on myös asennettu ainakin yksi mallin 1944 kupu.Malleissa 1941 ja 1944 ei ole sulkurengasta.

Näin siis Harri Ukkonen.

Juha H kirjoitti...

Krjoitit että jokaisessa laitteessa, jossa pn ase, löytyy kupu, mutta täältä löytyy kuvuton asekorsu. (Rutolasta)

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kiitos Juha, tätä minä vähän ajattelinkin, että saattaa olla myös kuvuttomia, ellei "korsusi" ole asepesäke! Niin pst-tykkipesäkkeissä tähystyskupu on välttämätön tulenjohdon takia.