Salpalinjan matkailuajatuksia Kotkassa 3.11.2014

Minua pyydettiin mukaan tänään Kotkassa järjestettävään kasvuyrittäjätapahtumaan kertomaan ja keskustelemaan asioista luontomatkailuyrittäjän näkökulmasta. Minun tuli valmistautua sanomaan jotain neljästä kysymysalueesta. Se mitä minulta tänään iltapäivällä ehkä kysytään, käy ilmi seuraavasta ja myös se, mitä ehkä niihin vastaan. Vaikka keskustelu ei sujuisikaan käsikirjoituksen mukaan, niin tässä on kuitenkin osaksi kokemusta ja opiksi otettavaa, ainakin niin että noin ei kannata missään tapauksessa kenenkään toisen tehdä.

1. Mikä sai sinut ryhtymään luontomatkailuyrittäjäksi?

Vastaus: Reserviupseerina olin ja olen kiinnostunut maanpuolustusasioista. Miehikkälässä avattiin 1987 Salpalinjaa esittelevä museo, nykynimeltään Salpalinja-museo. Kaksi vuotta myöhemmin 1989 museo kehitti yhteistyössä Miehikkälän kunnan elinkeinotoimen kanssa ajatuksen tutustumisesta Salpalinjaan vaelluksin museoalueen ulkopuolella. Tulin lähteneeksi yhden päivän kestäneelle vapaaehtoisten Salpalinja-oppaiden perehdyttämiskurssille. Homma vaikutti kiinnostavalta.

Keikkoja ei ollut joka kesäkään. Kunnes Miehikkälän elinkeinoasiamieskin huomasi, ettei vaellustoiminnasta tule kuntavetoisena mitään ja alkoi penämään, että enkö minä voisi ottaa hommaa hoitaakseni.

Olin silloin maanviljelijä ja osa-aikainen toimittaja Etelä-Saimaassa ja päädyin siihen, että meneehän se kolmaskin homma siinä ohessa, varsikin kun oli pelko, että toimittajan työ saattaa lehtien keskittymisen myötä loppua. Maaseudulla on oltava nöyrä, kun ei ole yhtä kokopäivätyötä, elanto pitää koota monesta osa-aikatyöstä, muru kerrallaan.

Rekisteröin Korsumatkat –Bunker Tours –toiminimen kaupparekisteriin loppuvuodesta 1995 ja ensimmäinen keikka oli toukokuussa 1996. Erikoistuin puhtaasti Salpalinjan esittelyyn puolesta päivästä reiluun vuorokauteen kestävillä vaelluksilla. Ajatus oli tehdä työtä osa-aikatoimisesti ja käytännön syistä se ajoittui sulanmaan kauteen toukokuusta –lokakuuhun.

Osa-aikaisen toimittajan työn lopetin syksyllä 1997, osin siitäkin syystä, että jokainen alueen navetan pääty oli jo kertaalleen kuvattu! Kynähomma vaihtui kevättalvesta 1998 alkaen kokopäiväiseksi sahatavaran jatkojalostamiseksi osakasyrittäjänä Miehikkälään perustetussa osakeyhtiössä. Silti jatkoin matkailuyrittämistä siltä osin kuin kauppaa syntyi ja olihan sitä väsyneelle miehelle sivutyöksi ihan tarpeeksi, vaikka rankkaa se kieltämättä oli. Omaa vapaa-aikaa ei ollut lainkaan. Mutta silloin kunto hämmästyttävästi kesti.

2. Miten luontomatkailu on kehittynyt näiden vuosien aikana: onko tullut uusia ryhmiä, ovatko tarpeet muuttuneet, mitä muutoksia uskot lähitulevaisuudessa tapahtuvan?

Vastaus: Ensimmäiset vuodet olivat lähes pelkästään edellä kuvaamiani vaelluksia ja merkittävä osa niistä yli yön kestäviä, majoitteena varmasti mieliinjäävä teräsbetonikorsu ja muutenkin toimittiin kenttäoloissa. Vähitellen yön yli vaellukset ja saunomiset erämaajoen varrella jäivät pois ja edes koko päivän kestävää vaellusta en ole tehnyt enää moneen vuoteen. Nyt maksimikesto on 4-5 tuntia, 3-5 kilometriä! Siis ihmisten luontoretkeen käytettävissä oleva aika on selvästi lyhentynyt. En osaa sanoa miksi, ehkä kenttäkäymälä, sääsket ja mäkäräiset ovat muotitermiä käyttääkseni nykyihmisten mukavuusalueen ulkopuolella.

Osanottajien palaute on edelleen mieltähykerryttävää, aina ennakko-odotukset on pystytty ylittämään yllin kyllin – Salpalinja vie mennessään. Pitää olla tosi huono opas, joka pystyy Salpalinja-elämyksen pilaamaan!

Voi olla, että lähitulevaisuudessa on entisestään tiivistettävä luontomatkailutuotetta, ainakin Salpalinjan kaltaista sotahistoriapakettia. Kesto joku 2-3 tuntia pakottaa lyhentämään maasto-osuuden johonkin 1-2 kilometriin ja tiivistämään sanottavaa kaikkein oleellisimpaan ja linjan kiintoisimpiin näkökulmiin.

3. Tärkeimmät oppisi yrittäjävuosilta?

Vastaus: Luontomatkailupakettia tuottavan pienyrittäjän on oltava moniosaaja. On osattava tuotteistaa, markkinoida, myydä ja ennen kaikkea toteuttaa tuote turvallisesti ja mielenkiintoisesti. Lisäksi toteutusvaiheessa on selkeästi johdettava sitä ryhmää, jolle aiot laskun lähettää. Yrittäjän vastuu on suuri ja se on kannettava. Onnistuminen on mahdollista, kun valmistautuu ja ennakoi asiat huolellisesti. On osattava asiansa ja silti on oltava nöyrä asiakkaiden palvelija; se kaikkein vaikeinkin asiakas on oikeassa, vaikka olisikin itse piru!

Yrittäjän pitää tehdä edellä sanotusta moniosaamisesta huolimatta itse vain ne asiat, jotka varmasti osaa. Mitä et osaa, pitää ostaa siltä joka osaa. Rahastettavassa tuotteessa ei saa olla heikkouksia, korkeintaan liian halpa hinta!

4. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä Kaakon Rannikon, Etelä-Kymenlaakson kuntien matkailun? Mikä oma ajatuksesi on?

Vastaus: Edelleen Salpalinja-matkailun osalta suurin ongelma on kohteen tuntemattomuus. Salpalinjaa ei tunneta. Ja vaikka nimen olisikin kuullut, se ei vielä sano mitään, se ei herätä minkäänlaista intohimoa. Kohteen tiedottaminen ja markkinoiminen sekä tietysti jatkuva tuotekehittely vaati vielä paljon paljon työtä. Paljon on saatu aikaan, mutta vielä työtä riittää. Yrittäjä yksin ei pysty tuota kaikkea tekemään. Salpapolku on iso apu, joka sentään mahdollistaa liikkumisen kohteessa.

Minun yksi konkreettinen esimerkki edellä olevasta on oma Salpalinjan salat –blogini, se on tämä näin jota nyt luet. Siinä olen yrittänyt kertoa monilta kanteilta Salpalinjasta. Reilussa 4,5 vuodessa sanoma ei ole ehtinut vielä vaikuttaa minun omien tuotteitteni kysyntään, mutta ehkä muiden jo on, vaikkapa vapaaehtoistoiminnan yhden kauniin hedelmän, Salpavaelluksen kasvavaan suosioon. Blogissani on piipahtanut yli 29 000 eri kävijää, joista joka toinen on jäänyt enemmän tai vähemmän koukkuun, tullut ainakin sen toisen kerran lukemaan Salpalinja-tietoutta. Sitä löytyy noin 250 eri kirjoituksesta. Blogissa on tuhdin romaanin verran luettavaa. Siihen määrään olisi tarvittu aika monta yhden tai kahden palstan lehti-ilmoitusta! Blogi ei ole maksanut kuin tekemisen vaivan.

Kysyntää ei ole ilman tarjontaa. Olen vuodesta 1996 lähtien ensimmäisenä Suomessa ja näihin päiviin saakka käytännössä yksin ja ainoana yrittäjänä Kymenlaaksossa tarjonnut Salpalinja-elämyksiä kaupallisesti. Yhden osa-aikaisen toimijan näkyminen on pientä. Siksi meitä pieniä toimijoita pitäisi olla selvästi enemmän, jolloin tarjontakin näkyisi paremmin. Asiakas käy parhaiten niiden yrittäjien koukkuun, joilla on makeimmat syötit. Markkinatalous huolehtii, ketkä pärjäävät, ketkä eivät. Tilaa on vaikka kuinka, kun muistamme, että jokainen yrittäjä käytännössä itse hankkii asiakkaansa. Se ei ole muilta pois. Yhteistoiminta yrittäjien välillä voi olla voitoksi kaikille.

Luontevin tapa lähteä yrittäjäksi on tehdä se oman harrastuksen jatkeeksi. ”Lajitaidot” sinulla jo silloin ovat. Ja kun muistat, että aloitat varovasti. Jos sinulla on päätyö, pidä se ja rahoita sillä yrittäjyytesi alku. Jos ja kun alkaa näyttää, että harrastus on kääntymässä elinkeinoksi, mieti vielä kerran ja päätä sitten, mitä elämälläsi teet.

Jos elämäsi tuntuu tylsältä, kokeile yrittämistä, vaikkapa vain osa-aikaisesti, ainakin aika menee nopeasti; laskujen eräpäivät vilisevät silmissä.

Koulutusta valmiiksi yrittäjäksi ei ole. Valitettavasti tulevaisuudessakin on niin, että jokaisen on tehtävä omat virheensä ja opittava niistä. Kaikkinainen tieto ja kokeneempien neuvojen kuunteleminen auttaa siinä, että tekemäsi virheet ovat korjattavissa ja opiksi otettavissa.

Terho Ahonen

Korsumatkat - Bunker Tours -toiminimi