Heräjärveltä Elkiänjärvelle

Kirjoittaja: Risto Häkämies, Lappeenranta

Heräjärveltä lähdettäessä kohti Elkiänjärveä ja Suo-Anttilan kylää on aivan järven rannassa panssariestekiviä. Reunimmaiset kivet ovat järvessä noin kymmenen metrin päässä rannasta. Kivet ovat kooltaan hyvin vaatimattomia, ja ne saattavat olla pystytetty jo syksyllä 1939 yh:n aikana.

Yleensä kun miettii kivien pystytyksen loogisuutta, tulee mieleen ajatus, että mitään ei jätetä sattuman tai hyvän tuurin varaan. Kun kivirivistöt on vedetty maastoon, niin aina on pelattu ”varman päälle”. Esimerkkinä tuo Heräjärven länsirannan estekivet. Kivirivi on lähes koko rannanmitalla paikoillaan.

Suo-Anttilasta Kavinojalle menevä tie sijoittuu tässä kohdin aivan rantaviivalle. Tien toisella puolelle avautuu Niemihoikansuo. Tälle suolle, lähelle kovan maan rajaa on kaivettu passariestekaivanto, mikä on noin 300 metrin pituinen. Näitä kaivantoja löytyy myös tämän reitin myöhemmältä osalta.

Kaivanto on kaivettu suolle 5-6 metrin levyiseksi, ja se on tuettu reunoiltaan puutavaralla sortumisen estämiseksi. Eräs kaverini oli kaivanut uusia suo-ojia tällaisen kaivannon kylkeen. Kaivamisen yhteydessä nousi tätä tukipuutavaraa ylös. Hämmästys oli kaverilla suuri, ylös nousseet tukipuut olivat kuulemma kuin eilen veistetty. Väri oli aivan vaalea ja tietenkin täysin lahomaton.

Tuollainen panssariestekaivanto tekee panssarille täydellisen kulkuesteen ainakin kesäolosuhteissa.

Rannasta lähtevä estekivetys on ensimmäisen 100 metrin matkalla ns. vinoestekivetystä. Se tarkoittaa, että kivien alla olevaa maata on kaivettu 80-100 senttiä alaspäin, ja kivet on aseteltu panssarin tulosuuntaa ajatellen poispäin kaatuvaksi. Kivet on sen jälkeen aseteltu siten, että kiven yksi terävä kulma on aina panssarin tulosuuntaan. Tällä saavutettiin se etu, että panssarin yrittäessä ampua estekiviin aukkoa, ammukset kimpoavat helpommin kivestä sivuun. Maan kaivulla estekivien alta saatiin taas kivet paremmin kätkeytymään maastoon. Panssarin putki ei taivu miinuskulmaan sen yrittäessä ampua kiviin aukkoa. Myös estekivien luo pysähtymään joutunut panssari oli helppo maali panssaritorjunnalle.

Tältä paikalta löytyy myös mielenkiintoinen estekivien asettelu. Siinä on muutaman kymmenen metrin matkalla tuplakivet. Eli kaksi kiviriviä 30 metrin välein. Lienee suunnittelijalla ja kivien asettelijoilla tullut erimielisyyttä linjaratkaisuista.

Estekiviä seurattaessa tullaan alueen ensimmäiselle asekorsulle, jonka konekivääri ampuu pohjoiskoilliseen eli Heräjärvelle. Aivan sen tuntumassa on seuraava korsu, joka taas ampuu etelään, kohti Vääntäjänmäkeä. Molemmissa em. laitteissa ovat konekiväärit ja 20 miehen majoitteet.

Seuraavana kohteena reitillä onkin tulenjohtokorsu, jossa on myös 20 miehen majoitus. Korsu on hiukan ylempänä rinteessä, kuten tulenjohdon kuuluukin olla.

Kuljettaessa kohti Vääntäjänmäkeä sen kolmelta sivulta löytyvät asekorsut. Kaikki ovat konekiväärikorsuja, ja kaikissa on myös 20 miehen majoitustilat. Ampumasuunnat ovat yhdessä koilliseen, toisessa kohti Takasenvuorta kaakkoon, ja kolmannessa korsussa on kaksi konekivääriä, joista toinen ampuu koilliseen ja toinen etelään Elkiänjärvelle. Tämä kolmas korsu sijoittuu aivan Suo-Anttilasta Ylijärvelle kulkevan tien tuntumaan.

Elkiänjärveltä löytyy vielä kolme erillistä asekorsua kahdesta eri niemestä. Saviniemessä on konekivääri- ja 18 miehen majoituskorsu sekä konekivääripesäke, ampumasuunnat kaakkoon ja etelään. Martinniemessä on konekivääripesäke, jonka ampumasuunta on kaakkoon. Lähistöllä Nikamanmäessä, Rantasen talon tuntumassa on tulenjohtokorsu, jossa on 20 miehelle majoitustilat.

Tässä taas Teille arvoisat lukijat järvivälikköön sijoittuvien linnoitteiden tarinaa. Oman kertomuksen vaatii Suo-Anttilassa oleva Lusikkovuoren luola, josta sitten seuraavalla kerralla.